Peruskoulun opetussuunnitelmaan hyväksytään koodauksen myötä kokonaan uusi oppiaine. Uudistus avaa uskomattoman ideapankin ja rakentaa ymmärryksen siltaa asiantuntijoiden ja sovelluskehittäjien välisen kommunikaatiokuilun ylle.

 

Koodauksen opetus sisällytetään perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuonna 2016. Aika opetukselle lohkaistaan matematiikan tuntikiintiöstä. Tarkemmin on suunniteltu, että ainakin jakokulman opettelu jää unholaan.

Uudistusta vastustaneissa kommenteissa pelkoja ovat olleet esimerkiksi opettajien osaaminen sekä matematiikan opetuksen vähentäminen ja sen vaikutukset lasten osaamiseen.

Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja on hyvä, että keskustelua käydään. Muutos on kuitenkin voima, joka vie eteenpäin. PISA-tutkimusten tuomaan turvallisuuteen on vaarallista tuudittautua. Kehityksen on oltava jatkuvaa, ja koodauksen opetus on yksi selkeä askel eteenpäin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Koodauksen kieli on yhtä tärkeä kuin englanti. Asiantuntevat koodarit ovat niitä harvoja, jotka työllistyvät läpi kielimuurinkin. Itse olen havahtunut vasta viime vuosina todellisuuteen, jossa ymmärrys koodauksen periaatteista olisi äärimmäisen tärkeää. Jo tällä hetkellä monissa paikoissa on huutava pula ihmisistä, jotka toimisivat siltana asiantuntijoiden ja sovelluskehittäjien välillä. Kommunikaatio ei toimi, jos yhteistä kieltä ei ole.

Koodausta yli oppiainerajojen

Ohjelmien ja sovellusten kehittäminen ei ole pelkkää koodausta tai matematiikkaa. Tarvitaan luovaa silmää, asiantuntemusta eri aloilta sekä uusia ideoita. Juuri siksi koodauksen opettaminen ala-asteelta lähtien on erinomainen uutinen.

Jokaisella lapsella on oma lempiaineensa tai jokin missä kokee olevansa hyvä. Lapset ovat välittömiä, rehellisiä ja innostuvat aidosti pienistäkin asioista. Jos ohjelmoinnin perusideasta keskustellaan heidän kanssaan jo alakoulussa, on luvassa uskomaton määrä oivalluksia ja ideoita liittyen kaikkiin aineisiin ja aloihin – aivan mihin tahansa.

Juuri tämän takia koodauksen opetusta pitäisikin mielestäni sisällyttää myös muihin aineisiin. Vähimmäisvaatimuksena on, etteivät koodaus ja sovelluksia synnyttävä luova ongelmanratkaisu jää atk-luokkaan, vaan niistä keskustellaan muillakin oppitunneilla. Positiivinen suhtautuminen ohjelmointiin rohkaisee ideoimaan ja keskustelemaan kavereiden kanssa omista oivalluksista.

Koodaus on kansalaistaito

Koodauksen periaatteiden ymmärtämistä voi pitää kansalaistaitona siinä missä medialukutaitoakin. Valtavan informaatiotulvan keskellä on tärkeää osata suhtautua sisältöihin kriittisesti. Miksi siis teknistyvässä e-maailmassa ei tarvitsisi ymmärtää sen rakentumisen perusteita?

Kaikista ei tarvitse tulla koodareita. Aivan kuten kaikista ei tarvitse tulla äidinkielenopettajia, matematiikan professoreita tai ympäristötieteilijöitäkään. Kuten opettajaisäni minua aikanaan valisti: ”Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.” Peruskoulu valmistaa lasta tulevaan ja opettaa perusteet asioista, joihin lapsi tulee myöhemmin elämässään törmäämään. Uskallan väittää, että koodaus täyttää tuon kriteerin. Jopa paremmin kuin jakokulma.

 

Kuva: Maija Tammi/ Koodi2016 -opas