Viime perjantaina Yle Häme julkaisi jutun vieraiden lasten komentamisesta. Mutta kappas, sehän ei ollutkaan juttu, vaan vasta oikeastaan juttuaihio, johon yleisöltä pyydettiin kommentteja. Kysyimme Ylen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvoselta, mistä joukkohaastattelussa on kyse.

Jutun 17 virkkeestä 10 päättyy kysymysmerkkiin. Lopussa oli Google Formsilla tehty kysely, jonka kautta lukija saattoi kertoa mielipiteensä. Juttua kommentoitiin ahkerasti myös YLE Uutisten Facebook-sivulla:

Yleisö mukana ideoinnista alkaen

Verkkoa ja sosiaalista mediaa on käytetty yleisön osallistamiseen journalismissa jo vuosia, mutta yleensä nettiuutisissa on selvä poikittainen viiva toimittajan tekemän artikkelin ja sen alla vellovan yleisen keskustelun välillä.
– Sellaista mallia, että aivan aiheen ideoinnista asti lähdetään keräämään yleisön mielipiteitä, ei ole tullut ainakaan Suomessa vastaan, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvonen sanoo.

Nyt-liitteen Juhani Mykkänen kyseli pari viikkoa sitten Twitterissä mielipiteitä 140 merkin rajasta ja kirjoitti ajatusten pohjalta kolumnin, mutta vastaajia oli vain parikymmentä. Hesarilla verkkoyleisön osallistamista pitemmälle vie Mielipideilmasto-palsta, jossa vastaukset koostetaan infografiikaksi.

Yleisön näkemykset otetaan siis viivan yläpuolelle paitsi sisällöllisesti myös kronologisesti journalistiseen prosessiin.
– Ei niin, että tehdään juttu, julkaistaan ja päästetään sitten ihmiset keskustelemaan vaan keskustellaan ensin ja julkaistaan uutinen vasta tämän jälkeen, Hirvonen linjaa.

Joukkohaastattelu ei ole vain digitaalinen katugallup

– Toimittajan täytyy pähkäillä ihan alusta asti, mihin yleisöä tarvitaan. Jos kaivataan mielipiteitä, niin katugalluppi on ihan hyvä keino, Hirvonen kertoo. Hän jatkaa, että joukkohaastattelu auttaa toimittajaa saamaan syvällisempää tietoa aiheestaan. Suuresta tietomassasta saattaa löytyä kiinnostava yksittäinen tieto, tai sitten kattavan kyselyn tuloksia voidaan analysoida tilastollisesti.

– Tässä ei mennä Pasilan asemalle randomisti kyselemään, mitä mieltä ihmiset ovat. Verkossa kommentit on todennäkösesti oikeampia, sillä ihminen voi tehdä itse päätöksen olla asiasta jotain mieltä ja kertoa sen sitten toimittajalle, Hirvonen sanoo.

Verkossa mielipiteet helposti myös kärjistyvät. Entä, jos 90 prosentille suomalaisista kysyttävällä asialla ei ole juurikaan merkitystä?
– No, tällä kertaa ei käynyt ainakaan niin, että kommentit olisivat olleet vain joko vahvasti puolesta tai vahvasti vastaan. Juttua suunniteltaessa mietittiin, että aiheen on oltava helposti lähestyttävä, että jokaisella on siihen joku tarttumapinta, Hirvonen vastaa.

Valtavasta tietomäärästä jutuksi

Kysely lasten käytökseen puuttumisesta kirvoitti reilun viikonlopun aikana yli 1200 vastausta.
– Ihan järkyttävää! juttua koostava Yle Hämeen toimittaja Nina Keski-Korpela naurahtaa.
– En olisi ikinä uskonut, että niitä tulisi niin paljon.

Juttuidea syntyi Hirvosen vetämässä vuorovaikutteisen verkkojournalismin työpajassa.
– Siellä palloteltiin ideoita, millä prosessia voisi lähteä harjoittelemaan. Se [lasten käytökseen puuttuminen] vaikutti sellaiselta aiheelta, josta saisi nopeasti tehtyä jotain näppärää. Mutta ei tämä nyt niin äkkiä tulekaan! Keski-Korpela kertoo.

Hirvosen mielestä suljetulla kyselyllä on ainakin tästä aiheesta saatu huomattavasti parempaa materiaalia kuin julkisen, omilla nimillä käytävän keskustelun kautta. Keski-Korpela on samaa mieltä.
– Jos kertoo nimellä avoimesti, miten on puuttunut toisen lapsen tekemisiin niin voi tulla tunnistetuksi, Keski-Korpela pohtii.
– TV-kameran edessä ei välttämättä uskalleta ottaa kantaa, mutta verkossa voi olla vapaasti ihan mitä mieltä vaan, vertaa Hirvonen.

Valtavaa vastausten massaa hyödynnetään jutussa eri tavoin, eikä protokollaa ole vielä lyöty lukkoon.
– Vaihtoehtokysymysten pohjalta saa vedettyä isoja linjoja, ja väliin laitetaan avoimia kysymyksiä, joista saadaan juttuun tarinaa ja fiilistä, Hirvonen kuvailee.

Hirvosen mukaan työn alla on infografiikka, tarinoista inspiroitunutta piirroskuvitusta ja Keski-Korpelan teksti. Kommentteja upotetaan joko itse pääartikkelin sekaan, tai niistä koostetaan erillinen kainalojuttu. Parhaita toimintatapoja opetellaan vielä. Jollain tavalla yleisön käyttöä on tarkoitus myös alleviivata jutussa.
– Aina kun uutisen tekee, niin tulee avoimesti kertoa miten tieto on hankittu, Hirvonen linjaa.

Vuorovaikutteisen journalismin tulevaisuus?

– Ilman muuta tästä [joukkohaastattelusta] tulee toimittajalle yksi jutunteon työkalu muiden joukossa, siinä missä katugalluppi tai puhelinaaasteattelukin, Hirvonen sanoo.

Ylellä kokeillaan jatkuvasti uudenlaisia tapoja tehdä journalismia. Esimerkiksi tänään kolmen aikaan iltapäivällä Yle Pohjois-Karjalan toimitus tekee Facebookissa avoimen ryhmähaastattelun, jossa vieraana on TIME-lehdessä kuvatoimittajana tammikuussa aloittanut Mikko Takkunen.

Tulossa on myös juttu yksityisten lääkäriasemien hinnoista, johon tietoja on joukkoistamalla kyselty ihmisiltä ympäri Suomea.

Hirvonen miettii usein, mikä on paras kanava vuorovaikutteiselle journalismille. Hänen mukaansa samasta asiasta voi olla käynnissä hyvinkin erilaisia keskusteluja alustasta riippuen. Rajanvetoa käydään lähinnä Facebookin ja Ylen omien verkkosivujen välillä.

Comments are closed.