Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

Nuori rakastaa älypuhelinta, mutta some pelottaa välillä

Helsingin suomalaisen yhteiskoulun nuoret esittelivät kuvaajalle puhelimensa ja lempipalvelunsa.

Halusin kysyä 14-15 –vuotiailta nuorilta, mitä he tuumivat median käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. Marssin vanhaan kouluuni. Käytävillä huomasin, että yksi aktiviteetti oli noussut välituntiviihteenä ylitse muiden: älypuhelimen näpyttely.

Huomionarvoista näpyttelyssä oli se, että kaikki tekivät sitä. Yksin tai pienessä ringissä. Puheensorinaa ja nauruakin oli havaittavissa, mutta katse pysyi koko ajan omalla pienellä ruudulla. Se oli raivokkainta näpyttelyä, mitä olen koskaan nähnyt.

Tunti alkaa. Kuusi oppilasta jää haastatteluuni. Muiden tehtävänä on etsiä verkosta vaikuttava uutiskuva.

– Osaavathan kaikki ottaa print screenin? Äidinkielenopettaja Leena Paasio-Leimola varmistaa oppilailta.

Paasio-Leimola valittiin vuoden Mediakasvattajaksi 2012. Mediakasvattajan puheessa hän ilmaisee huolensa siitä, miten nuorten sosiaaliset taidot ovat muuttuneet, kun koko ajan pitää olla online. Peukuttaa ja pelata. Viihdekäytön lisäksi hän haluaisi edistää sosiaalisen median hyötykäyttöä – esimerkiksi blogikirjoituksia ja muuta verkon sisällöntuotantoa.

Nuorten suusta

Kaikilla haastattelemillani nuorilla oli puhelin, jolla voi vähintään selata nettiä. Suosikkisivuja ovat tutut Facebook ja YouTube, paitsi yhdellä.

–      Turha mennä katsomaan koko ajan Facebookia, kun asioita voi kuulla oikeassakin elämässä, sanoo Alexander, 15, yllättäen.

Jokainen myönsi käyttävänsä sosiaalista mediaa silti paljon. Vahvoja mielipiteitä oli myös siitä, kuka on luokan ahkerin sosiaalisen median käyttäjä. Epätietoisuuttakin oli ilmassa. Onko Instagram sosiaalinen media? Miten Instagramiin pitää laittaa tageja? Mikä on Twitter? Kysyin nuorilta, mikä sosiaalinen media heidän mielestään on.

–      Sosiaalinen media on olemista yhteyttä muihin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin, Minea, 14, kirjoittaa.

Muidenkin vastaukset mukailevat pitkälti tätä. Sosiaalinen media liittyy nuorten mielestä yhteydenpitoon, joka on Facebookissa sekä WhatsAppin ja Kikin kaltaisissa pikaviestipalveluissa tehty helpoksi. Vain yhdessä lapussa puhutaan julkaisemisesta.

Itseilmaisusta ei puhuta mitään.

Tietojen leviäminen, yksityisyyden puute ja pedofiilit pelottavat nuoria

Kaikilla haastateltavilla oli sosiaalista mediaa kohtaan joitain pelkoja tai vähintään turhautumista. Turhautumista koettiin esimerkiksi jatkuvasta päivittämisestä, addiktiosta ja siitä, että ihmiset eivät ole sosiaalisessa mediassa aitoja.

Lähes kaikki haastateltavat pelkäsivät yksityisyytensä puolesta. Tiedot ja kuvat leviävät niin, että kuka tahansa voi käyttää niitä. Pedofiileista mainittiin useasti.

–      Jotkut pedarit saattaa esittää, että on jotain nuoria ja juttelee joidenki kaa, ryhmässä todetaan.

Kiusaaminen pelottaa myös. Yksi on sellaista kokenutkin. Leena Paasio-Leimola sanoo, että nettikiusaamiseen on suhtauduttava erittäin vakavasti.

–      Pitää ymmärtää, miten paljon kirjoitettu sana satuttaa. Se on paljon raaempaa kuin vuorovaikutuksessa.

Mietin asiaa. Facebookissa laitettu negatiivinen viesti tai pilkan tekeminen on tosiaan kaikkien nähtävillä. Yksi mediakasvatuksellinen asia verkossa on ehdottomasti toisten kunnioitus ja sen tiedostaminen.

Vuoden mediakasvattaja haluaa kannustaa nuoria verkkosisällön luomiseen

Leena Paasio-Leimolan mielestä verkkoa pitää käyttää opetuksessa monipuolisesti välineenä ja sisältönä. Äidinkielen päättötyö toteutettiin hänen johdollaan blogimuodossa. Hän kertoo, että muutkin opettajat ovat rohkaistuneet käyttämään tällaista opetusmetodia, mutta eivät kaikki.

–      Osa opettajista jännittää edelleen omia taitojaan. Esimerkiksi blogin tekemiseen riittävät ihan yksinkertaiset työkalut – Wordilla pääsee jo pitkälle, Paasio-Leimola toteaa.

Yhtä asiaa Paasio-Leimola ihmettelee myös oppilaiden osalta: blogikirjoitusten tekeminen kaikkien nähtäville tuntuu osalle haastavalta, mutta Facebookiin ja Instagramiin postataan silti mitä tahansa juttuja ja kuvia.

Nuorten haastattelussa selviää, ettei jatkuva postaaminen ole tällekään sukupolvelle itsestäänselvyys. Yksi kertoo kirjoittaneensa juuri ensimmäisen päivityksensä puoleen vuoteen. Siinä luki: ”Sataa lunta.”

Yhdellä on vielä kerrottavaa. Hän sanoo asian olevan vähän nolo.

–      En kirjoita koskaan mitään. Ehkä välillä pienen hymiön, mutten ole laittanut kenenkään seinälle mitään. En osaa, en tiedä mitä kirjottais, ei ole aikaa ja ei kiinnosta.

Julkinen julkaiseminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka kuinka diginatiiveja oltaisiinkin.

Haastateltavana olivat Helsingin suomalaisen yhteiskoulun 8. luokkalaiset: Alexander, Marja, Juha, Hilla, Elli ja Minea. Kiitoksia haastateltaville – muistakaa pitää kosketusnäytöt oppitunneilla piilossa!

31.01.2013
Riku Mattila

Kommentit:

  1. Moizza! Tosi kiva juttu. Vanha kunnon Leenaki siellä ;)


Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Hyvän sisältöanalyytikon viisi vaatimusta

Sisältöanalyytikko on verkkotoiminnan pulssilla ja kertoo, mitkä sisällöt toimivat, mitä pitää kehittää ja mistä luopua, jotta päästään asetettuihin tavoitteisiin. Hän on yhdistelmä humanistia, numeronmurskaajaa ja digimarkkinoijaa, jolla on organisaation menestyksen avaimet käsissään – siksi häntä kannattaa kuunnella.

Sisällöntuotanto, sisältömarkkinointi ja sisältöjen mittaaminen ovat hitaasti, mutta varmasti tulleet organisaatioiden verkkotoiminnan ytimeen. Sisällöntuotanto ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan sillä on oltava päämäärä. Tämän vuoksi sisällölle on asetettava tavoitteita ja näitä tavoitteita on mitattava.

Organisaatioihin ja toimistoihin on syntymässä uusi analyytikoiden joukko, jotka mittaavat ja tarkkailevat sisältöjen tehokkuutta. Tämä työ edellyttää osaamisyhdistelmää, jota on syytä tarkastella lähemmin. Mistä ovat hyvät sisältöanalyytikot tehty? Ainakin he heillä on seuraavanlaista taitoa ja osaamista:

1. Ihmisten käyttäytymisen ymmärrys

Sisältöanalyytikon tulee ymmärtää, miten ihmiset käyttäytyvät, erityisesti verkossa. Harva numero kertoo suoraan miten ja miksi ihmiset tekevät niin kuin tekevät. On nähtävä numeroiden taakse ja tulkittava sisällön kuluttajien motivaatioita ja käyttäytymismalleja. Apunaan voi onneksi käyttää viikoittain ilmestyviä alan julkaisuja ihmisten verkkokäyttäytymisestä ja sisällön kulutuksesta. Tutkimusten seuraaminen tulisikin olla osa jokaisen sisältöanalyytikon perustyötä.

2. Analytiikkadatan ymmärrys

Ei liene suuri yllätys, että analyytikon on ymmärrettävä dataa. Se käsittää niin verkkosivuanalytiikan, sosiaalisen median analytiikan kuin myös viestinnän, markkinoinnin ja myynnin tunnuslukujen ymmärrystä. Vaikka verkossa keskitytään usein seuraamaan vain palveluiden tunnuslukuja, on sisältöanalyytikon ymmärrettävä myös mitä tarkoitusta sisällöt palvelevat. Oleellinen mittari voikin olla esimerkiksi brändimielikuvan muutos tai asiakastyytyväisyyden parannus.

Yhtä lailla on ymmärrettävä, mitä mikäkin analytiikasta saatava tunnusluku tarkoittaa; mitä tykkäykset, jaot, sivulla vietetty aika tai mikä tahansa käytössä oleva tieto viestivät ja mikä on juuri omalle organisaatiolle tavoiteltava tulos. Nykyään pystymme mittaamaan entistä useampaa asiaa entistä tarkemmin, eikä kehitykselle näy loppua.

3. Liiketoiminnan ja -tavoitteiden ymmärrys

Sisältöanalyytikon, kuten kenen tahansa analyytikon, päätuote on hänen tekemänsä johtopäätökset. Ilman ymmärrystä liiketoiminnasta, organisaation tarkoituksesta tai tavoitteista, ei voi tehdä hyödyllisiä johtopäätöksiä. Tavoitteet ja yritysten liiketoiminta ohjaavat myös verkkoon tuotettavaa sisältöä. Sisällön tehokkuutta analysoitaessa on jatkuvasti pidettävä mielessä, mitä sillä yritetään saada aikaan.

4. Sisällön ymmärrys

Sisältöanalyytikon on tunnettava sisällöntuotannon eri osa-alueet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet. Vain ymmärtämällä miten sisältöä tuotetaan ja mitä vaatimuksia tekstille, kuvalle ja videolle asetetaan, voi antaa sen kehittämiselle hyödyllisiä suosituksia. ”Ei toimi, tee paremmin” on huono kehitysehdotus. Parempi kehitysehdotus analytiikan pohjalta voisi olla esimerkiksi: ”tekstin punainen lanka katoaa puolivälissä ja 56% lukijoista lopettaa siinä vaiheessa, editoidaan rakenne yhtenäisemmäksi ja tiivistetään asiaa”.

Hyvällä sisältöanalyytikolla on kokemusta sisällöntuotannosta, tai hän toimii vähintäänkin tiiviissä yhteistyössä tuottajien kanssa ja omaksuu näiltä parhaita käytäntöjä.

5. Olennaisen löytäminen massasta

Viimeinen, mutta ehdottomasti tärkein osa sisältöanalyytikon osaamista on olennaisen tunnistaminen. Sisällöntuotannosta, verkkoliiketoiminnasta, viestinnästä tai markkinoinnista vastaavalla henkilöllä on lähes aina tarpeeksi työtä ilman, että hän joutuu lukemaan kerran viikossa tai kuussa 35-sivuisen raportin, johon analyytikko on tunkenut jokaisen nippelitiedon, jonka on onnistunut kaivamaan.

Sisältöanalyytikon raportin tulee koostua tavoitteiden kannalta tärkeimpien mittareiden selkeästä esittämisestä ja hyödyllisistä johtopäätöksistä. Hänen tulee suodattaa raportista epäolennainen. Lukijan tehtäväksi jää johtopäätösten ja suositusten arviointi ja toimeenpano.

Nämä osa-alueet hallitsemalla sisältöanalyytikko on hyödyksi organisaatiolleen tai asiakkaalleen. Harva osaa kaikkea täydellisesti, joten analyytikon työnkuvaan tulisikin kuulua säännöllinen kouluttautuminen ja uuden oppiminen. Lähetä analyytikkosi pariksi päiväksi sisällöntuottajien sekaan tai ota hänet mukaan myyntipalaveriin. Panostuksen tuottona saat parempia sisältöraportteja, joilla kehität verkkotoimintaasi entistä tehokkaampaan ja tuloksellisempaan suuntaan.

Kirjoittaja on Vapa Median sisältöstrategi, joka uskoo sisältöanalyytikoiden perivän maailman.

Kuva: James Royal Lawson / CC BY-SA 2.0

7649183772_a98c86b4b9_b

Opi rakastamaan muutosta

Olisi lapsellista todeta, että kaikki muuttuu. Teen sen silti, kirjoittaa Vapan toimitusjohtaja Ida Hakola.

Muutos jyllää ympärillämme. Verkko uudistaa globaalilla tasolla ansaintalogiikkaa. Markkinointi muuttuu ja ostetun mediatilan roolia koetellaan.

Yritykset muuttuvat markkinoiden mukana. Ihmiset odottavat yrityksiltä uusia asioita. Olisi lapsellista vain todeta, että kaikki muuttuu. Teen sen silti.

Myös vuoteen 2014 on mahtunut paljon muutoksia. Microsoft niittasi naulan Nokia-brändin arkkuun. Mainostoimistot ja mediat jatkavat partneroitumistaan digitaalisten osaajien kanssa.

Syksyn mittaan olemme nähneet lukemattomien sisältötoimistojen esiinmarssin. Tämä tarkoittaa, että myös yritykset haluavat ottaa käyttöönsä yhä enemmän sisältömarkkinoinnin käytäntöjä.

Sisältömarkkinointinäkökulma, eli paremman asiakaskohtaamisen suunnittelu, tarkoittaa myös itsessään muutosta. Yhtäkkiä markkinointia ja viestintää tulisi draivata vahva ymmärrys kohderyhmistä, heitä kiinnostavista teemoista, kanavista ja trendeistä. Tekemisen luonne muuttuu samalla kampanjamaisesta jatkuvaksi ja tarvitaan uudenlaisia tavoitteita sekä mittareita.

Sosiaalisen yrityksen luominen edellyttää ennen kaikkea sisältäpäin tapahtuvaa muutosta. Muuttuminen asiakaslähtöisesti viestiväksi organisaatioksi ei kuitenkaan ole helppoa. Se on usein valtava kulttuurinen muutos.

Muutos on ollut läsnä myös omassa elämässä viime vuoden aikana kun entinen lilliputtiyritys on kasvanut ulos pienistä vaatteistaan.

Vuoteen on tapahtunut monta ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen irtisanominen ja irtisanoutuminen, ensimmäinen tiimirakenne ja sen tuoma sisäinen uudelleenorganisoituminen, ensimmäinen fuusio.

Kasvukivut olivat välttämättömiä, kun reilun kuuden hengen ympärille rakennettua kulttuuria asetettiin 20-henkisen organisaation päälle.

Piti luoda uusia käytäntöjä, prosesseja, keskustella avoimesti. Todeta, että yrityksessä on nykyään aika erilaisia ihmisiä, toiveita ja tarpeita.

Lähtötilanteen tarkastelu onkin ensimmäinen tärkeä ensiaskel kohti muutosta.

Mitä olen oppinut muutoksesta?

Muutoksen tekeminen ja tukeminen ei ole aina helppoa, mutta se on usein välttämätöntä.

Jos olet yrityksessäsi tilanteessa, jossa ajat sisäistä muutosta, muista nämä kolme keskeistä asiaa kulkiessasi kohti uutta.

1. Se on kivuliasta

Muutosta voi lähteä tekemään joko uudistumismielessä tai pakon edessä. Toki ensimmäinen vaihtoehto on mieluisampi, mutta molemmissa tapauksissa uutta toimintamallia peilataan aina vanhaan.

Muutos tarkoittaakin aina jossain määrin luopumista vanhasta. Ja vanha merkitsee monelle tuttua ja turvallista toimintamallia. Tämä tekee muutoksesta myös usein kivuliasta. Kipuilua ilmenee lähes aina silloinkin, kun muutosta todella halutaan.

Muutoksen tekeminen vie aina aikaa ja se vaatii jaksotetun konkreettisen suunnitelman siitä, mitkä asiat täytyy olla toisin, jotta muutos on mahdollinen.

Kuva kokonaisuudesta pitää siis piirtää, mutta samalla matka tulee palastella ja toteuttaa jaksotetuissa erissä: On mahdotonta muuttaa kaikkea yhtä aikaa. Aivan kuin on järjetöntä odottaa yrityksen verkkopresenssin muuttuvan päälaelleen yhdessä yössä, tai sitten kun ”uudet sivut ovat auki”.

2. Siitä pitää viestiä paljon

Muutoksesta tulee viestiä henkilöstölle ja muille ihmisille, joiden halutaan sitoutuvan uuteen toimintamalliin. Liikaa tuskin voi viestiä.

Visio organisaation tavoittelemasta ihanteellisesta toimintamallista ja määränpäästä on tärkeä välittää eteenpäin. Ihmiset tarvitsevat myös näkyviä tuloksia ja osoituksia siitä, että muutos tapahtuu.

Muutos pitää konkretisoida. Se pitää tehdä näkyväksi.

Parhaillaankin on käynnissä liian monta digitaalista uudistushanketta, joista organisaation jäsenet eivät ole tietoisia. Kuitenkin paljon puhutaan strategiasta jossa koko organisaation odotetaan osallistuvan yrityksen sisällöntuotantoon.

Tämän toteutuminen on vaikeaa, elleivät ihmiset näe omaa rooliaan kokonaisuudessa.

3. Se puhdistaa

Kaiken kaikkiaan suuri muutos edellyttää pysähtymistä ja inventaariota.

Mitä meillä on nyt? Missä olemme hyviä? Mikä on meille tärkeää?

On helpottavaa tehdä valintoja ja todeta, mitä olemme ja mitä emme ole. Tämän jälkeen on myös helpompaa myös pyytää mukaan osapuolia, jotka jakavat samat arvot.

Muutos on lopulta aika puhdistavaa. Siinä päästetään irti huonosti toimivista käytännöistä ja suunnataan katse tulevaan. Se edellyttää sisäistä sitoutumista ja rohkeutta uusiutua.

Tässä vaiheessa vuotta on aika suunnata katsetta tulevaan ja matkata muutosvimmaisesti kohti uutta vuotta.

Onneksi muutosta voidaan kutsua myös kauniimmin kehitykseksi.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 11.12.2014.

Ida+Hakola_web

Neljä porrasta luovuuteen

Miten olla äärimmäisen luova, mutta samalla tehokas? Kuinka ideointi yhdistetään järkevään analyyttisyyteen ja tulokselliseen tekemiseen? Vapa Median tuore konseptisuunnittelija Jyri Rasinmäki pohtii näitä kysymyksiä työkseen, ja elääkseen. Opi, kuinka järki ja tunne paiskaavat iloisesti kättä nelivaiheisessa luovuuden portaikossa.

Maailma tarvitsee rakenteita ja hierarkioita, muuten ei elämästä tule mitään. Vanhan kansan oppien mukaan työ pitäisi erottaa huvista, eikä se ole yhtään pöljempi ajatus. Itse pyrin erottamaan luovuuden järjestä, intuition ratiosta. Näin ne tukevat parhaiten toisiaan.

Erään määritelmän mukaan intuitio merkitsee tietämistä tai ymmärtämistä, sellaista, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan johdatuksenomaisesti ja ilman järkeilyä. Rationaalisuus taas tarkoittaa järjen, eli ration, käyttöä päätöksentekoon tunteiden, vaistojen ja tradition ohella. Intuition varaan heittäytyminen mahdollistaa luovuuden, kun taas rationaalisudella saavutetaan suunnitelmallisuutta ja perusteltuja ratkaisuja. Miten näitä kannattaa hyödyntää projektin työstämisessä?

WHAT WOULD JACK BAUER DO?

Kun minun pitää valita toteutus satojen tai tuhansien ideoiden joukosta (toim. huom. niitä on aina vähintään näin paljon), turvaudun neliportaiseen malliin, jossa edetään askelittain täydellisestä vapauden tilasta perusteltuun rajaukseen. Tämä tapahtuu vastaamalla järjestyksessä alla oleviin kysymyksiin:

1. What could we do?
Ensimmäisessä vaiheessa luovuus juoksee vapaana, pitelemättömänä. Toimintaa ohjaa halu keksiä vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävä. What could we do, mitä kaikkea voisimmekaan tehdä?! Tässä vaiheessa ei pidä rajoittaa vaihtoehtoja. Myöhemmin ajatukset voivat sulautua toisiinsa tai muuttua, tulla alkuperäistä ideaa oikeammiksi. Mutta tässä vaiheessa ei ole tuomaria. Nyt ei tehdä kuningasjakoa, jossa etupenkin pojat jäävät valitsematta. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on uuttaa julki kaikki mahdolliset ideat ja toteutusvaihtoehdot.

2. What should we do?
Seuraavaksi kysytään: ”Mitä meidän pitäisi ja kannattaisi tehdä?” Nyt palautetaan uudestaan mieleen asiakkaan määrittämät tavoitteet, luetaan taustamateriaali tarkemmin ja mietitään, mistä ideoista olisi hyötyä. Mikä osa tästä ajatuskasasta on kelvollista? Mitkä ideat ovat todella hyödyllisiä, toteuttamiskelpoisia ja toimivia? Osa ideoista karsiutuu pois omaa mahdottomuuttaan tai siksi, ettei niillä ole kosketuspintaa tavoitteiden kanssa. Lopulta kasassa on joukko mahdollisesti jo hyvin valmiita tapoja toteuttaa työ. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että toisen vaiheen läpäissyt massa ei ole riittävää, on palattava lähtöruutuun.

3. What can we do?
Ideoiden jalostuessa on selvitettävä, mitä voimme tehdä? Mahdollisuuksia rajoittavat toimiston ja sen kumppaneiden osaaminen sekä valmius uudenlaisten toteutusten tekemiseen. Toinen merkittävä rajoite on resurssit. Budjetti karsii automaattisesti ideoista osan pois. Ja niin sen pitääkin olla.

4. What do we do?
Viimeinen vaihe on kaikkein kriittisin. Tässä pisteessä on todennäköisesti jouduttu luopumaan omista suosikeista. Samoin niistä kutkuttavista ideoista, joilla ammuttaisiin todennäköisesti vähän ohi maalin. Lopulta jäljelle jää se, mitä tehdään. Kiipeämällä neljä porrasta lopputuloksena ei ole pelkästään timanttinen luova idea, vaan myös dokumentaatio siitä, mitkä toteutusvaihtoehdot jäivät rannalle, ja mistä syistä.

Luovuuden jäsentely on paras tapa paitsi parantaa ajattelutyötä, myös selittää asiakkaalle ja tiimille miten ja miksi ratkaisuja tehdään.

Kirjoittaja on Vapa Median konseptisuunnittelija ja aktiivinen luovuusportaikon hyödyntäjä.

Luovuuden neljä porrasta

Sisällöntuottajan ohjenuora: Ei minä, vaan me!

Taitava sisällöntuottaja herättää kuluttajassa tunteita ja asettaa asiakkaan tarpeet oman näkyvyydensä maksimoinnin edelle. On aika unohtaa minä-lähtöinen monologi ja luoda vastavuoroinen välittämisen kulttuuri brändin ja asiakkaan välille.

Muutaman viikon takaisessa Nordic Content Forum -seminaarissa pohdimme pohjoismaisin voimin sisältömarkkinoinnin nykytilaa ja tulevaisuutta. B2B-työpajassa keskityimme analysoimaan erityisesti brändilähtöisen sisällön roolia ja funktioita sosiaalisen median eri kanavissa.

Antoisan päivän teoria- ja tilastokatsaus vahvisti sen, minkä kokemuksen tuoma intuitio ennestään jo tiesi: oman navan ympärillä pyörivät brändisisällöt ja karkeat mainoslauseet eivät läpäise vaativan sisältökuluttajan seulaa. Päästäkseen osaksi kohderyhmänsä kaveriverkostoa yrityksen on tunnettava some-ympäristönsä ja siellä operoivat kohderyhmät sekä välitettävä aidosti näiden sisältötarpeista.

Laadukas sisältö herättää kuluttajassaan tunteita ja asettaa tämän edun oman brändinäkyvyyden maksimoinnin edelle.

Sisällöntuottajan nyrkkisäännöt someviidakon valloittamiseen

1. Sosiaalisessa mediassa brändikin on ihminen – siis yksi ystävä muiden joukossa. Koska merkittävin syy sosiaalisen median käyttämiseen on yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen tarve, myös brändisisältöjen lähtökohtana on oltava vuorovaikutteisuus, ystävyyssuhteen rakentaminen. Sisältö saa parhaillaan aikaan dialogia. Monologit sen sijaan on syytä unohtaa, sillä minä, minä, minä -ajattelu vieraannuttaa yleisöt alta aikayksikön.

2. Brändisisältö ei saa keskeyttää saumatonta somekokemusta. Toisin kuin perinteinen markkinointiviestintä, joka keskeyttää jonkin muun toiminnan kuten lehden lukemisen, somessa sisältöjen on toimittava luonnollisena osana sosiaalisen median todellisuutta eli vaikuttaa häiritsemättä käyttäjää. Sisältöjen on liikuttava sosiaalisen median ekosysteemissä roskaamatta ympäristöään tyhjillä merkityksillä.

3. Sisällön on oltava aidosti kohderyhmälähtöistä. Brändin on tunnettava ystäväpiirinsä somessa, välitettävä sen tarpeista ja oltava aidosti kiinnostunut kohderyhmänsä maailmasta, muutoinkin kuin omasta näkökulmastaan. Some-seuraajistaan todella välittävä brändi tarjoaa kohderyhmilleen aina niille relevanttia ja arvokasta sisältöä, ja saattaa myös puhua myönteisesti muista alan toimijoista, jos se on kohderyhmän parhaaksi.

4. Tykkäys ei ole kingi. Dialogi on. Älä siis kalastele tykkäyksiä vaan ystäviä, jotka keskustelevat laatusisältöjesi kanssa sekä viihtyvät ja kuluttavat aikaa niiden parissa.

5. Yksi sisältö, monta kanavaa? Think again! Saman sisällön hyödyntäminen eri kanavissa saattaa tuntua hyvältä ratkaisulta: yhdestä sisällöstä saadaan moninkertainen käyttöhyöty. Mikä voisikaan mennä pieleen? Harva meistä kuitenkaan haluaa saada esimerkiksi samaa sähköpostia tai tekstiviestiä useampaan otteeseen. Reaktio on välitön: mikä mättää? Miten estän tämän tapahtumasta jatkossa? Sama pätee sosiaalisen median sisältöihin: miksi seuraisin lempibrändiä useissa eri kanavissa, jos jokaisesta tuutista puskee samaa sisältöä?

6. Aito lyö feikatun. Somessa kallis, tuotettu studiokuva on samalla lähtöviivalla hetkessä otetun, kaunistelemattoman kännykkäkuvan kanssa. Koska somessa tosi on valttia, joissakin tapauksissa voi olla parempi valita rosoinen tosi-räpsäisy kuin kiiltokuvamaisen kaunis mainoskuva.

7. Suhtaudu someen sen vaatimalla vakavuudella. Sosiaalisen median sisältöihin on suhtauduttava yhtä ammattimaisesti kuin mihin tahansa muuhun yrityksestä julkaistavaan sisältöön. Sisältöjä ei voi tehdä summanmutikassa, vaan tarvitaan tarkoin mietitty strategia. Summanmutikassa tehty brändisisältö saattaa päätyä käyttäjien mustalle listalle ja tiputtaa sisältöjen orgaanista näkyvyyttä ratkaisevasti. Sosiaalinen media on aina kuluttajan, ei yrityksen, puolella.


Kirjoittaja uskoo merkityksellisen ja viihdyttävän sisällön yhdistävään voimaan.

Kuva: Yasin Hasan / Lisenssi CC BY 2.0

flickr_cc

Aktivismia, avoimuutta ja rauhanneuvotteluja eli marraskuun parhaat sisällöt

Päätteen äärellä päivystävät Vapalaiset altistuvat päivittäin monenlaisille sisällöille. Keräämme kuukausittain listaa toimistolla puhuttaneista toteutuksista, joista jokainen sisällöntuottaja voi saada inspiraatiota omaan tekemiseensä.

Hyviä sisältöjä vaikuttaa syntyvän sitä enemmän, mitä lähemmäksi loppuvuotta pääsemme. Vuoden pimeimpinä aikoina on mukava kääriytyä vilttiin koneen edessä ja ilahtua toimivista verkkototeutuksista. Tämän kuun suosikkien lista on kirjava – sisältötärppejä löytyy niin poliittisen aktivismin, valtiohallinnon kuin kaupallisten toteutustenkin saralta.

1. Lego Star Wars Isänpäivä

Viitselijäs photoshoppaa virtuaalisen isänpäiväkorttinsa itse, mutta ne, jotka ovat metsästäneet juhlapäivän aamuna hauskoja suomenkielisiä e-kortteja, ovat saaneet todeta, että siedettävän näköiset virtuaalitervehdykset ovat harvassa. Mahtaakohan johtua siitä, että e-kortti ei ainakaan suomalaisten keskuudessa koskaan varsinaisesti ole lyönyt itseään läpi? Legon ja Prisman yhteistyössä toteuttama Star Wars -isänpäiväkampanja on kuitenkin piristävä tapaus: kahdeksasta legohahmoilla kuvitetusta videosta voi valita laulavat Chewbaccat lähetettäväksi suoraan isukin sähköpostiin tai jakaa sosiaalisessa mediassa pätkän, jossa Darth Vader ja Luke viettävät laatuaikaa. Kamppis antaa ymmärtää, että Legot eivät ainoastaan ole lasten juttu, ja liekö tämä kovin kaukana totuudesta, sillä tunnetustihan isät ostavat pojilleen lelujunia, jotta pääsevät itse leikkimään niiden kanssa. Oli isä Star Wars -fani tai ei, virtuaalinen muistaminen taikoo varmasti hymyn faijan huulille.

Kuvankaappaus 2014-11-30 kello 23.36.39

 

2. Ahtisaaren rauhanneuvottelut Angry Birds-maailmassa 

Possut ja linnut saivat itselleen astetta arvokkaamman mannekiinin, kun presidentti Martti Ahtisaari neuvotteli Rovion YouTube-videolla tilapäisen aselevon vihamiesten välille 11.–13. marraskuuta vietettyjen Ahtisaari-päivien kunniaksi. Videossa arvokkuus ja kaupallisuus paiskaavat hämmentävällä tavalla kättä, eikä katsoja  voi välttyä miettimästä, sopivatko todellisen maailman konfliktinratkaisu ja pelimaailman vihanpito samaan asiayhteyteen. Kampanjan pyrkimyksenä on kuitenkin lisätä tietoa rauhanvälityksestä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ja mikäli suosikkipelin keinoin onnistutaan kouluissa herättämään oppilaiden kiinnostus rauhantyötä ja sovittelua kohtaan, eivät Ahtisaaren ponnistelut virtuaalirauhan eteen ole menneet hukkaan.

 

3. Valtionhallinto avoimena – #kysySLMV

Julkishallintoa puhuttaa nyt avoin data, läpinäkyvyys ja lähestyttävyys. Merivartioston Twitter-tempaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka instituutio tehdään kansalaisille tutuksi menemällä sinne, missä kansalaiset ovat. Suomenlahden merivartiosto (SLMV) piti 10. marraskuuta päivän kestäneen ”kysy merivartiostolta”-tempauksen, jonka määränä oli lisätä instituution tunnettavuutta kansalaisten keskuudessa. #kysySLMV-hashtagilla kysymyksensä esittäneiden kesken arvotiin Rajavartiolaitoksen tuotepalkinto ja päivän aikana kiinnostuneet kansalaiset lähettivät merivartiostolle yli 50 kysymystä. Tässäpä yksinkertainen ja kustannustehokas tapa lisätä sekä läpinäkyvyyttä että näkyvyyttä, josta muutkin julkiset toimijat voisivat ottaa mallia!

 

Kuvankaappaus 2014-11-30 kello 18.55.26

 

4. Grumpy Catin jouluelokuva

Olipa kerran yhdysvaltalainen nainen, jonka veli latasi verkkoon kuvan hänen mutaatiosta kärsivästä munchkin-kissastaan. Loppu on tietenkin historiaa. Maailman vihaisin kissa, oikealta nimeltään Tardar Sauce, joka paremmin tunnetaan nimellä Grumpy Cat, syöksähti viraalisuosioon ja esiintyy kärttyisissä meemeissä ympäri internetiä. Hellyyttävä mutrukuono on poikinut kissalle paitsi mainosroolin myös lukuisia oheistuotteita mukeista paitoihin. Näiden luonnollinen jatkumo on koko illan elokuva Grumpy Cat’s Worst Christmas Ever. On kiehtovaa, kuinka yhdestä kissakuvasta voi kasvaa uuden ajan suosikkihahmo, joka yhdistää pessimistejä, joulun inhoajia ja maanantaivihaajia ympäri maailman. Grumpy on kuin luotu rooliinsa, mutta, rehellisesti, kuka olisi kuvitellut katin puhuvan tuollaisella äänellä?

 

5. Tahdon 2013 -verkkoaktivismi

Tämän kuun, ja luultavasti koko vuoden, näyttävin poliittinen aktivismi huipentui muutamaa päivää ennen eduskunnan äänestystä tasa-arvoisesta avioliittolaista, kun sosiaalinen media täyttyi ”tahdon”-iskulauseella varustetuista profiilikuvista. Ohjelmisto-osaaja Ilkka Hännisen kehittämä, alun perin pienelle piirille tarkoitettu profiilikuvan muokkaustyökalu keräsi yli 86 000 vierailijaa, eikä yksikään verkkoaktiivi voinut välttyä somekansan villinneeltä tempaukselta. Vaikutettiinko profiilikuvilla äänestyksen kulkuun? Ehkäpä ei. Silti kuvavyöry tuki hyvin analyysia, jonka mukaan tasa-arvokehitys versoi kansalaisyhteiskunnasta itsestään ylhäältä johdetun poliittisen agendan sijaan. Myönteisen ilmapiiriin syntyyn vaikutti verkossa toiminut Tahdon 2013 -kampanja, keräsi näkyvyyttä haastamalla riveihinsä yrityksiä ja organisaatioita metahdomme.fi:ssä sekä kampanjan vanavedessä Facebookissa syntyneellä, 96 000 henkilön antamalla tasa-arvoisella äänestyslupauksella. Verkko osoitti voimansa ja viime viikon perjantaina Arkadianmäellä sanottiin kyllä tasa-arvolle. Tällaiset tapahtumat elvyttävät toivon mukaan ihmisten uskoa demokratiaa kohtaan ja rohkaisevat aktivoitumaan tärkeinä pitämiemme asioiden äärellä.

Kuvankaappaus 2014-12-1 kello 21.18.20

 

Ensi kuussa kuumien sisältöjen lista lienee jouluisissa tunnelmissa. Jaa kanssamme sinua viime kuussa liikuttanut verkkototeutus kommenttiosiossa, Facebook-sivullamme tai Twitterissä!

Kuvakaappaukset: starwarsisanpaiva.lego.com, Twitter ja metahdomme.fi

Kuva

Pelastakaa News Feed

Koukutumme sosiaalisessa mediassa yhdestä asiasta ylitse muiden: toisistamme. Parin vuoden takainen ajatukseni herää mielessäni, kun mietin, minne Facebookin lumo on kadonnut.

Yritykset ovat sitä oppineet käyttämään. Samoin äidit, isät, isoäidit. Sponsoroitu postauskin voi olla jo nerokas. Se herättää hilpeyttä tai muita tunteita.

Kaverit sen sijaan herättävät entistä vähemmän hilpeyttä. Vähemmän kuvia, vähemmän keskustelua, vähemmän humalaisia ilmoituksia, vähemmän oivalluksia. Ylipäätään vähemmän sitä yllätyksen tunnetta ja viehätystä, jota refresh-painallukselta eniten odottaa.

News feedini on täynnä laskelmia. Algoritmi laskelmoi, ystävät laskelmoivat, minä laskelmoin. Olemme hajaantuneet useampaankin kanavaan laskelmoimaan – uusi suosittu kanava on tietenkin aina toiselta pois.

Facebookin sisältöannos, nykypäivän ruokaympyrä, on yhtä kyseenalainen kuin muinoin kotitaloustunnilla. Tämä prosentti mainosta, tämä prosentti ”suosittua timanttista sisältöä”, tämä prosentti kavereita ja tämä prosentti arvaamatonta skeidaa.

Ei kukaan enää puhu oksennuksesta. Häät ja valmistuminen kyllä raportoidaan, kunhan on ensin porukalla sparrattu sopivaa kuvatekstiä.

Facebookin tehtävä on edelleen kirkas: se takaa yhteydenpidon ihmisiin, tarjoaa kontakteja ja yhteen liittymistä sekä kerää yhteisten asioiden äärelle. Kaikenlaiset haasteet ja Tahdon-julistukset luovat yhteistä totuutta. Se ei kuitenkaan elämyksenä riitä. Tarvitaan muutakin, kuin massakampanjoita.

Facebook on edelleen tärkeä, vaan ei yhtä viihdyttävä. Se on samanlainen, kuin mikä tahansa muu massamedia, joka hakee paikkaansa uudestaan. Hetken se oli paikka, jossa kaikki tapahtui – ystävät puhuivat ja elämät muuttuivat julkisiksi. Nyt se on paikka täynnä kaikkea tavallista. Elämä on julkisesti turvallista, eikä rajoja rikota.

Uho on turhaa. Me tahdomme kuitenkin olla siellä, missä saamme olla muiden kanssa. Facebookissa kokoontuvaan massaan haluamme kuitenkin olla yhteydessä alati vähemmän – tai ainakin siltä näyttää. Se verottaa jokaisen kokemusta.

Mietin Facebookin seuraavaa liikettä, mutta palaan vanhaan ajatukseeni. Mikään muu taho ei voi tarjota mielenkiintoisempaa tietoa, kuin tuntemani ihmiset. Se, joka pitää heidät lähelläni, ja sopivasti äänessä, voittaa luottamukseni – mutta vain hetkeksi.

Kirjoittaja ei usko Facebookin joukkopakoon, mutta odottaa news feedilta lähivuosina todellista kehitystä.

twitter-292989_640

#ncf14 sen todisti: sisältömarkkinointi on jo osa menestyvien yritysten arkea

Pohjoismaiden suurin ja kaunein, kaksipäiväinen sisältömarkkinointitapahtuma Nordic Content Forum osoitti, että monet yritykset ovat siirtyneet sisältöjen suhteen sanoista tekoihin. Ammattilaisten avainsanoma oli: kaikki lähtee asiakkaiden tarpeista.

Vain tekemällä oppii, tämä koskee myös sisältöjä. Siksi oli luonnollista, että vuoden parhaat sisältömarkkinointikarkelot, Nordic Content Forum, potkaistiin käyntiin käytännönläheisellä workshop-päivällä, jonka aikana yritys- ja organisaatiomaailman viestintänikkarit pureutuivat sisällöntuotannon tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin oman työnsä näkökulmista.

Seuraavana päivänä Finlandia-talolla opittiin suoraan alan kovimmilta tekijöiltä. Puhujakaarti koostui sekä kotimaisista että ulkomaisista sisällöntuotannon rautaisista ammattilaisista, jotka onnistuneiden esimerkkien kautta johdattivat osallistujat hyvien käytäntöjen äärelle.

Menestyviä brändejä yhdisti poikkeuksetta kiinnostava sisältö. Vaan mikä sitten on kiinnostavaa sisältöä? Jos case-esimerkkejä on uskominen, sellainen, joka on kohderyhmälleen aidosti hyödyksi, ja jonka ihmiset kokevat lukemisen arvoisena. Hyvät jutut synnyttävät spontaaneja tykkäyksiä ja jakoja, ja niissä pikemminkin ratkaistaan ihmisten ongelmia, kuin tehdään suoraa myyntiä.

NCF_2

Vaan kuka synnyttäisi hyvät jutut? Backstage-lehden ja kitarakauppa Custom Soundsin tulisielu, yhden miehen tarinatehdas Kimmo Aroluoman mukaan sisältöjä syntyy vain tuottamalla.

– Ei kannata pantata ideoitaan tai viilata tekstejä viimeiseen asti – silloin intohimo katoaa, hän totesi.

Kokeellisella linjalla oli myös länsinaapurimme brändäämisestä vastuussa oleva Ruotsi-instituutin digimanageri Per Gårdehall, jonka rohkeisiin sisältötoteutuksiin kuuluvat ruotsalaisesta kulttuurista humoristisesti kertovat videot, kiinnostavasti muotoillut tietopankit, Ruotsin ikioma fontti ja tavallisten kansalaisten hallinnoima Twitter-tili.

NCF_22

Tee omannäköisiä sisältöjä

Persoonallisuus on sisällöissä eduksi. Oman tuottamisen lisäksi menestyksekkäät viestijät kommunikoivat ulkomaailman kanssa ja profiloituvat ajatusjohtajiksi aiheista, joista heillä on asiantuntemusta. Janne Lohvansuu hankki itselleen Bitcoin-verkkovaluutan asiantuntijan statuksen kirjoittaessaan kirjaa aiheesta ja hyödynsi asemaansa vauhdittaakseen opuksen myyntiä.

Yleisön mielenliikkeistä ei saa selvää arvailemalla; niitä on tutkittava. Yleisötutkimus on tähän oiva keino – tai sitten teet, kuten Fazer: kysyt asiakkailtasi suoraan.

Parhaassa tapauksessa brändiä rakastetaan niin paljon, että siitä tulee paljon enemmän kuin tavaramerkki. Jollan viestintäjohtaja Juhani Lassilan mukaan yrityksestä voisi pikemminkin puhua liikkeenä. Sitoutuneen yhteisönsä ansiosta yritys säästää markkinoinnissaan pitkän pennin, kun yleisö tuottaa ja jakaa yritysaiheista sisältöä oma-aloitteisesti ja koodaustaidoilla varustetut fanit auttavat kehittämään tuotteista loistavia.

Näillä eväillä on hyvä lähteä miettimään ensi vuoden markkinointiviestintäsuunnitelmaa!

NCF_115

Bongaa puhujien parhaat opit Vapan Twitter-tililtä ja Facebookistamme. Pitäkää sisältötehtaanne käynnissä, ehkäpä törmäämme samoissa merkeissä taas ensi vuonna!

NCF_11

Brändättävänä 338 424 km2 metsää ja järveä

Maabrändit ovat siirtyneet digitaalisiin kanaviin. Haastattelimme ammattilaisia mielikuvan rakentamisesta verkossa ja siitä, kuinka Suomikuvaa välitetään somessa.

Kylmä ja kaukainen maa täynnä pelkkiä poroja. Tällaisesta Suomikuvasta Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT) tahtoo hankkiutua eroon kertomalla suomalaisen elinkeinoelämän menestystarinoista ja innovaatioista. TAT:iin kuuluva Finnfacts tekee suomalaisia pk-yrityksiä ja startupeja tunnetuksi kansainvälisellä kentällä ja Good News Finland-uutispalvelu tuottaa positiivissävytteisiä yritysuutisia verkkosivullaan ja sosiaalisessa mediassa.

– Emme markkinoi yrityksiä, vaan luotamme journalistiseen tarinankerrontaan. Hyvien uutisten ja laadukkaan sisällön kautta on helppo lähteä liikkeelle. Tarinat nuorista, innostuneista yrittäjistä ovat aina suosituimpia, kertoo verkkoviestintäpäällikkö Sara Vihavainen.

Vihavaisen mielestä Suomi on hyvä tuote, jota on helppo myydä. Maan tunnettavuuden lisääminen on hänen mielestään tärkeää, sillä Suomesta ei voi kiinnostua, ellei ensin tiedä, mistä on kyse.

– Vahvistamme mielikuvia edelläkävijyydestä ja innovaatioista. Vaikka Nokialle kävi kuten kävi, mielikuva teknologisesta osaamisestamme säilyy, ja sen päälle on helppo rakentaa, hän sanoo.

Kohderyhmänä modernit humanistit

Visit Finlandin tärkein tehtävä puolestaan on inspiroida matkailijoita jo haaveiluvaiheessa. Markkinointitoimet pohjaavat tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

– Meillä on rajoitetusti resursseja, joten olemme panostaneet kohderyhmätutkimukseen. Tulosten pohjalta olemme ristineet ideaalikohteemme moderniksi humanistiksi, eli yli 25-vuotiaaksi korkeakoulutetuksi, joka on jo käynyt läpi perusmatkakohteet, ja haluaa kokea jotain aitoa, sanoo sosiaalisesta mediasta vastaava sisällöntuottaja Eva Kiviranta.

Yksi Visit Finlandin keskeisistä toimintakentistä on sosiaalinen media. Kohderyhmiin kuuluvat englanninkieliset, japanilaiset, venäläiset ja kiinalaiset, ja jokaisella kohdekielellä on omat somekanavansa.

– Japanilaisessa Facebookissa on aivan kreisi meininki. Siellä käyttäjät ovat todella sitoutuneita ja kaikki, mitä ylläpito postaa, saa tuhansia tykkäyksiä, kertoo Kiviranta.

Vuorovaikutus ja dialogi entistä tärkeämpiä

Visit Finlandin nimi ponnahtaa yleensä pinnalle tempauksien yhteydessä. Niistä suosituin on Finngenerator, käyttäjälle suomalaisen nimen luova sovellus, joka lanseerattiin kampanjoinnin tueksi Aasiassa, ja jonka suosio yllätti tekijänsä positiivisesti.

– Tähän mennessä sivustolla on generoitu yli 2 miljoonaa suomalaisnimeä. Vaikka markkinointimme ei periaatteessa suuntaudu kotimaahan, ovat suomalaisetkin jakaneet sivua innokkaasti, Kiviranta sanoo.

Organisaatio käyttää edelleen vanhanaikaista printtimainontaa, mutta Kivirannan mukaan markkinointitoiminnot siirtyvät entistä enemmän verkkoon ja saavat uusia muotoja.

– Toki levitämme omaa sanomaamme, mutta nykyään vuorovaikutus ja dialogi ovat entistä tärkeämpiä. Nykyään matkailuorganisaatiot eivät enää hallitse mainettaan yksin. Tämän takia teemme yhteistyötä eri medioiden ja verkkovaikuttajien, kuten bloggaajien ja Instagram-käyttäjien kanssa, jotta saamme luotua maastamme mahdollisimman monipuolisen kuvan, Kiviranta summaa.

Ruotsalaiset ovat tyypillisesti meitä kaikessa valovuosia edellä, mutta kuinka länsinaapurimme on onnistunut tuotteistamaan itsensä? Tule kuulemaan 20.–21.11. järjestettävään Nordic Content Forumiin, kuinka Ruotsi-instituutin digitaalisen viestinnän manageri Per Gårdehall työskentelee sähköisissä kanavissa edistääkseen Ruotsikuvaa ympäri maailman. Ilmoittautumisaikaa on viikon loppuun asti: nordiccontent.eu.

Kuva

Niskalenkki verkkoasiakkaista – ja miten se otetaan oikein

Asiakkaalle tarjottu aito ilo, hyöty tai inspiraatio vaikuttaa voimakkaimmin ovipumpun lauluun, kirjoittaa Vapan sisältöstrategi Noora Tavares.

Mikä erottaa hyvän sisällöntuottajabrändin huonosta? Hyvä kohtaa asiakkaansa vähemmän itsekkäin motiivein.

Vaikka brändien sisältömarkkinoinnin tavoitteena on oltava myynnin lisääminen, täytyy sisällön vastata aidosti asiakkaan tarpeisiin ja tavoiteisiin. Tuotelätinä ei toimi vaan asiakkaalle tarjottu aito ilo, hyöty tai inspiraatio vaikuttaa voimakkaimmin ovipumpun lauluun.

Kutsun efektiä digitaalisen tunnejäljen luomiseksi: kun asiakas tuntee jotakin myönteistä sisältöjesi parissa, haluaa hän viettää brändisi kanssa aikaa – pitkäkestoisesti ja jatkuvasti.

Tämän helpon logiikan malliesimerkki on brittiläinen muoti- ja kauneusbrändien verkkokauppa Asos.com. Asos on loistava esimerkki myös erinomaisesta – ja menestyksekkäästä – liiketoiminnasta verkossa.

Asosin sivuilla vierailee kuukausittain yli 20 miljoonaa eri kävijää ympäri maailman ja aktiivisia asiakkaita sillä on yli 7 miljoonaa. Eikä ihme. Asos kun ei ole vain verkkokauppa, se on elämyssivusto, jolla sen asiakkaat inspiroituvat, saavat tietoa, kohtaavat mielipidevaikuttajia ja pääsevät itse osallistumaan keskusteluun.

Asosin digisuosion 4 kulmakiveä

1. Monipuolinen asiakaslähtöinen sisältö, monessa kanavassa

Asosin koko verkkopresenssi perustuu aktiiviseen sisällöntuotantoon useissa eri kanavissa.

Suuret massat on tavoitettu Facebookissa, jossa sisältö on helppoa selailtavaa. Instagramissa Asos hyödyntää useita eri tilejä, jotka yhdessä luovat kokonaisvaltaisen lifestyleuniversumin aiheista kiinnostuneille.

Twitter on puolestaan omistettu celebrity gossipille, jonka kyljessä muoti-ilmiöt seuraavat luontevasti. Asosilla on käytössään myös PinterestGoogle+Tumblr sekä blogi ja oma digilehti.

Tärkeintä on, että jokainen kanava vastaa asiakkaan tarpeeseen saada lisää – ja näinpä kaikkialta asiakas ohjataan Asos.comiin ostoksille.

2. Kuratoitu sisältö ja blogiyhteistyö

Kaikkea markkinointia ei tarvitse aina tehdä itse. Aikana, jona vertaisarvioihin perustuvat sivustot ovat useille tuote- tai palveluarvioiden ensisijaisia lähteitä, kannattaa paukut satsata oikeisiin puolestapuhujiin.

Asos tekee aktiivista bloggaajayhteistyötä. Se on myös nimennyt sivuilleen useita Asos-suunnittelijoita, joiden tyyliä, kuratoituja valintoja ja shoppailuvinkkejä voi seurata eri puolilla sivustoa. Lähestyttävyys ja samastuttavuus antavat kuraattoreiden sanalle usein brändin omaa sanomaa vahvemman painoarvon.

Asos antaa arvoa myös potentiaalisille puolestapuhujilleen. ”Blogger we love” -sivullaan se nostaa esiin mielestään kiinnostavia bloggaajia ympäri maailmaa. Ja ei, kyseessä ei ole mainosyhteistyö. Olettaa sen sijaan voi, että tällainen selänrapsutus toimii jopa mainosta parempana myynninedistäjänä.

3. Kuluttajien osallistaminen sisällöntuotantoon

Kukapa ei haluaisi kuulua some-uskottavan brändin sisäpiiriin? Tällaisen mielikuvan Asos on onnistuneesti luonut oman #AccessAllASOS-ohjelmansa ympärille. Ohjelman tavoitteena on saada aktiivisia sisällöntuottajia Asoksen äänitorviksi halki verkon kanavien.

Ohjelmaan valikoituvat Asosin mukaan vain harvat ja valitut Asos-fanit – mikä tekee sisäpiiriin pääsemisestä entistäkin houkuttelevampaa. Palkkioksi aktiivisesta sisältöjen tuottamisesta sisäpiiriläiset saavat kutsuja muotinäytöksiin sekä tuotepalkintoja.

Pieni hinta valtavasta näkyvyydestä ja arvokkaasta sitoutumisesta brändiin.

4. Toimiva mobiilisivu ja -sovellus

Asosin monikanavaisuus toteutuu myös mobiilissa. Sekä sen mobiilisivun että -sovelluksen käyttöliittymät ovat erinomaisia: helppokäyttöisiä, navigoitavia ja visuaalisia. Ja mikä parasta, sisältöjen selailu mobiilisivulla on ennennäkemättömän helppoa.

Mitä Asoksen verkkotekemisestä sitten voi oppia? Ainakin sen, että sitouttava sisällöntuotanto vaatii resursseja näkyäkseen myyntiluvuissa asti. Ne resurssit on lisäksi ohjattava sellaisten sisältöjen tuottamiseen, jotka tekevät asiakkaasi elämästä piirun verran parempaa.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 12.11.2014.

Noora+K-Tavares_Marmai_edattu

LUE AIHEESTA