Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

Nuori rakastaa älypuhelinta, mutta some pelottaa välillä

Helsingin suomalaisen yhteiskoulun nuoret esittelivät kuvaajalle puhelimensa ja lempipalvelunsa.

Halusin kysyä 14-15 –vuotiailta nuorilta, mitä he tuumivat median käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. Marssin vanhaan kouluuni. Käytävillä huomasin, että yksi aktiviteetti oli noussut välituntiviihteenä ylitse muiden: älypuhelimen näpyttely.

Huomionarvoista näpyttelyssä oli se, että kaikki tekivät sitä. Yksin tai pienessä ringissä. Puheensorinaa ja nauruakin oli havaittavissa, mutta katse pysyi koko ajan omalla pienellä ruudulla. Se oli raivokkainta näpyttelyä, mitä olen koskaan nähnyt.

Tunti alkaa. Kuusi oppilasta jää haastatteluuni. Muiden tehtävänä on etsiä verkosta vaikuttava uutiskuva.

– Osaavathan kaikki ottaa print screenin? Äidinkielenopettaja Leena Paasio-Leimola varmistaa oppilailta.

Paasio-Leimola valittiin vuoden Mediakasvattajaksi 2012. Mediakasvattajan puheessa hän ilmaisee huolensa siitä, miten nuorten sosiaaliset taidot ovat muuttuneet, kun koko ajan pitää olla online. Peukuttaa ja pelata. Viihdekäytön lisäksi hän haluaisi edistää sosiaalisen median hyötykäyttöä – esimerkiksi blogikirjoituksia ja muuta verkon sisällöntuotantoa.

Nuorten suusta

Kaikilla haastattelemillani nuorilla oli puhelin, jolla voi vähintään selata nettiä. Suosikkisivuja ovat tutut Facebook ja YouTube, paitsi yhdellä.

–      Turha mennä katsomaan koko ajan Facebookia, kun asioita voi kuulla oikeassakin elämässä, sanoo Alexander, 15, yllättäen.

Jokainen myönsi käyttävänsä sosiaalista mediaa silti paljon. Vahvoja mielipiteitä oli myös siitä, kuka on luokan ahkerin sosiaalisen median käyttäjä. Epätietoisuuttakin oli ilmassa. Onko Instagram sosiaalinen media? Miten Instagramiin pitää laittaa tageja? Mikä on Twitter? Kysyin nuorilta, mikä sosiaalinen media heidän mielestään on.

–      Sosiaalinen media on olemista yhteyttä muihin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin, Minea, 14, kirjoittaa.

Muidenkin vastaukset mukailevat pitkälti tätä. Sosiaalinen media liittyy nuorten mielestä yhteydenpitoon, joka on Facebookissa sekä WhatsAppin ja Kikin kaltaisissa pikaviestipalveluissa tehty helpoksi. Vain yhdessä lapussa puhutaan julkaisemisesta.

Itseilmaisusta ei puhuta mitään.

Tietojen leviäminen, yksityisyyden puute ja pedofiilit pelottavat nuoria

Kaikilla haastateltavilla oli sosiaalista mediaa kohtaan joitain pelkoja tai vähintään turhautumista. Turhautumista koettiin esimerkiksi jatkuvasta päivittämisestä, addiktiosta ja siitä, että ihmiset eivät ole sosiaalisessa mediassa aitoja.

Lähes kaikki haastateltavat pelkäsivät yksityisyytensä puolesta. Tiedot ja kuvat leviävät niin, että kuka tahansa voi käyttää niitä. Pedofiileista mainittiin useasti.

–      Jotkut pedarit saattaa esittää, että on jotain nuoria ja juttelee joidenki kaa, ryhmässä todetaan.

Kiusaaminen pelottaa myös. Yksi on sellaista kokenutkin. Leena Paasio-Leimola sanoo, että nettikiusaamiseen on suhtauduttava erittäin vakavasti.

–      Pitää ymmärtää, miten paljon kirjoitettu sana satuttaa. Se on paljon raaempaa kuin vuorovaikutuksessa.

Mietin asiaa. Facebookissa laitettu negatiivinen viesti tai pilkan tekeminen on tosiaan kaikkien nähtävillä. Yksi mediakasvatuksellinen asia verkossa on ehdottomasti toisten kunnioitus ja sen tiedostaminen.

Vuoden mediakasvattaja haluaa kannustaa nuoria verkkosisällön luomiseen

Leena Paasio-Leimolan mielestä verkkoa pitää käyttää opetuksessa monipuolisesti välineenä ja sisältönä. Äidinkielen päättötyö toteutettiin hänen johdollaan blogimuodossa. Hän kertoo, että muutkin opettajat ovat rohkaistuneet käyttämään tällaista opetusmetodia, mutta eivät kaikki.

–      Osa opettajista jännittää edelleen omia taitojaan. Esimerkiksi blogin tekemiseen riittävät ihan yksinkertaiset työkalut – Wordilla pääsee jo pitkälle, Paasio-Leimola toteaa.

Yhtä asiaa Paasio-Leimola ihmettelee myös oppilaiden osalta: blogikirjoitusten tekeminen kaikkien nähtäville tuntuu osalle haastavalta, mutta Facebookiin ja Instagramiin postataan silti mitä tahansa juttuja ja kuvia.

Nuorten haastattelussa selviää, ettei jatkuva postaaminen ole tällekään sukupolvelle itsestäänselvyys. Yksi kertoo kirjoittaneensa juuri ensimmäisen päivityksensä puoleen vuoteen. Siinä luki: ”Sataa lunta.”

Yhdellä on vielä kerrottavaa. Hän sanoo asian olevan vähän nolo.

–      En kirjoita koskaan mitään. Ehkä välillä pienen hymiön, mutten ole laittanut kenenkään seinälle mitään. En osaa, en tiedä mitä kirjottais, ei ole aikaa ja ei kiinnosta.

Julkinen julkaiseminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka kuinka diginatiiveja oltaisiinkin.

Haastateltavana olivat Helsingin suomalaisen yhteiskoulun 8. luokkalaiset: Alexander, Marja, Juha, Hilla, Elli ja Minea. Kiitoksia haastateltaville – muistakaa pitää kosketusnäytöt oppitunneilla piilossa!

31.01.2013
Riku Mattila

Kommentit:

  1. Moizza! Tosi kiva juttu. Vanha kunnon Leenaki siellä ;)


Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Hipster business

Kidsteri

Nyt todellinen hipsteri etsii trendikkään kohderyhmän ja perustaa oman start up -yrityksen.

Stipsterit

The Guardianin mukaan stipster-ilmiö on kuuminta hottia Skandinaviassa. Stipsterit ovat nuoria start upin perustaneita hipstereitä, joita viehättää pohjoisen puhtaus, onnelliset ihmiset ja aitous. Heidän toimialaansa on useimmiten ruoka, muoti tai media ja markkinointi. Pohjoismaiden ohella myös Berliinistä povataan stipstereiden pyhiinvaelluskohdetta.

Jos olet juuri perustanut start upin, joka toimii edellä mainituilla toimialoilla ja perustuu vahvasti verkkoon, käytät sanaa ”sosiaalinen” yli kymmenen kertaa päivässä ja macistasi löytyy jos jonkinmoista tarraa, olet mitä todennäköisimmin stipsteri. Asia kannattaa kuitenkin vielä varmistaa täällä. Jos sinulla ei vielä ole omaa yritystä, mutta liikeideoita vaikka muille jakaa, niin testaa huviksesi, olisiko sinusta stipsteriksi Hipster CEO:n avulla.

More is more?

Hipsterit ovat iso bisnes. Vaikka moni heistä pyörittääkin jo omaa yritystä, ovat hipsterit myös itse merkittävä markkinoinnin kohderyhmä. Hipsterit muodostavat globaalin kohderyhmän, josta mikä tahansa toimiala voi työstää itselleen sopivan alakohderyhmän.

Kidsterit

”Kidstereille”, eli suomalaisittain ”lapstereille” suunnatuille tuotteille näyttäisi esimerkiksi olevan paljon kysyntää. Viime viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä Lapsimessuilla esitteli toimintaansa jo neljättä kertaa Kids Design Block. Ryhmään kuuluu kahdeksan suomalaista lasten design brändiä (Aarrekid, Höö, Kakara, Marakattimarssi, Muru, Onni ja Ilona, Paapi Design sekä Punainen Norsu).

Lokakuussa ensimmäisen kerran ilmestynyt indie-lehti Kidd.O katosi hyllyistä nopeasti trenditietoisimpien vanhempien käsiin. Ensimmäistä loppuunmyytyä numeroa painettiin 6000 kappaletta, ja toisen numeron kohdalla painos nostettiin jo 9000:een. Kidd.O:n päätoimittajan Anu Levy-Korvenkontion mukaan suomalaisesta konseptista on kiinnostuttu jo Australiassa, Belgiassa, Saksassa sekä Ranskassa.

Sipsterit, carsterit, glitzerit…

Oletko jo kuullut juomakulttuuritietoisista ”sipstereistä”? He viettävät kaiken vapaa-aikansa festareilla, taidegallerioiden avajaisissa ja pop up -klubeilla. He arvostavat rentoa elämäntyyliä ja nautiskelevat lempijuomaansa muiden sipstereiden seurassa. Sipsterin kädessä näkee useimmiten pienen lähipanimopullon, mutta välillä myös Heinekenin tai jopa Happy Joen.

Tunnetuimmista brändeistä on olemassa jo valmiiksi hipstereille suunnattuja logoversioita. Hipstereille myytävä tuote voikin olla oikeastaan mitä tahansa. Audi markkinoi uutta A3-malliaan urbaaneille kaupunkikulttuurista kiinnostuneille nuorille aikuisille. Automotive News:n toimittajan Gabe Nelsonin mukaan kyse on hipstereistä, jotka nimeän tässä yhteydessä carstereiksi (Audin myyjille suunnattua esitettä voit vilkaista täältä). Nelson kuitenkin kritisoi, ettei erikoisuutta tavoittelevia hipstereitä kiinnosta suuryritysten tuotteet.

Mäkki

Yksi hipstereiden pieni, mutta nousussa oleva alakulttuuri ovat kauneudesta ja glamourista kiinnostuneet ”glitzerit”. Heille palvelujaan mainostaa esimerkiksi Glitzerklub, joka on naistaiteilijoiden perustama koristepalvelukonsepti, josta ei bling blingiä puutu. Ennustan, että  säihkettä ja kimallusta rakastavia glitzereitä nähdään ensi kesänä jo paljon. Eli meikki- ja kauneusalan yrittäjät ping, ping PING!

Hipstereistä voi jalostaa loputtomasti uusia kohderyhmiä. Suosittelen lämpimästi, että kun olet löytänyt oman alakohderyhmäsi (olkoon se sitten booksteri, bikesteri, tai dogsteri), niin ryhdyt rohkeasti stipsteriksi.

Kuvat: Dan Raven, Félix P. / Flickr

Älä huku verkkoon

Tom Tramborg (2) & TImo Pätiälä
Verkko muuttuu jatkuvasti ja niin verkossa toimivien yritysten logiikkakin.

Amerikkalainen kuvapankkipalvelu Getty Images vapautti maaliskuussa 35 miljoonaa kuvaa ei-kaupallisten toimijoiden, kuten blogaajien käyttöön. Syy vesileimojen poistoon oli yksinkertainen: kuvia pystyi googlata ja tallentaa kuvan ostaneelta sivustolta helposti.

– Kuvien tekijänoikeuksia rikotaan jatkuvasti. Esimerkiksi Pinterestissä näkyy paljon materiaaliamme käyttäjien ladatessa niitä sinne. Niin Pinterest kuin mekin olimme asian edessä yhtä voimattomia, Getty Imagesin Pohjoismaiden johtaja Tom Tramborg kertoo.

”Embedd”-malli markkinoille

Getty Images on ensimmäisenä kuvatoimistona maailmassa vapauttanut kuviaan osalle käyttäjistä. Yrityksen materiaali ei kuitenkaan ole täysin vapaata riistaa vieläkään.

– Olemme lanseeranneet joistakin kuvista niin sanotun ”embedd”-mallin, jossa kuvan saa lisättyä sivustolle linkin avulla. Koodi toimii samalla tavalla kuin Youtuben jakamiskoodi, Tramborg sanoo.

Muutos on kerännyt valokuvaajilta kiitosta, sillä kuvaajan nimi tulee automaattisesti näkyviin upottamisen myötä. Upotetun kuvan yhteydessä näkyvät kuvaajan nimen lisäksi sosiaalisen median jakamisikonit sekä Getty Imagesin logo.

The Vergen ohella British Journal on Photography on kritisoinut uudistusta muun muassa siitä, ettei tarjolla ole kuvia tuoreista tapahtumista tai suosituista henkilöistä. Esimerkiksi Obaman kuvaa on vaikea löytää. Lisäksi kuvia on linkattavana vain yhdessä koossa. Tramborgin mukaan parannettavaa löytyy aina.

– On muistettava, että kolme kuukautta sitten kuvien upottaminen ei ollut edes mahdollista. Palvelu tulee vielä kehittymään.

Muuttuva toimintaympäristö

Getty Images voi kerätä iframen kautta käyttäjätietoja tai käyttää jaettuja kuvia mainosten näyttämiseen. Kuvien lataamisen myötä esimerkiksi mainosten jakaminen käyttäjien sivuille helpottuu. Toistaiseksi Tramborgin mukaan Getty Imagesilla ei kuitenkaan ole tällaisia suunnitelmia tiedossa, ja yrityksen pääliiketoimintamalli aiotaan pitää samanlaisena kuin ennenkin.

Verkko muuttuu, joten yritysten on kyseenalaistettava toimintaansa sopivin väliajoin. Esimerkiksi Spotify on lanseerannut vuodesta 2006 lähtien ainakin kuusi erilaista versiota palvelusta. Myös verkkomediat kokeilevat erilaisia tapoja kerätä rahaa kassaan. Etelä-naapurimme suurin sanomalehti Eesti Päevaleht tarjoaa artikkeleiden alkua ilmaiseksi, mutta jutun loppuun lukemisesta veloitetaan.

Montako Youtube-videota ehdittiin katsoa, jakaa, upottaa ja linkittää, ennen kuin Google keksi mainostaa niiden avulla? Niin. Vaikka yrityksesi toimisikin jo netissä, niin ympäristöä on seurattava sielläkin jatkuvasti.

Kuva: Vapa Media

Onko sinun yritykselläsi jo oma sisältöstrategia?

Print

Kahdeksan yleisintä väittämää sisältöstrategian tarpeettomuudesta. Ja kuinka ne kumotaan.


1. “Ei meidän yritys tarvitse sisältöstrategiaa.”

Suurin osa ihmisistä käyttää aktiivisesti verkkoa, joten jokainen yritys tarvitsee oman näkökulman siihen, mihin se verkkoa käyttää. Kohderyhmät viettävät verkossa aikaa etsiäkseen tietoa, keskustellakseen ja viihtyäkseen.

2.  “No meillä on jo verkkosivut.”

Pelkkä verkkosivuleiska tuskin tyydyttää sitä tarvetta, joka verkossa surffailijoilla on. Se tehdään sisällöillä, jotka verkkosivuilta löytyvät. Sitä paitsi verkkosivut ovat vain yksi osa yrityksen digitaalista presenssiä. Ihmiset voidaan tavoittaa myös muilla kanavilla sisältöstrategian avulla. Strategian avulla määritellään näille kanaville rooli ja niissä liikkuvat sisällöt, joiden kautta kuluttajat ohjataan verkkosivulle.

3.  “Ei meidän asiakkaatkaan oo siellä.”

Tilastokeskuksen mukaan enemmistö 25–74 -vuotiaista käyttää verkkoa useita kertoja päivässä. Senioritkin omaksuvat nopeasti uusia verkkopalveluita. Todellisuudessa vain ani harva yritys voi valehtelematta sanoa, etteivät sen asiakkaat käyttäisi nettiä.

On kuitenkin eri asia, toimiiko yrityksen kohderyhmä sosiaalisessa mediassa. Verkkopresenssi ei välttämättä tarkoita samaa kuin sosiaalinen media. Oleellista onkin ymmärtää, mikä on yritykselle ja sen asiakkaille paras tapa olla yhteydessä toisiinsa.

4. “Ei meil oo tällaseen aikaa, eikä rahaa.”

Todellisuudessa hyvin tehty strategia säästää sekä aikaa, että rahaa. Sisältömarkkinointi on paljon edullisempaa kuin perinteinen mainonta. Sisältömarkkinoinnin avulla voidaan tavoittaa ostetun mediatilan sijaan asiakkaat suoraan yrityksen omien kanavien kautta.

5. “No mut ei me osata.”

Digitaalinen kenttä muuttuu jatkuvasti, ja on totta, että perässä pysyminen voi olla välillä haastavaa. Mutta jos omaa osaamista ei kehitetä, niin saatetaan pian huomata, että ollaan auttamattomasti myöhässä. Kaikilla on mahdollisuus oppia tämä asia ja hyödyntää sitä.

6.  “Mitä hyötyä sisältöstrategiasta muka on?”

Huolimatta kuumottelevasta strategia-sanasta, sisältöstrategiakoulutuksessa paneudutaan organisaatioon hyvin konkreettisella tasolla aikatauluineen sekä resursseineen. Aktiivisella sisällöntuotannolla ja dialogilla asiakkaiden kanssa voidaan tukea tuotteiden tai palveluiden tunnettuvuutta sekä lisätä haluttavuutta, ja sitä kautta yrityksen myyntiä ja liikevaihtoa. Liian usein sisältöä tehdään sisällön vuoksi, eikä sen takia, että sitä kautta myytäisiin asioita.

 7.  “No millasta sisältöä me sit tehtäs?”

Yrityksen tulee tehdä kohderyhmälähtöistä ja yrityksen liiketoimintaa tukevaa sisältöä. Ja se, mitä tämä minkäkin yityksen kohdalla on, määritellään sisältöstrategia rakentamalla. Jokainen yritys on erilainen.

8.  “Mut eiks kaikki mahdollinen oo jo tehty?”

Kaikista yrityksistä löytyy osaamista, asiantuntemusta ja tuotteita, joista voidaan kertoa ihanalla tavalla. Mikä on esimerkiksi sinun yrityksessäsi se X-factor, joka erottaa teidät muista toimijoista? Tällä hetkellä liian moni yritys tekee samanlaista sisältöä. Rakentamalla hyvän sisältöstrategian yritys löytää oman uniikin sisällöntuotannon tapansa.

Kuva: Vapa Media

Mitä jokaisen tulisi tietää maailmasta

Sosialistinen TV

Docventures oli yksi viime vuoden menestyneimmistä tv-sarjoista ja samalla Suomen ensimmäisiä transmediaisia ohjelmakokonaisuuksia. Nyt yleisö vaatii Docventuresin tekijöiltä uutta tuotantokautta.

Keskiviikkona järjestetyssä Journalismiseminaari 2014 -tapahtumassa pohdittiin yhteisöjen merkitystä journalismille sekä uudenlaisia journalismin muotoja. Seminaarissa shown varastivat Docventures-ohjelman Riku Rantala yhdessä Gimme Ya Wallet ja Not Guilty Oy:n vastaavan tuottaja Elise Pietarilan kanssa.

Docventures oli yksi viime syksyn suosituimmista tv-sarjoista. Yle on yrittänyt nuorentaa TV2-kanavaansa jo muutaman vuoden verran, mutta investointi Docventuresiin tuntuu yhtiön järkevimmältä vedolta aikoihin.

– Esittelimme jo vuonna 2003 idistämme Docventuresin tyylisestä sarjasta Maikkarille. Tosin tällöin some ei ollut vielä suunnitelmissa mukana. Yle kuitenkin valikoitui kanavaksi, sillä siellä on enemmän asiantuntemusta dokkarien hankinnasta sekä lihaksia Docventuresin kaltaisen ohjelman pyörittämiseen, Rantala kertoo nuorten aikuisten keskuudessa nopeasti sensaatioksi nousseen sarjan alkumetreistä.

Social TV

2000-luvun lopulla someaalto ryöpsähti kunnolla Suomeen. Vähitellen Rantalan päässä alkoi pyöriä ajatus transmediaisesta ohjelmakokonaisuudesta.

– Yks ilta tuijotin telkkaria iPad sylissä ja luuri kädessä. Twitter ja Facebook oli auki ja WhatsApp huusi koko ajan. Tajusin, et tällanenkin nelikymppinen mies on niin diginatiivi kuin olla vaan voi. Meillä on nykyään ihan kultakalan keskittymiskyky, Rantala kertoo.

Alunperin ohjelmaa oli tarkoitus lähteä rakentamaan jonkinlaisen yöchatin muotoon.

– Jos se ei tapahdu livenä, niin sitten se ei tapahdu ollenkaan. Chatti-ideasta kuitenkin luovuttiin ja siirryttiin vähitellen ideoimaan shoutboxia, Twitteriä, Instagramia ja Facebookia. Ei saa kuitenkaan unohtaa, että massamedian voima on huikea. Se nyt vaan on niin, että se iltanuotio palaa meillä kaikilla olohuoneen nurkassa. Se on jotenkin voimaannuttavaa.

Miespuolisilla faneilla ei tee mitään?

Ohjelman startattua Docventuresin somekanavat räjähtivät käsiin. Facebookiin kertyi hetkessä kymmeniätuhansia tykkääjiä. Suurin osa tykkääjistä oli nuoria, alle 45-vuotiaita miehiä, mutta Rantalan mukaan ”vauvafoorumien pahimpien blaastaajienkin” toivottiin osallistuvan yhtä lailla keskusteluun.

– Oon kuullu, että tykkääjiä voi myydä mainostajille 30 sentin kappalehinnalla. Tosin Kauko Röyhkän mukaan miespuolisilla faneilla ei tee yhtään mitään, Rantala vitsailee.

– Kun yleisö on saavutettu somessa, sillä on tehtävä jotain. Se on osallistettava, Elise Pietarila jatkaa Rantalan vierestä.

Rantalan mielestä some ei kuitenkaan toimi niin, että ihmisiä pyytää tykkäilemään, jakamaan tai lähettämään jotain.

– Vaikka kyllähän esimerkiks meidän ”Vuoden överein luontokuva” -kilpailu keräsi yhden viikonlopun aikana 2000 kuvaa, Rantala ja Pietarila muistelevat hymyillen.

Kun tekijät jakaa kokemuksen, yleisö jakaa omansa

Pietarila kertoo, kuinka tuotantoryhmä sometti kuvia ja kokemuksia ohjelman tekemisestä. Vähitellen yleisö alkoi lähettää myös kuvia katsomoistaan. Sitten tulivatkin jo meemit, kuvamuokkaukset ja Hitler-video.

Yleisön ei tule antaa vaan katsoa, vaan myös osallistua. Docventuresin tuotantotiimi keksi mitä mielikuvituksellisimpia tapoja osallistaa katsojia. Tuloksena syntyi esimerkiksi Lihaton Lokakuu -haaste, Suomen paras köyhä -kilpailu sekä Liity heti kirkkoon -kampanja, jonka tuloksena jo yli 500 ihmistä on liittynyt johonkin uskontokuntaan.

Doctor Who:t

“Ravisuora helvettiin”

Docventures tuplasi loppuvuodesta alle 45-vuotiaisen katsojaryhmän TV2:lla. Pietarila povaa sosiaalisesta televisiosta tv-journalismin pelastajaa. Mutta pilaako katsojien keskittyminen jatkuvaan sometukseen katsomiskokemuksen? Rantalan mielestä vastaus on yksinkertainen:

– Ei. Näin annetaan vain oikeasti tilaa sisällöille ja journalismille kaiken kaupallisuuden keskellä.

Ensimmäisen tuotantokauden menestystä seurasivat bonuslähetykset verkossa, mutta tämä oli Rantalan mukaan vain byrokraattinen pakkoratkaisu. Kaikki kokeiluhankkeeseen varatut resurssit oli nimittäin käytettävä määräajan puitteissa.

Rantala on pysynyt koko Journalismiseminaari 2014:ssa pitämänsä esityksen ajan tv-ruudusta tutuksi tulleelle tyylilleen uskollisena. Kiroilua ja slangia ei säästellä, kun mies on päässyt ääneen. Eri alojen toimittajista ja media-alan opiskelijoista koostuvalle yleisölle hänellä on vahva viesti.

– Ravisuora sais lähteä Kakkoselta jo helvettiin. Toivottavasti saadaan pian uus Docventures tulille.

Tunna ja Riku

Kuvat: Docventuresin Facebook-sivu

Korjattu 11.4. klo 11:10: Elise Pietarilan titteli, Liity heti kirkkoon -sivuston kautta uskontokuntaan liittyneiden määrä

Tunna ja Riku

Sharing is caring – or scary?

Cloak on sovellus, joka lupaa työkalun eksien, esimiesten ja muiden potentiaalisten persona non gratojen välttelemistä varten. Kuulostaa lähtökohtaisesti näppärältä small talkia välttelevän suomalaisen korvaan. Mutta entä jos pakoilusovellukselle löytää päinvastaisen tarkoituksen?

Viime vuosien suosituimmat sovellukset rakentuvat tunnetusti jakamisen ja ihmisten yhdistämisen ilosanoman ympärille: Instagram kuvien, Foursquare sijaintitietojen ja vinkkien ja viime ajan megahitti Tinder peräti oman persoonan.

Kaikki eivät kuitenkaan rakasta jakamista ja verkostossa elämistä 24/7. Tähän vastareaktion ensimmäiseen aaltoon on tarttunut ”asosiaaliseksi verkostoksi” itseään tituleeraava uusi sovellus Cloak. Ihmisten lähentämisen sijaan se tarjoaa työkalun läheisten välttelyyn.

Sovellus on perustoiminnoltaan simppeli. Se poimii omien kontaktien viimeisimmät kirjautumiset eri sovelluksista (tällä hetkellä Instagramista ja Foursquaresta) ja merkitsee nämä varoittaviksi pisteiksi kotikaupungin kartalle. Kun kohteet lähestyvät tarpeettoman lähelle, Cloak ilmoittaa lähenevästä kohteesta hälytyksellä.

”Yikes! Anna is ½ mi away! ”

Ajoittaiseen introverttiuteen taipuvaisena suomalaisena päätin kokeilla sovellusta. Käynnistäessä Cloakin saan ensimmäisenä esiin Helsingin kartan. Se kertoo, että Antti on hetki sitten kirjautunut Bio Rexiin,  Noora Hulluille Päiville ja Salla joogatunnille. Laura ja Essi näyttävät olevan kodeissaan ja Minna hilluu Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkillä.

Foursquarea käyttävälle karttanäkymä kontakteista ei sinänsä vielä ole uusi ja mullistava. Muutamassa päivässä hälytykset tuttavien reaaliaikaisista liikkeistä alkavat kuitenkin tuntua kummallisilta. Alerttitulvassa mieleen herää väkisin ajatus  – entä jos tuttujen välttelemisen sijaan tavoittelisinkin päinvastaista, eli näiden tarkoituksellista seuraamista?

Itsetarkoituksellisesti stalkkaamiseen kehitettyjä sovelluksia on kehitetty ja kuopattu aiemminkin. Suurin haloo syntyi karmaisevasta Girls Around Me sovelluksesta, joka koosti sijaintitiedot lähettyvillä sijaitsevista naisista näiden Foursquare-kirjautumisten mukaan. Sovellus poistui sovelluskaupoista suuren mylläkän myötä. Samoilla urkkimisapajilla liikkuvat muiden muassa tviittauksista ja Flickr-kuvista sijaintitietoa poimiva Creepy sekä rikosrekistereitä, omaisuuslistauksia sekä perhetietoja penkova Background Check.

Myös Cloak mahdollista stalkkauksen ainakin teoriassa. Voit räätälöidä listan tahoista joita haluat vältellä (nämä kuuluisat anopit, esimiehet ja eksät) tai vastaavasti niistä, joiden liikkeistä haluat tietää enemmän. Huojentava tieto on, ettei vainoajan kartalle käytännössä voi kuitenkaan päätyä täysin tietämättämään – palvelu saa tiedon vain, jos olet kirjautunut paikkaan tai merkinnyt kuvallesi sijainnin.

Koin itse, että Cloak toimi parhaiten  muistutuksena siitä, miten helppoa tietojen yhdistäminen ja uudelleenhyödyntäminen käyttäjän aavistamatta on. Kun viimeksi latasit tunnelmallista kuvaa laatuillastasi yksin kotona, tulitko ajatelleeksi, että saatoit samalla päätyä pieneksi pisteeksi yhdelle 500:n Instagram-seuraajasi stalkkeriystävälliselle kartalle?

Kuva: Kuvankaappaus sovelluksesta

Kirjoittajan tarkoituksena ei ihan oikeasti ollut stalkata ketään.

kloak

“Keskustelua ei kannata kieltää”

Poliittiset järjestöt ja julkishallinnon virkamiehet viestivät yhä avoimemmin sosiaalisessa mediassa. Poliittisen kentän toimijat pitävät tätä suurena mahdollisuutena.

Vaikka eduskunta ostikin vuosi takaperin kaikille kansanedustajille iPadit, herättää viimeaikainen politiikkaan ja sosiaaliseen mediaan liittyvä kirjoittelu kummastusta. Twiittikielto kehysriihestä ja Demarit pois Facebookista ovat vain muutamia esimerkkejä aiheesta. Viestinnän asiantuntijat puoltavat kuitenkin sosiaalisen median yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle tuomia mahdollisuuksia.

Some: good cop / bad cop?

Iida Vallin työskentelee tällä hetkellä Demarinuorten tiedottajana. Demarinuoret on noin 4500 jäsenen kokoinen poliittinen nuorisojärjestö, jolla on laaja kohderyhmä: sen on tavoitettava niin 15-vuotias inarilaisnuori kuin 60-vuotias helsinkiläinen ministerikin.

On itsestäänselvyys, että poliittisen nuorisojärjestön jäsenet ovat aktiivisia somettajia. Vallin pitää tätä pelkästään hyvänä asiana.

– Mielestäni on hyvä, että jäsenemme keskustelevat aktiivisesti. Ei sitä voi rajoittaa millään tavalla, emmekä haluaisikaan. Valitettavaa kuitenkin on, että usein mediassa pääsee esiin sitten niillä kärkkäimmillä mielipiteillä tai provosoinneilla.

Somen käyttö on alkanut vähitellen levitä myös julkishallintoon. Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäjohtajan Taina Pieskin mukaan sosiaalinen media tuo politiikan kentälle uudenlaisia mahdollisuuksia.

– Some antaa julkishallinnolle aivan uudenlaisen mahdollisuuden vuorovaikutukseen kansalaisten ja sidosryhmien kanssa. Some ei ole vain viestijöiden juttu, vaan kaikki virkamiehet on koulutettava sosiaalisen median taitajiksi. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta uudenlaisen dialogin mahdollisuuksien ymmärtämisen pitää kuulua vähitellen jokaisen virkamiehen perusosaamiseen, Pieski kertoo.

– Emme voi valmistella lakeja enää kammioissa tai pienissä työryhmissä. Kansalaisia on osallistettava yhä enemmän yhteisten asioiden valmisteluun. Toki jo laissakin säädetään ministeriötason valmistelun avoimuudesta, Pieski jatkaa.

Kaikkea ei voi hallita

Vallinin mukaan poliittisen viestinnän on oltava mahdollisimman proaktiivista; on kyettävä ennakoimaan tärkeät päivämäärät ja mahdolliset ulostulot. Tiedot leviävät somen kautta kymmenissä sekunneissa globaalisti, mikä on Pieskin mielestä kova viestinnällinen haaste mille tahansa organisaatiolle.

– Kriisiviestinnän toimintamallit pitääkin olla selkäytimessä koko organisaatiolla, ei vain viestijöillä.

Pieski muistuttaa, ettei paraskaan viestinnän asiantuntija voi koskaan hallita kaikkea.

– Poliittisessa viestinnässä on aina monia tiedottajia ja kommentoijia, kuten demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluukin. Usein on myönnettävä se tosiasia, ettei kaikkea julkisuutta voi kuitenkaan hallita. Olennaista on kuitenkin olla itse viestinnällisesti aloitteellinen hankalissakin tilanteissa. Jos et sinä viesti, niin joku muu kertoo asiasta joka tapauksessa.

Tulevaisuuden haasteet?

Koska molemmat haastateltavat peräänkuuluttavat proaktiivisen viestinnän merkitystä, on heiltä kysyttävä, millaisiin tulevaisuuden haasteisiin he omalla työkentällään varautuvat.

– Sosiaalinen media valtaa yhä enemmän tilaa niin sanotun perinteisen median uutisoinnilta kun poliitikot ja organisaatiot viestivät somen kautta itse. Perinteisestä mediasta tulee uutisten kommentaattori, analysoija ja taustoittaja, Pieski pohtii.

Vallin on huomannut suomalaisten olevan yhä kiinnostuneempia ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun somessa.

– Etenkin yhden asian liikkeet ja erilaiset kampanjat innostavat ihmisiä osallistumaan. Tämä on hienoa, mutta luo myös uudenlaisen haasteen järjestökentän toimijoille. Miten saada ihmiset innostumaan ja sitoutumaan? Lisäksi visuaalisuuden merkitys ja Twitterin rooli poliittisessa viestinnässä tulevat korostumaan entisestään. Asiantuntijat organisaatioiden takana rupeavat kiinnostamaan, Vallin luettelee.

Vallin yrittääkin omassa työssään tuoda enemmän organisaatioissa toimivia henkilöitä näkyviin.

– Ihmiset kiinnostavat ihmisiä. Organisaatioissa on monenlaista asiantuntemusta ja kiinnostavia persoonia, joten mikseivät he voisi kertoa organisaatiosta omilla kasvoillaan? Talousjohtajalla voi olla johonkin käsiteltävänä olevaan asiaan erilainen näkökulma kuin vaikkapa toimitus- tai puheenjohtajalla. Keskustelua ei kannata kieltää.


Kuvassa: Iida Vallin (Vapa Media)

Iida Vallin

Asiakas on aktiivinen

Vaikka puhumme globaalista maailmasta ja liiketoiminnasta vailla rajoja, jokaisessa maassa on erilainen markkina-alue ja kilpailulainsäädäntö, jotka yritysten toimintaan vaikuttavat.

Globaalit yritykset toimivat – ainakin periaatteessa – maiden välisistä rajoista välittämättä. Kuitenkaan niiden toiminnan kannalta ei ole aivan yhdentekevää, missä kohtaa metsää maa vaihtuu toiseen. Tämän joutui huomaamaan viime viikolla Suomeen rantautunut norjalainen urheiluvälineliike XXL. Liikkeen avajaispäivänä Vantaan Tammistoon kertyi neljän kilometrin pituinen ruuhka, ja liikkeen edessä tavaraa jonotettiin satojen metrien edestä.

Markkinoiden edullisin(ko)?

XXL mainostaa pyrkivänsä olemaan ”aina markkinoiden edullisin vaihtoehto”.  Yrityksen verkkosivuilla annetaan asiakkaalle hintalupaus, jonka mukaan ”teemme kaikkemme, jotta voisit luottaa siihen, että saat tuotteet meiltä edullisimmin.”  Vaikka moni liikkeessä asioinut varmasti olikin tyytyväinen eurolla saamaansa sählymailaan, sai Kilpailu- ja kuluttajavirasto viikonloppuna epäileviä yhteydenottoja liikkeen ilmoituksista.

Mainonnassa ei lain mukaan saa väittää olevansa edullisin, ellei pysty näyttämään väitettä puolueettomasti toteen. Ruotsissa XXL-ketjulla on käytössä hintatakuujärjestelmä. Jos asiakas pystyy osoittamaan, että jossain myydään samaa tuotetta halvemmalla, XXL maksaa tälle erotuksen.

Britanniassa taasen päivittäistavaraketju Tesco peilaa tuotteitaan kolmea muuta suurinta päivittäistavaraketjua vastaan kassalla ja maksaa niin ikään kuluttajalle ostoskorin loppusummasta hyvityksen halvimman liikkeen mukaan.

Helsingin Sanomissa haastatellun kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Mika Hakamäen mukaan Suomessa tällainen menettely on kielletty. Menettely vierittää asiakkaalle todistustaakan siitä, että tietty liike todellisuudessa on markkinoiden halvin. HS:n tietojen mukaan kilpailuvirasto ei ainakaan vielä viikonloppuna ollut ottanut yhteyttä liikkeeseen.

Asiakas on aktiivinen

XXL:n verkkosivuilla todetaan nyt, että ”jos löydät meiltä ostamasi tuotteen muualta edullisemmin 30 päivän sisällä, hyvitämme sinulle hinnanerotuksen alkuperäistä kuittia vastaan. Sinun tulee todistaa tuotteen halvempi hinta esittämällä ilmoitus, asiakaslehti, tuotekuvasto tai vastaava.”

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun mainontaa valvovat viranomaiset rankaisisivat Suomeen saapunutta yritystä halpaan hinnoitteluun perustuvan ilmoittelun vuoksi. Aiemmin esimerkiksi Gigantti ja Bauhaus ovat saaneet mainontansa takia sakkoja.

Elämme länsimaissa jonkinasteisessa DIY-kulttuurissa, jossa pääsy nettiin mahdollistaa rajattoman määrän tietoa asiasta kuin asiasta. Myös medianlukutaitomme on aivan eri luokkaa kuin sillä vuosikymmennellä, jolla mainontaa rajoittavat lait on säädetty. ”Asiakas on aina oikeassa” – mantraa on hoettu niin pitkään kuin muistan, mutta olisiko meidän vähitellen aika alkaa näkemään asiakas myös passiivisen kuluttajan sijasta aktiivisena toimijana?

Oli suhtautumisemme kuluttajaan mikä tahansa, XXL:n aiheuttamat ruuhkat todistavat, että halpa tuote myy. Sen saa tuntea pian nahoissaan myös kalliiden luxusliikeketjujen mekaksi profiloitunut Kluuvin kauppakeskus, jonka heikon taloudellisen menestyksen pelastajaksi uutta, joulukuussa avattavaa XXL-urheiluliikettä povataan.

Kuva: Kuvankaappaus XXL-liikkeen verkkosivuilta

XXL

You can do it!

Argh!

Kevään lähestyessä, auringonvalon lisääntyessä ja ilmojen lämmetessä he ovat täällä taas: päättötyönsä parissa painiskelevat opiskelijat.

Onko kandidaatintutkielma, oppari, gradu tai kenties väikkäri yhä kesken tai jopa aloittamatta? Ei hätää, tässä muutamia käytännön vinkkejä ja työkaluja.

Alku on aina vaikein. Potkua päättötyön aloittamiseen saa miellekartan avulla, jonka voi luoda kätevästi Mindmapilla. Älä anna tyhjän paperin kammottaa liian kauaa, vaan ryhdy rohkeasti hommiin.

Jos tarvitset kyselyaineistoa, käytä verkkopohjaisia lomakkeen luontialustoja. Voit luoda helpon kyselyn esimerkiksi Limesurveyn, Mielipiteet.fi:n, Surveymonkeyn tai Webropolin avulla.

Kirjallisuutta voi kerätä vaikkapa kuukausimaksulla toimivasta Scribd:stä. Helsingin kirjastojen Helmet-palvelu tarjoaa myös kätevän mobiilisovelluksen, jolla voi hakea aineistoja jo matkalla kirjastoon. Sovellus toimii myös kirjastokorttina.

Kun tekstiä alkaa syntyä, Scriveneriä kannattaa käyttää hyödyksi. Se jaottelee tekstin kappalekohtaisiin pätkiin erillisiin kansioihin, joita on helppo uudelleenjärjestellä ja liikutella. Muista hallita kertyvien lähteiden virtaa esimerkiksi RefWorks:n (videotutoriaali RefWorksin käyttöönottoon) tai Docear:n avulla.

Usein homma venähtää ensin tunneiksi, sitten päiviksi, kuukausiksi ja pahimmillaan jopa vuosiksi. Ajanhallintaa helpottaakseen kannattaa puhelimeen ladata 30/30-sovellus ja koneelle MakeSomeTime.

Lopussa kielioppi tulee laittaa kuntoon. Tällöin kielenhuollon verkkosaitista lienee apua. Kun päättötyö alkaa olemaan esittelyä vaille valmis, voi siitä tehdä powerpointtien sijaan Prezin. Ilmainen taitto-ohjelma Scribus tarjoaa myös visuaalisia työkaluja viimeistelyä varten.

Et ole päättötyösi kanssa yksin. Tukea voi hakea esimerkiksi Gradu- tai Tohtoritakuun Facebook-ryhmistä. Kansainvälistä uraa tutkinnon suorittamisen jälkeen suunnittelevien kannattaa harkita verkostoitumista Academian kautta.

Somessa roikkuminen ei edistä valmistumista pidemmällä tähtäimellä. Siksi on suositeltavaa kokeilla Freedomia, joka sulkee pääsyn nettiin halutuksi ajaksi. Android-puhelimille saman tekee Unplug and Reconnect. Freedomin lempeämpi versio on Anti-Social, joka evää pääsyn vain halutuille sivustoille.

Kun tunnet olevasi umpikujassa, vieraile hetki graduttaa-giffien parissa. Huomaat, että päättötyötä tehdessä on ihan normaalia kokea olevansa kuin katumaasturin yliajama. Muistutuksena, että viime vuonna pelkästään Helsingin yliopistossa jonkinasteisen tutkinnon suoritti yhteensä 6053 opiskelijaa, joten kyllä sinäkin pystyt siihen.

Ei Roomaa päivässä rakennettu, mutta kyllä se silti valmiiksi tuli.

Kuva: Gigi Victorio / Flickr

Argh!

Internet of Things

IoT?
Internet of Things, eli esineiden internet saattaa ensikuulemalta vaikuttaa scifiltä, mutta etäluettavat sähkömittarit ja satelliittipaikannusta hyödyntävät näytölliset bussipysäkit ovat jo arkipäivää.

Verkon kautta toistensa kanssa viestivät esineet varastivat tänä vuonna päähuomion Las Vegasissa järjestetyillä maailman suurimmilla CES-elektroniikkamessuilla. Messujen innoittamana esimerkiksi Entrepreneur-lehti listasi uusien innovaatioiden tuomia muutoksia arkielämään.

Vuonna 2020 50 miljardia verkottunutta laitetta

IoT:ssä on kyse laitteiden ja koneiden kytkeytymisestä toisiinsa. Vaikka IoT, M2M ja “esineiden internet” ovat alkaneet toistua vasta hiljattain mediassa, on asiasta puhuttu tietokirjailija ja liikkeenjohdon konsultti Cristina Anderssonin mukaan ensimmäisiä kertoja jo 1990-luvulla.

– IoT:stä on puhuttu jo pitkään, mutta 2000-luvulla netin kehittyminen nopeammaksi ja älyn lisääntyminen laitteissa on mahdollistanut täysin uudenlaisen kehityksen, Andersson kertoo.

Verkottuneita esineitä arvioidaan olevan vuonna 2020 jo 50 miljardia kappaletta. Vertailun vuoksi: verkottuneita ihmisiä on tällä hetkellä reilut kaksi miljardia.

IoT tarvitsee ympärilleen palveluja

IoT:ssa on kyse muustakin kuin laitteiden kytkeytymisestä verkon välityksellä toisiinsa. Tällaisen verkottuneisuuden ympärille tarvitaan myös paljon erilaisia palveluita. Mitä iloa kuluttajalle on esimerkiksi jääkaapista, joka osaa tehdä ostoslistan valmiiksi, jos lähikauppa ei tarjoa jääkaappiin kytkeytynyttä kotiinkuljetuspalvelua?

KoneCranes on ymmärtänyt jo hyvissä ajoin hyödyntää IoT:ia liiketoiminnassaan. Yritys valvoo koneitaan etänä Hyvinkäällä sijaitsevasta toimipisteestä käsin, ja sen etähuollon piirissä on jo yli 4000 laitetta (lisää aiheesta Hesarissa). Toinen esimerkki IoT:ia hyödyntävästä suomalaisyrityksestä on Fastems. KoneCranesin tavoin Fastems huoltaa jo 80 prosenttia maailmalla sijaitsevista koneistaan etänä.

Andersson pitää täysin mahdollisena, että IoT:n kehittyessä koneet alkavat itse tehdä virheilmoituksia itsestään ja hakemaan verkosta apua ongelmiinsa. Andersson muistuttaa, että IoT:ia tulee tarkastella vain yhtenä monista vaihtoehdoista ja osana suurempaa kokonaisuutta.

– IoT ei välttämättä ole ainoa tulevaisuudessa tarjolla oleva vaihtoehto. Robotteja varten saatetaan rakentaa esimerkiksi oma, internetin ulkopuolinen toimintaverkko eli Outerweb.

Wait, what?

Hetkinen. Siis mistä robotit tupsahtivat tähän keskusteluun?

– Suomessa on ajateltu pitkään, että digitaalisuus on avainasia, mutta laitteiden tekoälystä ei ole juurikaan puhuttu. Älykkäistä laitteista saatetaan käyttää sanaa automatisaatio, mutta tekoälyn kehittyessä ja laitteiden tehdessä yhä suuremman osan ihmisten töistä robotisaatio olisi kuvaavampi termi, Andersson seventää ja jatkaa:

– Robotit ovat digitaalisaation rinnakkaisilmiö. Tieto pysyy digitalisoituna, mutta jatkossa robotti on samanlainen toimija kuin ihminen. IBM on esimerkiksi kertonut, että sillä tulee olemaan neljän vuoden kuluttua robotti, joka aistii siinä missä mekin.

Vaarallinen verkko

Monelle herää huoli robotisaation ja esineiden verkon sisältämistä vaaroista, kuten yksityisyydensuojasta. Tietoturvayritys Proofpoint kertoi vuoden alussa löytäneensä kenties ensimmäisen todistetun tapauksen, missä verkkohyökkäys on toteutettu niin sanotun esineiden internetin avulla.

Andersson pitää kysymyksiä aiheellisina ja toivoo IoT:sta ja robotisaatiosta keskusteltavan yhä enemmän ja avoimemmin.

– Mitä käy, jos robottien ja laitteiden käyttämästä verkosta tuleekin itsenäinen botti? Tällöin verkko alkaakin laitteiden sijaan päättää, mitä ne tekevät. Kannatan älykkäitä robotteja ja laitteita, mutta älykäs verkko voi olla vaarallinen. Esimerkiksi auto, joka on yhdistynyt älykkääseen verkkoon, voi kieltäytyä kuljettajan ohjeista ajaa auto tiettyyn paikkaan, jos verkon mielestä matkan määränpää ole kuljettajalle sopiva.


Bradillakin on tunteet.

Vienti kasvuun IoT:n avulla?

Ensisijaisesti älylaitteissa ja IoT:ssa nähdään suurta potentiaalia liiketoiminnan kannalta. Tutkimusyhtiö Gartnerin mukaan uudenlaisten järjestelmien taloudellinen vaikutus vuonna 2020 voisi olla jopa 1400 miljardia euroa. Muutokset voivat mullistaa kokonaisia teollisuudenaloja. Anderssonin mukaan IoT sisältääkin monia hyviä vientimahdollisuuksia myös suomalaisille.

– Meillä on esimerkiksi paljon rakennusteollisuutta. Rakennuksiin voisi kehittää sisäisiä ja ulkoisia kommunikointiverkkoja, joille alkaa olla kysyntää maailmalla (tsekkaa esimerkiksi amerikkalaisen Smarthingsin visioita älykkäästä kodista). Myös Venäjällä tehtaat alkavat robotisoitua, ja suomalaisen IT-osaamisen avulla niiden toimintaa voisi kehittää.

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen professori Sasu Tarkoma on Anderssonin kanssa samoilla linjoilla.

– IoT:ssa on paljon vientimahdollisuuksia sekä teknologiassa, että sen päälle rakentuvissa palveluissa. Keskeisiä alueita ovat matkapuhelinverkot ja erityisesti 5G, IoT-laitteet ja anturit sekä ohjelmistopuoli.

Haasteita yhä edessä

Tarkoman mukaan Internet of Thingsistä kaikkien hyötyjen irtiottamiseksi Suomessa pitäisi kuitenkin ratkaista tiettyjä haasteita. Digilen IoT-ohjelmassa ollaan kehittämässä järjestelmää, joka mahdollistaisi IoT-laitteiden ja niiden tuottaman datan jakamisen luoden pohjaa IoT-ohjelmistomarkkinan syntymiselle.

– Yksi haaste liittyy IoT-teknologian käyttöönottoon ja kaupallistamiseen, eli miten saadaan uudet ideat tuotteisiin mahdollisimman nopeasti. Miten voimme hyödyntää IoT:n mahdollisuuksia esimerkiksi konepajateollisuudessa, älytilojen luomisessa ja opetuksessa.  IoT:n käyttöönoton yksi keskeinen haaste on sovellusten ja teknologioiden hajanaisuus, eli ratkaisuja on paljon, ja niitä on vaikea yhdistää.

Tarkoman mukaan Espanjassa on jo käynnissä pilottihanke kokonaisesta IoT:ia hyödyntävästä älykaupungista. Älykaupungissa voidaan seurata esimerkiksi postin toimintaa, minimoida tieruuhkia ja seurata energiankulutusta.

Mutta ei mennä siihen tällä kertaa.

Jutun pohjana on käytetty Ylen Sasu Tarkoman radiohaastattelua (toim. Seppo Heikkinen)
Kuvat: Mikael Altemark, Josh Hulstein / Flickr

Wait, what?

LUE AIHEESTA