Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

canada goose coats toronto retailers canada goose expedition parka euro parajumpers canada goose montebello parka price canada goose store in nyc

Nuori rakastaa älypuhelinta, mutta some pelottaa välillä

Helsingin suomalaisen yhteiskoulun nuoret esittelivät kuvaajalle puhelimensa ja lempipalvelunsa.

Halusin kysyä 14-15 –vuotiailta nuorilta, mitä he tuumivat median käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. Marssin vanhaan kouluuni. Käytävillä huomasin, että yksi aktiviteetti oli noussut välituntiviihteenä ylitse muiden: älypuhelimen näpyttely.

Huomionarvoista näpyttelyssä oli se, että kaikki tekivät sitä. Yksin tai pienessä ringissä. Puheensorinaa ja nauruakin oli havaittavissa, mutta katse pysyi koko ajan omalla pienellä ruudulla. Se oli raivokkainta näpyttelyä, mitä olen koskaan nähnyt.

Tunti alkaa. Kuusi oppilasta jää haastatteluuni. Muiden tehtävänä on etsiä verkosta vaikuttava uutiskuva.

– Osaavathan kaikki ottaa print screenin? Äidinkielenopettaja Leena Paasio-Leimola varmistaa oppilailta.

Paasio-Leimola valittiin vuoden Mediakasvattajaksi 2012. Mediakasvattajan puheessa hän ilmaisee huolensa siitä, miten nuorten sosiaaliset taidot ovat muuttuneet, kun koko ajan pitää olla online. Peukuttaa ja pelata. Viihdekäytön lisäksi hän haluaisi edistää sosiaalisen median hyötykäyttöä – esimerkiksi blogikirjoituksia ja muuta verkon sisällöntuotantoa.

Nuorten suusta

Kaikilla haastattelemillani nuorilla oli puhelin, jolla voi vähintään selata nettiä. Suosikkisivuja ovat tutut Facebook ja YouTube, paitsi yhdellä.

–      Turha mennä katsomaan koko ajan Facebookia, kun asioita voi kuulla oikeassakin elämässä, sanoo Alexander, 15, yllättäen.

Jokainen myönsi käyttävänsä sosiaalista mediaa silti paljon. Vahvoja mielipiteitä oli myös siitä, kuka on luokan ahkerin sosiaalisen median käyttäjä. Epätietoisuuttakin oli ilmassa. Onko Instagram sosiaalinen media? Miten Instagramiin pitää laittaa tageja? Mikä on Twitter? Kysyin nuorilta, mikä sosiaalinen media heidän mielestään on.

–      Sosiaalinen media on olemista yhteyttä muihin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin, Minea, 14, kirjoittaa.

Muidenkin vastaukset mukailevat pitkälti tätä. Sosiaalinen media liittyy nuorten mielestä yhteydenpitoon, joka on Facebookissa sekä WhatsAppin ja Kikin kaltaisissa pikaviestipalveluissa tehty helpoksi. Vain yhdessä lapussa puhutaan julkaisemisesta.

Itseilmaisusta ei puhuta mitään.

Tietojen leviäminen, yksityisyyden puute ja pedofiilit pelottavat nuoria

Kaikilla haastateltavilla oli sosiaalista mediaa kohtaan joitain pelkoja tai vähintään turhautumista. Turhautumista koettiin esimerkiksi jatkuvasta päivittämisestä, addiktiosta ja siitä, että ihmiset eivät ole sosiaalisessa mediassa aitoja.

Lähes kaikki haastateltavat pelkäsivät yksityisyytensä puolesta. Tiedot ja kuvat leviävät niin, että kuka tahansa voi käyttää niitä. Pedofiileista mainittiin useasti.

–      Jotkut pedarit saattaa esittää, että on jotain nuoria ja juttelee joidenki kaa, ryhmässä todetaan.

Kiusaaminen pelottaa myös. Yksi on sellaista kokenutkin. Leena Paasio-Leimola sanoo, että nettikiusaamiseen on suhtauduttava erittäin vakavasti.

–      Pitää ymmärtää, miten paljon kirjoitettu sana satuttaa. Se on paljon raaempaa kuin vuorovaikutuksessa.

Mietin asiaa. Facebookissa laitettu negatiivinen viesti tai pilkan tekeminen on tosiaan kaikkien nähtävillä. Yksi mediakasvatuksellinen asia verkossa on ehdottomasti toisten kunnioitus ja sen tiedostaminen.

Vuoden mediakasvattaja haluaa kannustaa nuoria verkkosisällön luomiseen

Leena Paasio-Leimolan mielestä verkkoa pitää käyttää opetuksessa monipuolisesti välineenä ja sisältönä. Äidinkielen päättötyö toteutettiin hänen johdollaan blogimuodossa. Hän kertoo, että muutkin opettajat ovat rohkaistuneet käyttämään tällaista opetusmetodia, mutta eivät kaikki.

–      Osa opettajista jännittää edelleen omia taitojaan. Esimerkiksi blogin tekemiseen riittävät ihan yksinkertaiset työkalut – Wordilla pääsee jo pitkälle, Paasio-Leimola toteaa.

Yhtä asiaa Paasio-Leimola ihmettelee myös oppilaiden osalta: blogikirjoitusten tekeminen kaikkien nähtäville tuntuu osalle haastavalta, mutta Facebookiin ja Instagramiin postataan silti mitä tahansa juttuja ja kuvia.

Nuorten haastattelussa selviää, ettei jatkuva postaaminen ole tällekään sukupolvelle itsestäänselvyys. Yksi kertoo kirjoittaneensa juuri ensimmäisen päivityksensä puoleen vuoteen. Siinä luki: ”Sataa lunta.”

Yhdellä on vielä kerrottavaa. Hän sanoo asian olevan vähän nolo.

–      En kirjoita koskaan mitään. Ehkä välillä pienen hymiön, mutten ole laittanut kenenkään seinälle mitään. En osaa, en tiedä mitä kirjottais, ei ole aikaa ja ei kiinnosta.

Julkinen julkaiseminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka kuinka diginatiiveja oltaisiinkin.

Haastateltavana olivat Helsingin suomalaisen yhteiskoulun 8. luokkalaiset: Alexander, Marja, Juha, Hilla, Elli ja Minea. Kiitoksia haastateltaville – muistakaa pitää kosketusnäytöt oppitunneilla piilossa!

31.01.2013
Riku Mattila

Kommentit:

  1. Moizza! Tosi kiva juttu. Vanha kunnon Leenaki siellä ;)


Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Aika palvella digitaalisesti? Kysy itseltäsi nämä kysymykset

Jos etsit yrityksesi asemaa digitaalisten ja fyysisten palveluiden väliltä, pidä huolta, ettet päädy tekemään lyhytkatseisia ratkaisuita tunnepohjalta.

Moni keskustelu digitalisaatiosta on keskustelua käyttötottumuksista. Tämä vuorostaan on tunnepohjaista ja kulttuurisidonnaista – lyhytkatseistakin.

Paperiin ja tavarataloihin tottuneet kuluttajat pitävät säilyttämisen arvoisena jotain sellaista, mistä näiden digitaalisiin vastineisiin mieltyneet eivät ole kiinnostuneita.

Aidosti toimivia ratkaisuita etsittäessä haksahdetaankin helposti laastariratkaisuihin, jotka tukevat tuttuja, totuttuja tarpeita. Lähtökohta on tietenkin väärä. Siksi kannattaa ottaa etäisyyttä omiin lähtökohtiinsa ja kysyä itseltään pari kysymystä.

1. Ketä tavoittelet, ja miksi?

Painetun lehden eduiksi mainitaan usein se, että lehden voi taittaa kainaloon tai sivuja voi repiä talteen. Nämä ominaisuudet voivat menettää arvonsa, jos mietitään sitä, mitä tuotteella halutaan saavuttaa.

Painettu lehti ajaa asiansa, jos sillä tavoitellaan syventymistä tai viihtymistä. Uutisen välittämisen nopeudessa ja tavoittavuudessa internet on ylivoimainen.

Mieti siis toimintasi perimmäistä syytä. Mitä tavoittelet, keiden parissa? Miten eri jakelukanavat edistävät tavoitteitasi?

2. Mitkä ovat toimintasi vahvuuksia?

Fyysiset ja digitaaliset toiminnot kilpailevat eri vahvuuksilla. Nettikauppa on auki vuorokauden ympäri, vaihtoehtojen määrä on loputon. Silti ostopäätöksen tehtyään tuotetta joutuu odottamaan muutamasta arkipäivästä viikkoon. Kivijalasta voi kävellä ulos tuotteen kanssa.

Siksi murrosvaiheessa kannattaa pitää mielessä eri jakelukanavien luontaiset vahvuudet. Niillä ominaisuuksilla ei kannata lähteä kilpailemaan, joilla jo lähtöviivalla jää jälkeen.

Viime vuosina myymälätilojen uudistajiksi on ehdotettu digitaalisten sovituskoppien kaltaisia ratkaisuja, jotka päästävät myymälään tulleen asiakkaan vaatteen sovittamisen vaivasta.

Tämänkaltaiset toiminnot eivät ole vastauksia vaan leluja. Niihin päädytään, kun kysytään, miten myymälässä voitaisiin jäljitellä digitaalisen shoppailun tuntua. Sen sijaan pitäisi etsiä ratkaisuita, jotka tukevat molempien kauppapaikkojen parhaita puolia pintaa syvemmältä.

3. Voisitko kokeilla?

Digitaalisuuden vahvuus on keskeneräisyydessä. Mikään ei ole kerralla valmista.

Mieti siis, voisitko itsekin pilotoida. Lopullisia ratkaisuita ei tarvitse löytää heti, sillä jo kevyellä testauksella voidaan saada tarkempi kuva siitä, mitä oikeastaan tulisi tehdä.

Testiversioon tehty investointi maksaa itseään takaisin jokaisen sellaisen asiakkaan muodossa, joka kokee päässeensä osalliseksi ja tulleensa kuulluksi kehitysmatkalla – sillä hänellehän palveluita tuotetaan.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 15.10.2014.

anne+ventelä

Kaikki rakastavat Raymondia

RAY on pitänyt huolta itsestään ja digistrategiastaan. Sen asiakaslehti Raymond säväyttää verkossa niin toteutuksellaan kuin sisällöilläänkin.

Raha-automaattiyhdistys RAY on lanseerannut asiakaslehdestään Raymondista digitaalisen version, joka näyttää ja tuntuu hyvältä. RAY:n digilehden toteutus lyö laudalta monen mediatalon verkkolehdet ja onnistuu tarjoamaan myös mielenkiintoista sisältöä.

Kolikon kaksi puolta

RAY toimijana tuntuu sisältöstrategian kannalta ristiriitaiselta ja ongelmalliselta. Sen monopoliasema raha-automaattitoiminnan harjoittamisessa asettaa sille kaksijakoisen roolin toisaalta uhkapelien promoottorina ja toisaalta peliongelmien ratkojana. Toimituspäällikkö Tero Salonen kertoo, että Raymondissa RAY:n kaksi puolta yhdistyivät luontevasti.

– Raymondissa lähestymme molempia ääripäitä voimakkaasti tarinan kautta. Yhteiskunnallisten aiheiden puolella sisällöt ovat kiteytyneet sydäntä särkeviin tarinoihin, kun taas pelaamiseen ei suhtauduta mitenkään glorifioivasti vaan sitä tarkastellaan uteliaasti kulttuurisena ilmiönä, Salonen avaa lehden lähestymistapaa.

Elämä on peli

Raymondin sisällöissä on laadukkaalle lehdelle vaadittavaa syvyyttä. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja artikkeli tuloerojen vaikutuksesta ruokavalioon istuu luontevasti penkkiurheilua ja pokeriturnauksia käsittelevien kolumnien viereen. Vaikutelma on niin onnistunut, että useampikin on erehtynyt luulemaan Raymondia joksikin aivan muuksi kuin RAYn asiakaslehdeksi.

– Raymondin ydinajatuksen voisi ehkä tiivistää lauseeseen ”elämä on peli”. Monet aiheet kumpuavat pelaamisen maailmasta. Yhteiskunnalliset teemat linkittyvät näihin luontevasti, eikä teennäisiä aasinsiltoja ole tarvinnut luoda. Ylipäätään Raymond katsoo maailmaa avarasta ja uteliaasta näkökulmasta, jossa peli on usein mukana, Salonen kiteyttää.

RAYn asema kahden maailman kansalaisena tiivistyy täydellisesti sivuston pääartikkeliin The Strip, joka esittelee Las Vegasin kahta puolta. Yhteiskunnan ongelmat elävät pääkadun alla viisi metriä amerikkalaisen unelman alapuolella kun taas kolikon kääntöpuolelta löytyy loputonta luksusta ja jetset-elämää.

Konsepti jättää tilaa luovuudelle

Raymondia on ollut tekemässä suuri joukko freelancereitä, jotka ovat Salosen mukaan olleet avainasemassa lehden synnyssä. Juttujen konseptit ovat tarkkaan mietittyjä, mutta jättävät tekijöille luovaa vapautta ja vastuuta.

– Kukat kukkivat kun niitä hoitaa. Suomessa on mahtavia freelance-tekijöitä, joita aivan kaikki eivät kohtele hyvin. Raymondissa ja sen vision toteutuksessa näkyy mielestäni ilmapiiri, jossa työ on parhaimmillaan vapaata leikkiä, Salonen analysoi.

Sana asiakaslehti tuo mieleen väkisinväännetyn, puisevan omakehulehden, jota ei juuri tee mieli avata. Raymondissa tästä ei näy jälkeäkään, vaan sen visuaalisuus ja sisältöjen monipuolisuus tekevät siitä houkuttelevan kokonaisuuden. Raymondin printtiversio onkin voittanut palkintoja eri yhteisöjä ja niiden pelimaailmoja käsittelevillä jutuillaan.

Samaa menestystä on helppo povata myös sen digitaaliselle versiolle, joka yhdistää printeistä tutun laatusisällön ansiokkaaseen tekniseen toteutukseen. Viimeperjantaisen lanseerauksen jälkeen Raymond on ehtinyt saada runsaasti ylistävää palautetta, eikä ihme. Raymond toimii jokaisella tasolla.

 

Kuva: kuvankaappaus sivulta raymond.fi

Näyttökuva 2014-10-14 kello 13.24.21

Ja sitten #viski tapahtui

#viski on osoitus siitä, miten erilaisessa maailmassa osa viranomaisista ja kansalaisista elää. Ilona Hiila analysoi viikonlopun viski-gatea.

Viski-sana kiersi kulovalkean tavoin sosiaalista mediaa viime lauantaina. Taustalla oli Helsingin Sanomien uutinen, jonka mukaan Aluehallintovirasto oli kieltänyt kahdelta bloggaajalta sanan ”viski” käytön. Uhkana oli Kaapelitehtaalla järjestettävän Olut ja –viski –expon lupien takaisinotto ja näin ollen koko tapahtuman peruuntuminen. Myös tapahtuman rekisteröity nimi jouduttiin muuttamaan pelkäksi Olut-expoksi.

Ensin muutamme messut, sitten puistot

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko uusi laki alkoholimainontaa järkevällä tasolla vai ei, lähestyi viranomaisten väitetty käytös orwellimaisia mittasuhteita. Ensinnäkin, tapahtuman nimen oli rekisteröinyt ja hyväksynyt Patentti-ja rekisterihallitus. Toisekseen, bloggaajat olivat saaneet terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta hyväksynnän tapahtumasta kirjoittamiseen.

Sosiaalisessa mediassa herännyt närkästys ei näkökulmani mukaan johtunutkaan vain uudesta alkoholilaista vaan viranomaisten tulkinnasta sekä Helsingin Sanomien kuvaamasta mielivaltaisesta käytöksestä. Aluehallintoviranomaisten käyttämän logiikan mukaan joudumme nimittäin miettimään uusiksi myös muun muassa Sinebrychoffin puiston, Finlandia-talon sekä Koskenkorvan kunnan nimet. Ne kaikki kun ohjaavat vaikutuksille altista suomalaista viinapirun saloihin.

Uusi vaikuttaminen ei tavoittanut viranomaisia

Vaikka sunnuntaina mediaan ilmestyi artikkeleita, joiden mukaan koko juttu oli Helsingin Sanomien huonoa uutisointia, on ilmiö kiinnostava kuluttaja- ja kansalaiskäyttäytymisen kannalta. Viski-ilmiö ei nimittäin ole vain esimerkki alkoholilain kiemuroista vaan todellinen herätys siitä, miten erilaisessa yhteiskunnassa osa viranomaisista ja kansalaisista elää. Mitä nuoremmasta ikäpolvesta on kyse, sitä enemmän he ovat valmiita kyseenalaistamaan valtiovallan, organisaatioiden tai yritysten päätöksiä ja tuomaan ne esiin myös julkisesti. Sosiaalista mediaa on haukuttu ”tykkäysvaikuttamiseksi”, mutta onko kansalaisilla tai kuluttajilla ennen Facebookia, Twitteria tai Instagramia ollut parempia mahdollisuuksia tuoda mielipiteitään julkisuuteen ja löytää samanlaisesti ajattelevia ihmisiä?

Verkon vaikutusmahdollisuuksien vähätteleminen juontaa juurensa aikakaudelle, jolloin vaikuttaminen oli synonyymi äänestämiselle, mielenosoituksille tai fyysiselle avustamiselle. Tänä päivänä vaikuttaminen on kuitenkin myös asioiden julkituomista, keskustelua sekä sitä, että joukkoistamme osaamistamme asioiden taakse, joilla ei välttämättä ole edes virallista organisaatiota tai järjestöä takanaan. Yritysten ja valtiovallan on herättävä uuteen aikakauteen ja mietittävä miten he voivat organisoida omaa toimintaansa vastaamaan muuttunutta maailmaa. Parhaassa tapauksessa joukkoistamisen voimat voidaan valjastaa yhteiseen hyvään tai esimerkiksi brändin kehittämiseen.

Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja viikonlopun viski-gate ovat osoituksia siitä, että vaikuttaminen on tiedon levittämistä, ajatuksen tasolla yhteisenä rintamana seisomista ja lopulta fyysisessä tilassa tapahtumaa osallistumista. Veikkaan nimittäin sitä, että Olut (ja v*ski) –expo tekee tänä vuonna kävijäennätyksensä – kiitos Aluehallintoviranomaisten tehokkaan piilomainontakampanjan.

Kirjoittaja on Vapa Median perustaja ja yrityksen kehitysjohtaja, joka aikoo vierailla lokakuun lopussa järjestettävässä olut- ja v*skitapahtumassa.

 

Kuva: Filckr.com/Sam Howzit

9215637633_92ec17eb8f_z

Growth hacking – kasvua keinolla millä hyvänsä

Growth hacking on trendikäs termi. Niin trendikäs, että sitä käytetään usein ilman sen tarkempaa määrittelyä.

Growth hacking on monelle tuttu, mutta silti kovin vieras termi. Kasvun hakkerointia on määritelty monilla eri tavoin. Suurin osa määritelmistä asettaa growth hackerit jonnekin markkinoinnin ja bisneskehityksen välimaastoon, ja yhteistä määritelmille on erilaisten, innovatiivisten työkalujen yhdistäminen kasvun ehdoilla.

Avoimuutta uudelle ja väsymätöntä kokeilua

User intelligencen Janne Lohvansuu näkee growth hackingin avoimuutena omalle tietämättömyydelle toimivista malleista. On ymmärrettävä miten vähän oikeastaan tietää ja kokeiltava rohkeasti.

–Growth hacking merkitsee minulle palavaa halua löytää optimaalinen toimintamalli. Tämä ei rajoitu vain markkinointiin vaan optimaalista mallia on etsittävä kaikissa liiketoimintaa tukevissa toiminnoissa, Lohvansuu selittää.

Kokeileva, uusia keinoja etsivä asenne on yksi kaikkia growth hackingin määritelmiä yhdistävä tekijä. Lohvansuun mukaan sisältömarkkinoinnin ja growth hackingin suhde on läheinen. Laadukas, rohkea sisältö on tehokas tapa päästä yleisön tietoisuuteen ja tehdä omaa tuotetta tai palvelua tunnetuksi.

–Sisällöillä on aina ollut iso rooli, kun asiantuntija haluaa käydä keskustelua yleisönsä kanssa. Asiantuntijan mielipiteet ja näkemykset ovat niin arvokkaita, että lukija on valmis maksamaan saadakseen lisää, Lohvansuu valottaa sisältöjen merkitystä kasvun luomisessa.

Hakkerointi vaihe vaiheelta

Reaktorin Design Dayssä puhunut media- ja bisnestrategi Ryan Holiday määrittelee growth hackingin ”markkinoinniksi, jos se keksittäisiin nyt, eikä 150 vuotta sitten” ja growth hackerin työtehtäviksi ”kaiken, mikä palvelee kasvua”. Holidayn mukaan growth hackingiä voi kuvata viisivaiheisena syklinä:

  1. Paras mahdollinen tuote kohdeyleisölle. Markkinointi on alkanut perinteisesti vasta tuotteen valmistuttua. Growth hacking aloittaa prosessin jo aiemmin. Kohdeyleisön tuntemus ja tuotteen muovaus sille sopivaksi helpottaa tulevia ponnisteluja.
  2. Growth hack. Seuraavaksi on keksittävä omalle tuotteelle sopiva growth hack, keino, jolla tuotteelle saadaan käyttäjiä. Keinot voivat olla mitä vain hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, joilla kasvua saadaan aikaan.
  3. Viraalinen noste. Ensimmäisen käyttäjäjoukon löydyttyä on kysyttävä, kuinka saada lisää mahdollisimman pienin resurssein. Hyödyntää voi esimerkiksi olemassa olevien käyttäjien joukkoa.
  4. Optimointi ja käyttäjien säilyttäminen. Jo voitettujen käyttäjien säilyttäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin uusien saaminen. Analysoimalla käyttäjäpalautetta ja tilastoja voidaan optimoida palvelua ja käytetyt voimavarat hyödynnetään maksimaalisesti.
  5. Aloita alusta. Growth hackingiin sisältyy ajatus jatkuvasta kehittymisestä ja kasvusta. Palvelua on kehitettävä edelleen ja keksittävä yhä uusia tapoja viedä oma toiminta uudelle tasolle.

F**k the system

Esimerkkejä uuden ajan growth hackingistä on paljon. Holiday listaa muun muassa Facebookin, Twitterin ja AirBNB:n malliesimerkeiksi uudenlaisten keinojen käytöstä kasvun ja menestyksen takaamiseksi. Lohvansuu puolestaan tiivistää growth hackingin esimerkkiin kirjailija Tim Ferrissin kirjasta ”4-hour Chef”.

–Ferriss selvitti kustannusyhtiön boikotin jakamalla eksklusiivisen paketin lisämateriaalia kirjaansa BitTorrentin kautta. Epätavallinen lähestymistapa toimi ja pakettia ladattiin yli 300 000 kertaa! Luovuttamisen sijaan Ferriss muutti pelin sääntöjä, Lohvansuu kertoo.

Growth hacking on yhdistelmä vallitsevan järjestelmän haastamista, yrittäjäasennetta, nykyaikaisia markkinointitekniikoita, liiketoimintamalleja, teknologian hyödyntämistä ja innovaatiota. Hieno nimi sisältää vähintään yhtä hienon viestin: kaikki vaikuttaa mahdottomalta ennen kuin joku sen tekee.

Aihetta käsitellään lisää Nordic Content Forumissa, jossa Lohvansuu käsittelee growth hackingin käyttöä ajatusjohtajuuden tavoittelussa.

keyboard-65042_640

Endgame – Google keksi kirjan uudelleen

Google on laittanut liikkeelle parhaat voimansa ja tavoitteena on projekti, joka muovaa koko viihdeteollisuuden tulevaisuutta.

Googlen omistama Niantic Labs lyö hynttyyt yhteen hittikirjailija James Freyn kanssa. Freyn uuden nuorille aikuisille suunnatun trilogian yhteyteen luodaan Augmented Reality –mobiilipeli, joka sijoittuu kirjan maailmaan. Endgame –trilogian ensimmäinen osa on julkaistu ja pian mobiilikauppoihin on odotettavissa myös uusi peli.

Kyseessä ei ole mikään tavanomainen pelihanke tai myyntikampanja.

 Peli yhdistää tarinan ja todellisuuden

Kunnianhimoisessa hankkeessa perinteinen kirjallisuus kohtaa huipputeknologian. Jokaisen kirjan mukana julkaistaan interaktiivinen ongelmanratkaisuun perustuva arvoitus, jossa lukija-pelaajat ratkovat kirjasta ja pelistä löytyvien vihjeiden avulla kadonneen avaimen arvoitusta. Oman älyn lisäksi tarvitaan myös muiden lukijoiden apua.

Kuukausia kestävän moniosaisen tehtävän ratkaisijalle on luvassa puolen miljoonan arvoinen kulta-aarre. Aarre tulee olemaan julkisesti esillä luodinkestävässä lasiarkussa, josta se jaetaan voittajalle, kun peli päättyy. Myös palkintojenjakotapahtumasta tulee oma mediaspektaakkelinsa, joka näytetään livenä Youtubessa. Tulevaisuudessa siintää myös Endgame-elokuva.

Viihteen tekemisen vallankumous

Hanke on valtava ja pyrkii luomaan täysin integroidun, kokonaisvaltaisen multimediakokemuksen, joka nivoutuu Freyn trilogiaan ja sen maailmaan sijoittuviin novelleihin. Google käyttää kokemuksen luomiseksi koko arsenaalinsa hakukoneen optimoinnista ja Youtube-videoista koordinaattien kartoittamiseen, sosiaaliseen mediaan ja mobiilipeliin.

Endgame-kokonaisuus on täysin uudenlainen tapa lähestyä julkaisua ja viihteen tekemistä ylipäänsä. Teknologia näyttelee projektissa valtavaa roolia, mutta se ei ole pääasia. Endgamen keskiössä on loistava sisältö, Freyn tarinankerronta, joka on rakennettu monia alustoja hyödyntäen.

Yritysten ja markkinoinnin kannalta Endgamen tarjoama sisäänrakennettu monikanavaisuus on huikea mahdollisuus kohderyhmän tavoittamiseen. Toisaalta uusi toimintaympäristö vaatii uutta otetta. Miten ujuttaa omia sisältöjä kirjaan tai peliin saati niiden yhdistelmään ilman häiritsevää mainonnan tuntua? Voivatko brändätyt sisällöt tulla luontevaksi osaksi kokanisuutta vai onko niiden tyytyminen oheistuotteen tai pakollisen pahan rooliin?

Tulevaisuuden tarinoita?

Projekti on mielenkiintoinen avaus uudenlaiseen sisällöntuotantoon lisätyn todellisuuden näkökulmaa hyödyntäen. Viime vuosina peliala on vallannut markkinoita elokuvan ja kirjallisuuden kustannuksella. Endgame pyrkii muuttamaan markkinoiden sääntöjä ja asettamaan näkyvän benchmarkin, jota lähdetään tavoittelemaan ja ylittämään.

Myös yrityksen näkökulmasta Endgamea kannattaa seurata tarkkaan. Pelien, tekstien ja kuvien kautta monissa kanavissa yhteen nivoutuva, entistä kokonaisvaltaisempi tarinankerronta voi hyvin olla myös brändätyn sisällön tulevaisuutta.

 

Kuva: Flickr/ Alexander Boden

411453602_49363adf71_z

5 askelta verkkosisältöjen kehittämiseen

”Meidän yritys haluaisi tuottaa laadukkaita sisältöjä verkkoon. Osaisitko auttaa?”

Onko verkkosivussa vikaa? Puuttuvatko jatkuvan sisällöntuotannon resurssit tai ideat?  Eikö somessa suju? Miten kohota Googlessa?

Oliko jotain neuvoja antaa?

On.

1) Verkkosivu

Verkkosivu on sisällön koti. Paikka, jonne sisällön on helppo mennä, ottaa vierailijoita vastaan ja viihdyttää heitä. Osoite, jota jakaa mielellään eteenpäin. Osoite, joka kutsuu vierailijat palaamaan. Jos verkkosivulle ei ole helppo tuottaa sisältöä, ei sinne sisältöä varmasti ilmestykään. Se on syytä laittaa ensitilassa kuntoon!

2) Kanavien rooli

Kun verkkosivulla on sisältöjä, niin muissa kanavissa toimiminenkin on helpompaa. Sisällöt eivät kuitenkaan tee kanavatyötä puolestasi. Kanaville pitää määritellä oma rooli: mitä yleisöjä puhutellaan, mitä yleisöjä halutaan puhutella ja millainen sisältö kanavaan sopii? Kanavakonsepti tai kanavaohjeistus pitää löytyä, jotta se on helposti esiteltävissä niin vanhoille kuin uusille työntekijöille.

Miettikää yleisöä ja kanavan alustaa. Facebook, Twitter, LinkedIn ja Instagram tarjoavat kukin oman mahdollisuutensa. Sen mahdollisuuden käyttäminen vaatii kuitenkin aina lisää työtunteja ja resursseja.

3) Edelläkävijän rooli 

Miksi se toinen yritys onnistuu profiloitumaan edelläkävijäksi, vaikka me teemme ihan samaa?

Toinen yritys on ottanut oman asiantuntija-alueensa keskustelun paremmin haltuun. He tuottavat laadukasta asiasisältöä heille tärkeän aiheen ympäriltä. Oikeilla avainsanoilla, oikeanlaisella äänellä sekä yhdistämällä oikealla tavalla substanssiosaamista ja tarinankerrontaa. He käyttävät sosiaalista mediaa myös uuden oppimiseen, kuuntelemiseen ja verkostoitumiseen. Keskustelun ylläpitämisellä on vaikutuksensa: vakuuttua voi yksi jos toinenkin asiantuntijoita ja hyviä lähteitä etsivä.

Tärkeät sidosryhmät kohtaavat yrityksen kaikkialla verkossa. Somessa, Googelssa, muiden sivustojen viittauksissa, median tekemissä jutuissa. Kukaan ei voi hallita, mistä ihminen saa ensikosketuksensa yritykseen.

4) Asennemuutos

Muutoksen pitää tapahtua myös asenteessa ja tekemisen kulttuurissa. Aktiiviset muutoksenviejät pitää löytää innokkaiden konsulttitoimistojen lisäksi yrityksen sisältä! Uuden kokeileminen ja aktiivinen tekeminen – myös epäonnistuminen – opettavat eteenpäin. Kun onnistumisia ja epäonnistumisia on takana, niin työn tuloksia on helpompi esitellä ympärilleen.

5) Sisältöjen kehittäminen 

Kun edellämaininut vaiheet ovat kunnossa, niin sisältömarkkinoinnin kehittäminen ja sisältösuunnittelmien rakentaminen on huomattavasti antoisampaa. Sisältöjen tehon mittaaminen ja jatkuva uuden kokeileminen on syytä pitää koko ajan sisältötyön keskiössä. Tämä on yksi niistä asioista, joissa on tälläkin hetkellä valtavasti eroa eri toimijoiden välillä. Osa kehityksen eturintamassa, osa kovasti kirimässä, joku vasta heräilemässä.

Missä vaiheessa koet itse olevasi?

5 askelta verkkosisältöjen tekemiseen

Ello pyrkii yhteisöllisyyden juurille

Facebookin antiteesiksi tituleerattu Ello kasvattaa suosiotaan ympäri maailmaa. Se on rehellinen pyrkimys yhteisöllisyyden juurille, mutta mainostajien lonkeroilta on hankala paeta.

Uusi sosiaalinen verkosto Ello on kohonnut suuren yleisön tietoisuuteen viime viikon aikana. Ellon taustalla on joukko taiteilijoita ja koodaajia, jotka loivat sen alun perin omaksi yksityiseksi verkostokseen. Se kuitenkin herätti ystävien uteliaisuuden ja lopulta kehittäjien joukko päätti luoda siitä julkisen, kutsupohjaisen version. Kysyntää tuntuu olevan ja joka tunti jopa 30 000 ihmistä pyytää kutsua palveluun.

Paluu aitoon yhteisöllisyyteen

Ello on pyrkimys sosiaalisen verkoston juurille. Tämä käy ilmi tekijöiden manifestistä, jossa he julistavat alustan olevan puhtaasti ihmisten kohtaamispaikka. Tietoja ei luovuteta kenellekään, eikä mainoksia ilmesty kenenkään uutisvirtaan. Palvelu sallii myös pseudonyymien käytön. Päivitysten suosiota ja käyttäjän uutisvirtaa eivät määrittele markkinamiehet, vaan oma yhteisö.

Tämän lisäksi Ellossa on lista ominaisuuksia, jotka vaikuttavat houkuttelevilta. Yksi mielenkiintoisista ominaisuuksista on kaksi erillistä uutisvirtaa Friends ja Noise. Friends-osioon voi laittaa ihmiset, joiden jokaisen päivityksen haluaa nähdä kokonaan. Noiseen puolestaan kuuluvat loput ja päivitykset näkyvät virrassa pienempinä, mikä mahdollistaa suuren päivitysmäärän seuraamisen. Kontakteja voi liikutella ryhmästä toiseen vapaasti.

Palvelu kehittyy jatkuvasti ja tulevien ominaisuuksien lista vaikuttaa lupaavalta.

Liian hyvää ollakseen totta?

Ellon eniten esillä ollut ominaisuus on vapaus mainosmiesten kahleista. Ajatus mainoksettomuudesta kiehtoo. Voiko verkossa kuitenkaan olla paikkaa, johon mainosmiesten lonkerot eivät ulotu?

Elloon voi ladata kuvia ja videoita, joten esimerkiksi Youtube-videoiden mainokset päätyvät käyttäjien uutisvirtaan. Joku oli tästä jo mielensä pahoittanut ja Ellon FAQ-osiossa kehittäjät vastaavat, etteivät puutu ihmisten tekemiin postauksiin. Toisin sanoen kuka tahansa voi mainostaa mitä tahansa.

Sisältömarkkinoinnin keinoin myös Ello on siis saavutettavissa. Suodatus on kuitenkin tiukka. Jonkun on oikeasti pidettävä sisällöstä ja sen on tarjottava yleisölleen jotain hyödyllistä. Yksi todennäköiseltä tuntuva mahdollisuus on käyttäjien sponsorointi blogityyliin. Jos Ello kasvaa riittävän suureksi, yritysten kätyreiden profiileihin voi hiipiä kuvia tuotteista ja päivityksiä niiden erinomaisuudesta. Jossain vaiheessa voidaan tulla tilanteeseen, jossa Ellon on tehtävä periaatepäätöksiä käyttäjien julkaisuvapauden ja selkeästi kaupallisten sisältöjen suhteen, mikäli nämä koetaan häiritsevinä.

Facebookin ja Ellon liioiteltu suhde

Facebookia ja Elloa on vertailtu julkisuudessa paljon. Budnitz kuitenkin väittää, ettei kilpailutilannetta ole. Facebook on mainosalusta, Ello puolestaan sosiaalinen verkosto, jossa käyttäjät kohtaavat. Vastakkainasettelu on syntynyt käyttäjien toimesta, eikä freemium-mallilla toimiva Ello ole Facebookin todellinen kilpailija. Tämä ei tarkoita, etteikö se kuitenkin voisi vaikuttaa Facebookiin. Jo tähän mennessä se on pelkällä olemassaolollaan nostanut esiin tärkeitä kysymyksiä yksityisyyden suojasta ja internetin tulevaisuudesta.

Huomionarvoinen sivujuonne Ellon ja Facebookin tarinassa on Ello-käyttäjien kehuskelu Facebookissa. Monet ovat jäsenyyskutsun saatuaan kirjautuneet ensimmäisenä Facebookiin kertomaan asiasta kaveripiirilleen. Tämä kertoo jotain voimasuhteista ja Facebookin asemasta, joka ei aivan heti horju.

 

Kuva: kuvankaappaus sivulta ello.co

Näyttökuva 2014-10-2 kello 9.17.31

Pienten puolella

Sisältömarkkinointi ja -strategia on Suomessa vielä sen verran nuori ala, että benchmarkkeja joudutaan yhä kaivamaan ulkomailta. Hyviä toteutuksia ei kuitenkaan tarvitse etsiä kovin kaukaa, kurkistus naapuriin riittää.

Me pohjoismaiset sisältömarkkinoijat elämme erityisellä markkinalla, jota yhdistävät pienet kielialueet, yhteinen historia ja kulttuuriperimä. Tosiasia on myös, että pohjoismaisilla yrityksillä on harvemmin samanlaista budjettia kuin monikansallisilla korporaatioilla. Upeita ison rahan toteutuksia on hienoa näyttää ja katsoa, mutta palaute on usein samaa. Tämä ei toimisi meillä. Miten sisältömarkkinointia tehdään onnistuneesti pienillä resursseilla?

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän täytyy tehdä asioita vain pienesti, vaan että meillä on samankaltaisia haasteita voitettavina.

Tästä näkökulmasta katsottuna on ihmeellistä, että yhteistyötä on tehty vielä aika vähän. Sen sijaan että kääntäisimme katseemme Atlantin yli, meidän tulisi kysyä enemmän neuvoa naapurilta: kuinka sinä tuon teit? Mitä minun ei ainakaan kannata tehdä?

Sisällöt jos mitkä ovat myös kulttuurisidonnaisia asioita. Kuinka lähelle kuluttajaa saa tulla? Kuinka läpinäkyvää natiivimainonnan tulee olla? Mikä on hyvää sisältöä ja missä muodossa sitä tulisi tarjota?

Yhteistyö on kaikkien etu

Me olemme itse oman markkinamme parhaita asiantuntijoita ja tunnemme omien kohdeyleisöjemme tarpeet. Pohjoismaissa tehdään myös hienoa sisältömarkkinointia ja upeita toteutuksia, mutta silti pohjoisten koulutusten ja seminaarien esimerkit ovat usein niitä samoja, vanhoja amerikkalaisia.

Toteutusten lisäksi pohjoisamerikkalaiset ovat hyviä myös kokemusten vaihtamisessa. Kansainvälisissä seminaareissa tapaa aina vahvan amerikkalaisyhteisön, jossa tieto ja kokemukset vaihtuvat. Vaikka sisältöala on siellä ihan eri kokoluokkaa kuin täällä ja etäisyydet osavaltioiden välillä pitkiä, on sisältöjen ammattilaisten välille syntynyt tiivis verkosto, joka tukee toisiaan.

Tällaisesta jatkuvasta kokemusten vaihdosta olisi hyötyä myös meille. Tarvitsemme enemmän yhteistyötä ja areenan, jossa voimme keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Välineistä ja kanavista se ei ainakaan ole kiinni.

Tämän vuoksi järjestämme myös Nordic Content Forumin, seminaarin jossa esitellään sisältömarkkinoinnin case-esimerkkejä pohjoismaista. Seminaarit yksinään eivät kuitenkaan riitä; yhteistyöstä on saatava jatkuvampaa ja monikanavaisempaa. Toivottavasti se on kuitenkin ensimmäinen askel kohti tiiviimpää yhteistyötä.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 1.10.2014

Hilkka_Marmai

Sinä olet Facebookin tärkein tuote

Facebookin ympärillä kuohuu jälleen. Palvelun uusi mainosalusta ottaa entistä suuremman harppauksen lähemmäs Googlea. Samassa rytäkässä taiteilijanimellä esiintyviä potkitaan palvelusta ulos.

Asiantuntijat arvioivat, ettei kellään ole yhtä syvää tietoa internetin käyttäjistä kuin Facebookilla. Sen kattava tietopankki käsittää jopa kolmanneksen maailman markkinasta 1,3 miljardilla käyttäjällään. 

Viime viikon aikana Facebook on ollut tapetilla kahteen teemaan liittyen. Sekä uuden Atlas -mainosalustan julkaisu että oikean nimen politiikka ovat nostaneet pintaan tunteita puolesta ja vastaan.

Seurantaa laitteelta toiselle

Facebook lanseeraa yrityksille suunnatun Atlas-mainosalustan tällä viikolla. Atlasin myötä Facebook alkaa myydä valtavaa tietopankkiaan muille mainostajille ja kilpailla yhä suoremmin Googlen ja Yahoon kaltaisten mainosjättien kanssa. Se tuo mainostajille mahdollisuuden Facebookin kaltaisten täsmämainosten käyttöön myös muualla verkossa.

Atlas-alusta pystyy seuraamaan käyttäjien liikkeitä eri laitteiden välillä ja tuomaan siten yhteen käyttäjän online- ja offline-tottumuksia. Facebookin mainospaikkoja sisältävät sivustot ja sen kanssa samaan aikaan auki olevat sovellukset kuuluvat Atlasin seurannan piiriin.

Näin laaja käyttäjien tarkkailu herättää pelkoa ja kysymyksiä yksityisyydensuojasta. Facebook on vakuuttanut, että tietoja käsitellään aina nimettömästi ja käyttäjätietojen vertailu esimerkiksi yrityksen omiin tietokantoihin tapahtuu aina sokkona. Facebook on kesästä lähtien sallinut käyttäjien myös muovata osaa tiedoista, joita se kerää.

Oikealla nimellä tai ei ollenkaan

Samaan aikaan Facebookin ympärillä on käyty myös toista keskustelua. Sen aiheena on Facebookin nimipolitiikka, jonka mukaan käyttäjien pitäisi käyttää oikeaa nimeään, joka löytyy viranomaistiedoista ja luottokortista. Monelle tämä tieto tuli yllätyksenä, vaikka käytäntö on ollut voimassa jo kauan.

Aiemmin sääntöä on valvottu lähinnä satunnaisesti, mutta viime viikolla aiheesta nousi kohu, kun useat drag-artistit heitettiin ulos tileiltään taiteilijanimen käytön vuoksi. Samalla heiltä vaadittiin rekisteröitymistä oikealla nimellään. Kohun seurauksena homoyhteisö on alkanut Yhdysvalloissa siirtyä epäkaupalliseen Ello-palveluun, joka on noussut viikon aikana ”anti-Facebook-ilmiöksi”.

On mielenkiintoista, että Facebook alkoi kiinnittää huomiota oikeiden nimien käyttöön juuri samaan aikaan Atlas-lanseerauksen kanssa. Oli kyseessä sitten trategia tai sattuma, se herättää kysymyksiä Facebookin yksityisyyden suojasta. Miksi oikea nimi on niin tärkeä, jos sitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin? New York Times arvioi kirjoituksessaan, että Facebookin arvo mainostajille piilee juuri oikean identiteetin ja vapaaehtoisesti jaetun henkilökohtaisen tiedon yhdistelmässä.

Tulenarkoja aiheita

Kohujen merkityksestä Facebookille on esitetty monenlaisia arvioita. Synkimmissä arvioissa oikean nimen käyttövaatimus on nähty Facebookin asemaa horjuttavan elementtinä, joka voisi tarkoittaa sille Friendsterin kaltaista kohtaloa. Toisten mukaan seurauksena on yhteisöjen pirstaloituminen, joka asettaa Facebookille haasteen.

Totuus lienee se, ettei Facebookin asema ole horjumassa aivan lähiaikoina. Se on osaltaan määritellyt kuluttajien verkon käyttöä ja internetin kehitystä jo lähes vuosikymmenen ajan. Kasvulle ei vielä näy loppua.

Facebookin voi kuitenkin nähdä liikkuvan heikoilla jäillä. Jokainen verkossa leimahtava kohu on aina suurempi uhka kuin mahdollisuus. Nähtäväksi jää, miten Facebook todellisesta leimahduksesta aikanaan selviää.

Facebook_t-shirt_with_whitehat_debit_card_for_Hackers (kopio)

LUE AIHEESTA