Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

canada goose rea Canada Goose Jackor Herr parajumpers chrome hearts

Kuinka verkkosivu tukee painettua lehteä, Niina Leino?

Kuinka painettu lehti ja lehden verkkosivut tukevat toisiaan? Onko julkaisuilla edes sama kohderyhmä? Olivia-lehden päätoimittaja Niina Leino kertoo kuinka heillä asia on ratkaistu.

14.03.2011
Jyri Rasinmäki

Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Mitä yritykset voivat oppia informaatiosodasta

Olemme kansalaisina ja asiakkaina jatkuvan informaatiosodan kohteena, vaikka emme sitä aina tiedostakaan. Yritysten tulisi oppia informaatiosodan pääpiirteet menestyäkseen nykyisillä markkinoilla, jossa informaatiota on tarjolla enemmän kuin pystymme käsittelemään.

Informaatiosota on laaja käsite, mutta sen tunnuspiirteisiin kuuluu yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen paremman informaation avulla, hyökkäämällä vastustajan informaatiota vastaan tai puolustautumalla vastustajan hyökkäystä vastaan. Tässä sodassa menestys ja tappiot mitataan mielikuvissa.

Mitä tällä on tekemistä yritysten ja etenkin niiden markkinoinnin, viestinnän ja mainonnan kanssa? Nämä funktiot yhdessä organisaation myynnin kanssa joko toteuttavat informaatiosotaa tai hyötyvät siitä.

Parempi informaatio

Yritys, joka tuntee kohderyhmänsä motiiveineen ja tarpeineen, on merkittävässä etulyöntiasemassa saamaan viestinsä läpi. Näin sillä on myös paremmat mahdollisuudet menestyä kilpailussa asiakkaan tarvitessa tuotetta tai palvelua.

Paremman informaation avulla asiakkaalle kerrotaan häntä kiinnostavaa tietoa ennen ostotarvetta, tuetaan ostoprosessin eri vaiheissa ja valjastetaan hänet tuottamaan yritystä tukevaa viestiä.

Paremman informaation avulla asiakkaalle syötetty viesti on luonnollisesti muotoiltu organisaation kannalta mahdollisimman positiiviseksi. Motivaatioihin ja tarpeisiin vastaaminen auttaa luomaan tunnesidoksia ja mielikuvia paremmin kuin kohdeyleisöä ymmärtämätön viesti.

Hyökkäys vastustajan informaatiota vastaan

Yritysmaailmassa harvoin hyökätään suoraan vastustajan informaatiota vastaan. Tästäkin on poikkeuksia, kuten matkapuhelinvalmistajien keskinäiset hyökkäykset tai Sonyn hyökkäys Microsoftia vastaan uuden konsolin lanseerauksen yhteydessä.

Hyökkäys suoritetaan yleensä hienovaraisemmin korostamalla oman tuotteen tai palvelun paremmuutta luoden samalla vastaanottajan mielessä toisiaan vastaan kamppailevia tietoja. Yritys A kertoo tuotteensa olevan markkinoiden halvin. Yritys B ei halua tai pysty hintakilpailuun, joten se kertoo tuotteensa olevan laadukas ja kestävä. Tällä ohjataan asiakasta yhdistämään halpa ja huono.

Informaatiosodankäynnin luonteeseen kuuluvat vaihtoehtoiset diskurssit. Mikäli ei voida suoraan osoittaa vastustajan olevan väärässä, voidaan aina luoda vaihtoehtoisia totuuksia tai mahdollisuuksia. Tätä yritykset käyttävät säännöllisesti hyväkseen. Kilpailijaa ei suoranaisesti vastusteta, vaan pyritään luomaan vaihtoehtoinen käsitys asiakkaan mielessä, jolloin heikommallakin tuotteella tai palvelulla voidaan kilpailla. Erinomainen esimerkki tästä toiminnasta, jota onneksi ei nähdä yrityskentällä näin räikeänä, on Venäjän viimeaikainen toiminta.

Puolustautuminen hyökkäystä vastaan

Tätä yrityksissä kutsutaan mielikuvamarkkinoinniksi ja brändimielikuvan vahvistamiseksi. Oma roolinsa on myös brändin puolestapuhujilla.

Mielikuvamarkkinoinnilla ja brändimielikuvaa kehittämällä varaudutaan tilanteeseen, jossa ulkopuolinen taho pyrkii haastamaan yrityksen tarjoaman tiedon tai tuotteen. Tällöin onnistunut ja ennakoiva informaatiosota on luonut tämän uuden informaation kannalta valmiiksi kielteisen yleisön. Brändin puolestapuhujat osaltaan aktivoituvat käymään suoraa kampanjointia yrityksen puolesta.

Hyvänä esimerkkinä toimii Apple, joka on osittain tuotteensa, mutta etenkin käymänsä pitkäkestoisen informaatio-operaation avulla luonut tilanteen, jossa jokaista yrityksen tai sen tuotteiden kannalta negatiivista viestiä vastaan asettuu yrityksen tukijoiden armeija. Mikä tahansa informaatio leimataan valheelliseksi tai vähintäänkin liioitelluksi, ja yrityksen luoma diskurssi jatkaa hallintaansa.

Miksi jokaisen yrityksen tulisi käydä informaatiosotaa?

Informaatiosotaa käymällä varmistetaan oman viestin suotuisa vastaanotto ja valmistaudutaan puolustamaan omaa tuotetta tai markkina-asemaa. Jos yritys ei halua osallistua informaatiosotaan, joku muu dominoi mielikuvia ja keskustelua. Harvaa tuotetta tai palvelua tullaan nykypäivänä hakemaan yrityksen pääkonttorista tai myymälästä ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä sen ansioista.

Jos sinä et kerro asiakasta kiinnostavista asioista, joku muu tekee sen puolestasi.

Kirjoittaja on datasta, informaatiosta ja tiedosta kiinnostunut reserviläinen, joka uskoo sopivan yhdistelmän taktista ja strategista toimintaa takaavan menestyksen markkinoilla.

 

Kuva: Commons/ Wikipedia

040819-N-0000X-001

Palvelu tekee tuotteen

Suomalaisessa palvelukulttuurissa on ongelma. Se piilee ajattelutavassa, jonka mukaan on asiakkaiden vika, jos he eivät osaa käyttää luotua palvelua.

Suomalaisessa palvelukulttuurissa on toivomisen varaa. Tapauksia, joissa asiakaspalvelu on hoidettu ala-arvoisesti, nousee jatkuvasti esiin. Esimerkkejä on helppo mainita Midhill-ravintolan vesikriisistä Ravintola Lumen tapaukseen. Ongelma ei ole vain ravintoloiden, vaan samankaltaiset tilanteet ovat arkipäivää myös digitaalisten palvelujen maailmassa.

Proaktiivista, vaivatonta palvelua asiakkaan ehdoilla

Finnmatkojen Head of Virtual Customer Centre Tiina Sirén korostaa asiakaspalvelun merkitystä digitaalisissa palveluissa.

- Varsinkin kilpailluilla aloilla asiakaspalvelu on kaiken A ja O. Virtuaalisessa maailmassa asiakkaan on niin helppo siirtyä kilpailevan yrityksen palveluun, että asiakaspalvelun eteen on nähtävä vaivaa. Asiakaspalvelussa on mahdollisuus myös yllättää positiivisesti tarjoamalla ratkaisuja proaktiivisesti, ennen kuin asiakas niitä osaa kaivata.

Myös henkilökohtainen huomioiminen ja tilanteen aistiminen on tärkeää. Asiakkaan osaamisen taso on avainasemassa.

- Yleinen kokemus on, että kuluttaja saa ongelmatilanteessa vastaukseksi vaikeasti ymmärrettävää jargonia, josta ei ole apua. Toisaalta on myös kokemuksia, joissa kuluttaja saa liikaa tietoa yrittäessään etsiä nopeasti lisätietoa yksittäiseen asiaan, Sirén kommentoi palveluiden kanssa painivien kuluttajien haasteita.

Mihin digipalveluntarjoajien sitten tulisi keskittyä asiakaspalvelussaan? Sirénin mukaan tärkeintä on proaktiivisuus ja palvelun vaivattomuus.

- Jos tullaan tilanteeseen, jossa asiakas ei osaa mennä intuitiivisesti oikeaan paikkaan ja joutuu pyytämään apua, ollaan auttamatta jäljessä. Etsiessään apua asiakas on jo poissa prosessista. Prosessi pitenee ja asiakas siirtyy yhä todennäköisemmin kilpailijan sivuille. Nämä asiakkaat on osattava havaita ja heille on tarjottava apua proaktiivisesti esimerkiksi chat-yhteyttä tarjoamalla, FAQ-osiolla tai helpoilla hauilla. On myös erittäin tärkeää kunnioittaa asiakkaan valitsemaa kanavaa ja tarjota palvelua siellä, missä asiakas sitä haluaa.

Hyvä palvelu tuottaa asiakkaalle lisäarvoa

Palvelun laatu on subjektiivinen kokemus, eikä kaikkia asiakkaita voi laittaa samaan muottiin. Erilaisten asiakkaiden tarpeet huomioimalla ja apua tarjoamalla jopa teknisesti heikompi tai suppeampi ratkaisu voi menestyä tylyn palvelun huipputekniikkaa vastaan. Kun kyseessä on kaksi samankaltaista palvelua, on kokemus ratkaiseva tekijä kuluttajan näkökulmasta.

Hyvä esimerkki loistavasta palvelusta on Audio Network –äänikirjaston, josta sisällöntuottajat lataavat audiotiedostoja käyttöönsä. Vastaavanalaisia kirjastoja on paljon ja sisällöt ovat monissa hyvinkin samankaltaisia. Miten Audio Network erottuu massasta?

Tarjoamalla henkilökohtaista palvelua esimerkiksi sähköpostitse: lomalta palannutta käyttäjää odottaa viesti, jossa yritys tiedustelee uusista projekteista ja tarjoaa apuaan ilman lisämaksua. Tätä on palvelu, joka huomioi asiakkaan tarpeet ja tuottaa hänelle lisäarvoa.

 

 

Kuva:Creative Commons/pixabay.com

it-guy-314424_640

TubeCon – ikkuna suomalaiseen YouTube-kulttuuriin

YouTube-videoiden ympärillä vallitseva hype valtasi Areenan käytävät, kun TubeConiin saapuneet tuhannet nuoret kiersivät ständeillä tapaamassa suosikkitubettajiaan ja nauttivat yhteisöllisestä ilmapiiristä. Mikä videoissa viehättää ja mitä TubeConista jäi käteen? Vapa Media oli paikalla haistelemassa tunnelmaa.

 

Youtube-videokulttuuriin keskittyvä TubeCon järjestettiin lauantaina ensimmäistä kertaa. Suomi sai sen myötä täysin uudenlaisen yleisötapahtuman, jossa konsertit ja nettivideoista tutut tempaukset sekoittuivat paneelikeskusteluihinn ja tube-julkkikset innokaisiin faneihin. Tapahtumassa puitiin teemoja vloggarin ja tubaajan välisestä erosta menestyskanavien salaisuuksiin ja SuomiTuben tulevaisuuteen.

100 000 seuraajan Soikkuu kertoo mietteitään SuomiTuben tulevaisuudesta.

100 000 seuraajan Soikkuu kertoo mietteitään SuomiTuben tulevaisuudesta.

 

Jokaiselle jotakin – aivan kuten YouTubessa

TubeConin ideana on tarjota YouTube-videoiden ympärille rakennettu kohtaamispaikka, jossa nuorisokulttuurin eri puolet ovat läsnä yhtä aikaa. Paikalle olikin saapunut nuoria laidasta laitaan.  Kolmetoistavuotiaat Kasper ja Matias lähtivät TubeConiin tapaamaan tubettajia ja tunsivatkin ohjelmalistalta lähes kaikki. Poikien suosikkeihin lukeutuvat mm. Retku, eeddspeaks, Ulttis ja Herbalisti.

- Tänne tuli niin paljon hyviä videoiden tekijöitä, että pakko oli lähteä. Muulla ohjelmalla ei ole niin väliä, Kouvolasta paikalle tullut Matias kertoo. – On tosi mukava nähdä tuottajia oikeasti, kun aiemmin heihin on törmännyt vain netissä. On jännä miten Suomen YouTube on kasvanut näin paljon ja tubettajista tullut julkkiksia, hän jatkaa.

Pojat eivät itse tee videoita, mutta tietävät, mikä videosta tekee hyvän.

-Pitää olla aito, jonain muuna kuin itsenä esiintyminen ei ole hyvä juttu. Hyvä tekijä on myös luotettava, hauska, eikä loukkaa ketään, Kasper tiivistää.

Samaa mieltä ovat myös viisitoistavuotiaat Viola ja Lotta, jotka lähtivät tapahtumaan kaverin pitämän vlogin innostamana.

-Youtube-videoihin samastuu paljon helpommin ja niiden kautta voi jakaa mielipiteitä ja saada palautetta, Viola selittää. – Tekijät on paljon lähempänä itseä kuin jotkut teevee-tyypit, Lotta täydentää.

Myöskään tapahtuman maksullisuus ei häirinnyt, vaikka YouTube-videot netissä ilmaisia ovatkin.

-Ei todellakaan haittaa, siis totta kai tästä maksetaan. Onhan täällä niin paljon kaikkea. Fiilikset on loistavat ja ohjelma on ollut monipuolista, niin on tässä rahoille vastinetta, tytöt kertovat iloisina.

Myös 16 000 seuraajan PhooliVlog  eli Pauli Laakso kertoi omat tunnelmansa TubeCon-päivästä paneelihuoneessa:

 

Uudenlaista viihdekulttuuria rakentamassa

TubeCon oli YouTube-videoita satunnaisesti seuraavalle silmiä avaava kokemus. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmennys uuden edessä. Tapahtuma on eri maailmasta perinteisiin yleisötapahtumiin verrattuna. TubeCon rikkoo rajoja monella tapaa, kun perinteiset säännöt tähden ja fanin suhteesta tai ohjelmasisällöistä eivät enää pädekään. YouTube-maailmassa menestysreseptejä on monia, mutta kaksi asiaa nousee ylitse muiden: aitous ja yhteisöllisyys ovat asioita, joita mikä tahansa sisältöjä tuottava taho voi tubettajilta oppia.

Innostus ja hype videoiden ympärillä on räjähtänyt käsiin, eikä Suomen YouTuben kasvulle näy loppua. Suomitube on matkalla kohti Amerikan mallia: yhteisö kasvaa ja sisällöt monipuolistuvat edelleen, kun videoiden alalajit löytävät yleisönsä. Tämä tarkoittaa myös YouTuben bisnesmahdollisuuksien kasvamista ja yrityksillä riittääkin pohdittavaa niiden hyödyntämiseksi. YouTube-tekijöistä on tullut tähtiä ja ilmiö jatkaa viihdekulttuurimme muovaamista tulevina vuosina.

TubeCon tarjosi mielenkiintoisen ikkunan kehittyvään YouTube-kulttuuriin ja tekee niin myös ensi vuonna. Näkymä tosin voi olla silloin täysin erilainen.

WP_000262

6 tapaa, joilla yritys hyödyntää sosiaalisen median puskaradiota

Mention.comin tekemän tutkimuksen mukaan word-of-mouth-markkinointi sosiaalisessa mediassa kasvaa hurjaa vauhtia. Kuitenkin jopa 76% sosiaalisen median brändimaininnoista on neutraaleja. Miten yritykset voivat hyödyntää sosiaalisen median puskaradion tarjoamat mahdollisuuden tehokkaammin? Vapa Median asiantuntijat tarjoavat kuusi avainta onneen.

 

Ostopäätöksiä tehdessä perhe ja ystävät ovat luotetuimpia suosittelijoita. Puskaradio on yksi vaikuttavimpia markkinoinnin tapoja, kun sana kiirii ihmisten omasta halusta eteenpäin.

Arkielämässä omista hankinnoista saatetaan puhua avoimesti, mutta kynnys julkisten suositusten antamiseen sosiaalisessa mediassa on korkeampi. Brändille saatetaan antaa tykkäys, mutta juuri muuta ei jakseta jakaa. Vapa Median asiantuntijat nimeävät kuusi kohtaa, joilla trendi kääntyy:

1. Laadukas asiakaspalvelu

Henkilökohtaisen asiakaspalvelun merkitys on äärimmäisen tärkeä. Jos yritys näkee vaivaa asiakaspalvelun vuoksi ja kohtelee asiakasta hyvin, on todennäköisempää, että myös asiakas näkee vaivaa ja suosittelee yritystä eteenpäin ystävilleen. Aitous ja asiakaslähtöisyys ovat avainasemassa. On tärkeää, ettei myönteistä palautetta kalastella, vaan se lähtee asiakkaasta. Kampanjat eivät usein toimi, koska ne tekevät kuluttajasta tarjouksen perässä juoksevan brändin kätyrin.

2. Helpot kanavat palautteen antamiseen

Vaikka asiakas olisi tyytyväinen saamaansa palveluun tai tuotteeseen, on kynnys julkiseen jakamiseen suurempi. Yritysten tulisi tehdä palautteen antaminen mahdollisimman helpoksi sosiaalisen median kanavissa esimerkiksi hashtagien avulla. On hyvä myös näyttää ja jakaa yleisön kommentteja omissa kanavissa, jolloin sosiaalisen median vastavuoroisuus palvelee tarkoitustaan. Tämäkin on asiakkaan huomioimista henkilökohtaisella tasolla.

3. Sosiaalisen median presenssi

Yritysten helmasyntinä on toimia sosiaalisen median logiikan vastaisesti. Sisältöjen julkaisu on harkittua ja julkaisutahti on harva. Monessa tilanteessa rennompi ote ja spontaani heittäytyminen palvelisi yrityksen motiiveja paremmin. Sosiaalisen median periaatteisiin kuuluu nopea reagointi ja vastavuoroisuus.

4. Kohderyhmätuntemus

Myönteisen palautteen saamisen edellytyksenä on, että yritys tuntee kohderyhmänsä. Vain tältä pohjalta on mahdollista käydä keskustelua kohderyhmän kielellä ja saada asiakkaat samastumaan brändiin niin voimakkaasti, että kokevat voivansa sitä suositella. Olennaista on kohderyhmän arvojen ja motiivien tuntemus, joiden perusteella yritys voi koodata viestinsä oikeaan muotoon.

5. Merkitykselliset sisällöt

Sosiaalisessa mediassa ei vietetä aikaa mainostamisen vaan viihtymisen takia. Merkitykselliset, omiin arvoihin sopivat tai joskus yksinkertaisesti viihdyttävät ja hauskat sisällöt tuottavat jakoja ja kommentteja. Ihmiset osallistuvat sosiaalisessa mediassa samasta syystä kuin monet bränditkin. He haluavat olla hyödyllisen informaation tai hauskojen juttujen lähteitä. Jos tätä tarkoitusta onnistuu palvelemaan, on menestys sosiaalisen median markkinoilla taattu.

6. Vahva brändi

Vahva brändi ja identiteetti auttaa ihmisten sitouttamisessa. Suositellessaan brändiä ihminen liittää itsensä voimakkaasti siihen ja tekee itsestään sen edustajan. Jos brändin onnistuu esimerkiksi yhdistämään johonkin elämäntapaan tietyssä ryhmässä, on todennäköistä, että jaettu arvomaailma poikii vahvoja suosituksia. Esimerkkinä voi mainita Niken, jonka jalkineiden ostoon melkeinpä kuuluu, että niistä ladataan kuva sosiaalisen median alustoihin. Maininnat ovat lähes poikkeuksetta positiivisia ja niitä voidaan pitää jopa kuluttajatuottoisina mainoksina.

 

 

Kuva: Creative Commons / pixabay.com

recommend-315914_640

Entä jos minut ammuttaisiin?

Viime lauantaina tummaihoinen 18-vuotias Michael Brown kuoli poliisin luoteihin Yhdysvaltojen St. Louisissa. Keskustelu tapauksen ympärillä on leimahtanut ilmiliekkeihin some-ilmiö #IfTheyGunnedMeDownin myötä.

 

Median esittämä kuva vähemmistöistä, erityisesti tummaihoisista, on noussut puheenaiheeksi Yhdysvalloissa. #IfTheyGunnedMeDown syntyi protestiksi median esittämälle kuvalle tavallisesta tummaihoisesta nuoresta, joka kuoli poliisin luoteihin.

Tiedotusvälineet käyttivät tapauksen uutisoinnissa kuvaa, jossa Brown näyttää jengikäsimerkkiä (oikeanpuoleinen kuva yllä) arkipäiväisemmän kuvan sijaan. Median koettiin näin vahvistavan stereotypiaa, jossa tavalliset nuoret yhdistetään jengeihin ja puolirikollisiin kovanaamoihin pelkän ihonvärin perusteella.

Vähemmistöihin kuuluvat nuoret ilmaisivat pettymyksensä lataamalla Twitteriin omia kuviaan liittäen niihin kysymyksen: mitä kuvaa media käyttäisi jos minut ammuttaisiin? Mainintoja Brownin tapauksesta on kertynyt muutamassa päivässä kymmeniä tuhansia ja lisää tulee jatkuvasti. Sosiaalisen median avulla tapaus on levinnyt koko maan tietoisuuteen.

Näyttökuva 2014-8-14 kello 12.39.45

 

Näyttökuva 2014-8-14 kello 12.40.18

 

 

 

Näyttökuva 2014-8-14 kello 12.38.16

 

 Median rasismi kritiikin kohteena

Vastaavanlaisia ampumavälikohtauksia on ollut aiemminkin. Tällä kertaa ykkösaiheiksi ovat kuitenkin nousseet media ja rasismi. Esimerkiksi Trayvon Martinin kuolema Floridassa herätti voimakkaan reaktion, mutta keskustelua käytiin lähinnä poliisiväkivallasta ja rasismista yleensä. Mikä nyt on toisin?

- Poliisiväkivallasta on puhuttu paljon, eikä se jaksa enää yllättää. Tässä tapauksessa juuri median koettiin toimineen väärin ja epäkohtaan puututtiin voimakkaasti. Voi myös olla, että aiemmissa tapauksissa media on ollut voimakkaasti uhrin puolella, jolloin yleisö on ikään kuin samalla puolella, arvioi mediakuvia tutkinut sosiaalipsykologian maisteri Johanna Kronstedt.

- Rikosuutisointi on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen 20 vuoden aikana. Myyviä aiheita on kaivettu sieltä, kun lehtiä on ollut entistä vaikeampi myydä. Poliisiväkivalta on jo tuttu aihe, joten voisiko olla, että myyvää otsikkoa tavoitellessa media on ikään kuin vaihtanut puolta esittäen nuorukaisesta kuvan gangsterina? Kronstedt pohtii.

Näyttökuva 2014-8-14 kello 14.35.05

Media vaikuttaa mielikuviin

Media on läsnä elämän jokaisella osa-alueella, eikä sen vaikutus näkemyksiimme ole yhdentekevä. Kronstedtin arvion mukaan median rooli stereotypioiden vahvistamisessa on merkittävä:

- Media on stereotypioiden ylläpitämisessä suuressa valta-asemassa. Tiedotusvälineet tavoittavat suuren joukon ihmisiä, jotka sitten peilaavat ajatuksiaan lukemaansa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei media ole erillinen instituutio, vaan itsessäänkin sosiaalinen ilmiö, joka on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Brownin tapauksessa median sosiaalinen ulottuvuus tulee hyvin esille.

Mielenosoitusten ääni kantaa somessa kauemmas

#IfTheyGunnedMeDown ei ilmiönä ole ainutlaatuinen, joskin sen laajuus on huomattava. Muita Twitter-mielenilmauksia ovat olleet mm. turkkilaisten naisten vastaus antifeministisiin kommentteihin ja puolalaisten reaktio Venäjän asettamaan omenoiden tuontikieltoon

Sosiaalisesta mediasta on tullut varteenotettava protestikanava, jossa äänensä voivat saada kuuluviin myös ne, jotka muualla mediassa jäävät jalkoihin. Kynnys osallistumiseen on pieni, kun kyseessä on yleisesti hyväksytty tapa toimia, ja asian ollessa riittävän merkityksellinen riittävän monelle, on ilmiö valmis.

Mikä protestien todellinen vaikutus sitten on? #IfTheyGunnedMeDown on luonut Brownin tapaukselle aivan uudet mittasuhteet, jopa niin, että Yhdysvaltain hallinnon on ollut pakko ottaa kantaa tapaukseen. Esimerkiksi presidentti Obaman tiedotteessa mainitaan suuret tunteet, joita tapaus on herättänyt ympäri maata. Ei huonosti yksittäisen twiitin aloittamalta kampanjalta.

 

 

Kuvat: Kuvankaappaukset sivulta twitter.com

Näyttökuva 2014-8-14 kello 12.42.27

Virtuaaliset hautajaiset

Eilen internet täyttyi surunvalitteluista näyttelijä Robin Williamsin poismenon johdosta. Tuhansia viestejä, kuvia ja videoita ilmestyi hetkessä uutis- ja viihdesivustoille sekä sosiaalisen median palveluihin. Tapa tuntuu yleistyneen viime vuosina ja siitä on tullut oma rituaalinsa. 

 

Prinsessa Diana, Nelson Mandela, Michael Jackson ja viimeisimpänä Robin Williams. Heistä jokaisen kuolema on aiheuttanut valtavan mediatulvan ja täyttänyt sosiaalisen median alustat muistosisällöillä. Williams oli ilmeisen pidetty näyttelijä, joka on naurattanut ja viihdyttänyt monia. Silti hänen kuolemansa johdosta syntynyt mediatulva tuntuu yllättävänkin suurelta.

Haastattelimme Helsingin yliopiston tutkijaa, dosentti Johanna Sumialaa, jonka erityisalaa ovat mediarituaalit.

Kuolleiden muistelu on aina kuulunut ihmisyyteen, mutta mikä saa tavallisen suomalaisen suremaan ja muistelemaan Hollywood-tähteä, jota ei ole koskaan tavannut?

- Ehkä se kertoo siitä, että henkilön elämä, ja sen myötä kuolema, koetaan merkityksellisenä. Mediayhteiskunnan myötä monet meistä kokevat julkisuuden henkilöt läheisempinä kuin vaikkapa omat naapurit. Ihmisten etäisyys ja suhteet hämärtyvät, eikä fyysinen välimatka ole välttämättä olennaista. Esimerkiksi Robin Williamsin tapauksessa moni on eläytynyt hänen tekemisiinsä ja kokenut hänen elokuviaan voimakkaasti, minkä myötä heille on syntynyt suhde Williamsiin. Tämä suhde on tietenkin mediavälitteinen.

- Muistelun käytäntö on myös vakiintunut vuosien varrella. Tämä madaltaa osallistumisen kynnystä edelleen ja julkkisten muistelusta on tullut sosiaalisesti hyväksytty tapa toimia. On ok ja jopa suotavaa klikata ja tykätä jutuista, jotka käsittelevät edesmennyttä. Näin ilmiö ruokkii itse itseään ja eräänlainen kaava on jo olemassa. Motiiveja on varmasti monia ja osa ihmisistä ikään kuin tempautuu ilmiöön mukaan.

Kaikkien julkisuuden henkilöiden poismeno ei kuitenkaan synnytä yhtä laajaa ilmiötä. Mistä tämä johtuu?

- On vaikea sanoa, mikä tekee toisen julkisuudenhenkilön kuolemasta merkittävämmän tapahtuman. Tähän vaikuttavat varmasti monet asiat, kuten mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Laajojen kriisien, kuten Ukrainan ja Gazan, rinnalla yhden ihmisen kärsimys tarjoaa selkeämmän tarttumapinnan ja siihen on helpompi samastua kuin satojen ihmisten kuolemaan.  Vaikuttavia tekijöitä on lukemattomia: tilanne ja sen traagisuus, ikä, sukupuoli, kuolemantapa ja monet muut vaikuttavat ilmiön laajuuteen.

- Williamsin tapauksessa kyseessä oli tunnettu näyttelijä, jolla oli useita koskettavia hahmoja. Niiden kautta hän on onnistunut puhuttelemaan ihmisiä. Medialogiikan mukaan suremme ihmisiä, joihin meillä on jonkinlainen suhde.

Viestit ovat usein positiivisia, omakohtaisia muistoja henkilöön liittyen tai yleisiä surunvalitteluja. Ovatko muistelun tavat tai rituaalit muuttuneet sitten prinsessa Dianan?

- Suremisen peruselementit, kuten paikallisuus ja muistomerkkien syntyminen ovat edelleen pitkälti samoja. Suurimmat muutokset liittyvät jakelukanaviin ja teknologiseen kehitykseen, joka on mahdollistanut uusien viestintämuotojen, kuten videoiden lisäksi myös ilmiön laajemman leviämisen. Kontroverssien henkilöiden kohdalla ilmenee usein myös vastareaktioita, joissa henkilön kuolemaa jopa juhlitaan.

Monet, jotka eivät normaalisti ole aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä osallistuvat myös ilmiöön. Mikä saa ihmisen osallistumaan, kun kyseessä on julkisuuden henkilö? 

- Spekulaation tasolla voisi ajatella tällaisen jakamisen olevan turvallista, kun viesti on jo jaettu monessa paikassa. Monet haluavat säilyttää intimiteettiään ja yksityisyyttään, jolloin arkielämän tapahtumien jakamiseen on suurempi kynnys. Suurempaan ilmiöön osallistuminen on laajasti hyväksyttyä, eikä osallistuakseen tarvitse välttämättä olla edes henkilön suurin fani. Tietyllä tavalla kyse on jaetusta todellisuudesta, johon halutaan reagoida ja osallistua.

Perimmäisenä syynä voisi siis katsoa olevan yhteisöllisyyden kaipuu?

- Ilmiö toimii suhteessa toisiin ihmisiin. Monet kieltävät lukevansa iltapäivälehtiä, mutta pystyvät kuitenkin keskustelemaan lööpeistä kahvipöydässä. Asioista halutaan olla perillä ja tietää missä mennään. Myös verkossa asioita seurataan, jotta niistä voidaan tarvittaessa keskustella työkavereiden ja ystävien kanssa. Taustalla on kuuluminen johonkin, eikä ulkopuoliseksi halua jäädä kukaan.

 

 

Kuva: Wikipedia Commons

Robin_Williams_2011a_(2)

Myytkö vai tarjoatko ratkaisun asiakkaan tarpeeseen?

Ensin yritys tekee tuotteita ja sitten ne myydään asiakkaille. Miten se menee – asiakkaat ostavat tuotteita, jos haluavat ja tarvitsevat niitä. Onko noissa pieni ero? Siis ei osteta ellei tarvita, vs. tehdään ja myydään.

 

Myyminen ei enää yksin ratkaise mitään vaan kunnollinen asiakastuntemus. Kun tunnet asiakkaasi osaat myydä ratkaisun etkä tarjoa tavaraa.

Myyminen on vanhanaikaista, asiakkaan tarpeen kartoittaminen ja siihen ratkaisun tarjoaminen on oikea tämän hetken tapa toimia.

Verkkoympäristö tarjoaa todella hyvän ja nopean mahdollisuuden selvittää asiakkaan kiinnostukset ja aikomukset. Tiedä mitä asiakkaasi tarvitsee ja tarjoa ratkaisu. Selvitys asiakastarpeista palvelee yhtä lailla kivijalkaa kuin verkkoympäristössä businesta pyörittävää.

Voittajayritykset tuntevat asiakkaansa tarpeet ja aikomukset. Käsi ylös jos et ole ostanut Amazonilta! Amazon on hyvä esimerkki siitä miten asiakkaan mieltymykset selvitetään ja miten niitä hyödyntämällä myydään lisää. Tarvitsemme Suomeenkin lisää Amazonin kaltaisia asiakaslähtöisiä yrityksiä.

Sesonki useissa palveluissa ja tavararyhmissä kestää nykyään 12kk. Runsas matkailu, erilaiset elämäntyylit, yllättävät tarpeet ja poikkeustilanteet luovat kysyntää ja mahdollisuuden tarjota ratkaisuja ja palveluita. Mahdollisuuksia ratkaista asiakkaan  tarpeita tarjoutuu, kaikki tilanteet pitää hyödyntää entistä paremmin.

Vaikka mahdollisuudet palvella asiakasta lisääntyvät niin yllättävän usea markkinoija, kauppias, valmistaja toteavat etteivät asiakkaat enää osta entiseen malliin. Kauppa ei käy, miksei käy?

Vastaus on ilmeinen, maailma on palvelua ja tavaraa täynnä, siitä ei ole pulaa mutta tietävätkö kauppiaat mistä heidän nykyiset ja tulevat asiakkaat ovat kiinnostuneita?

Pahoin pelkään etteivät tiedä, toimitaan liikaa vanhoilla kaavoilla ja uskomuksilla. Nyt on nyt ja nyt ovat voimassa uudet tämän päivän asiakkaan vaatimukset.  Pelintekijän rooli ei ole enää myyjällä vaan ostajalla.

Ratkaisu on tarjota oikea-aikaisesti tarpeellisia tuotteita ja palveluita. Kehitä brändistä ratkaisija, panosta edelleen brändiin ja pidä mielessä asiakkaan tarve. Se motivoi ja kannustaa niin ostajaa kuin myyjää.

 

 Kuva: Yoel Ben-Avraham/Flickr

Kirjoittaja on matkalla diginatiiviksi ja uskoo motiivipohjaisiin kohderyhmätutkimuksiin.

3546059144_64e632801c

Salanimellä netissä – pseudonyymit sananvapauden vartijoina

Internetin anonyymiys on viime vuosina koettu ongelmaksi ja vastauksena on alettu vaatia ihmisiltä täyttä tunnistautumista ja oman nimen on käyttöä. Tunnistautumisessa on kuitenkin omat ongelmansa, eivätkä ihmiset ole aina valmiita siihen. Välimallin ratkaisu löytyy pseudonyymeistä.

 

Nettikeskustelujen ongelmaksi on usein nimetty anonyymiys. Ilman minkäänlaista tunnistautumista keskustelusta muodostuu hyvin nopeasti huuto- ja haukkumiskilpailu, jossa asiat hukkuvat kirosanatulvaan.

Tähänastinen vastaus anonyymiyden ongelmaan on ollut oman nimen käyttöpakko ja Facebook-tunnistautuminen. Lähestymistapa on kuitenkin ongelmallinen. Anonyymi huutelu ei ole kenenkään mielestä rakentavaa, mutta usein oikean nimen vaatiminen on yhtä tuhoisaa keskustelun kannalta. Keskustelu nimittäin lakkaa. Tuoreena vastauksena ongelmaan onkin esitetty salanimiä, pseudonyymejä.

Pseudonyymeillä kohti oikeaa keskustelua

Pseudonyymillä esiintyminen ei ole yhtä kuin anonyymiys. Salanimelle muodostuu nimittäin maine, kun keskustelut tallentuvat ja linkittyvät käyttäjän profiiliin. Salanimi määrittää kanssakeskustelijoiden suhtautumista sen takana piilevään henkilöön, eikä häiriökäyttäytyminen muodostu ongelmaksi. Emmehän halua leimautua häiriköksi edes salanimellämme.

Pseudonyymein voi myös esitellä oman persoonansa eri puolia ja keskustella asioista ilman, että toisessa kontekstissa esitetyt puheenvuorot torpedoivat nyt käytävää keskustelua. Eikö tämä ole ihanteellinen lähtökohta rakentavalle dialogille, joka parhaimmillaan poikii ratkaisuja oikeisiin ongelmiin?

Verkossa kommentit elävät ikuisesti

”Pitäähän oikeassakin elämässä käyttää oikeaa nimeä.” ”Jos ei kehtaa kommentoida omalla nimellään, voi jättää kommentoimatta.” Ei. Online-maailmaa ja offline-maailmaa ei voi verrata näin yksioikoisesti. Minä ja virtuaali-minä ovat kaksi eri asiaa.

Online-kommentit elävät ikuisesti ja ovat löydettävissä toisin kuin kasvokkain käydyt keskustelut. Joskus voimakkailla tai omaperäisillä kommenteilla saa osakseen tuomitsemista, joka voi pahimmillaan rajoittaa sosiaalista elämää tai työnhakua. Kasvokkain käyty keskustelu on paikallinen ja yksityinen, online-keskustelun jäljet tallentuvat aina. Pseudonyymien avulla päästään lähelle tosielämän paikallisuutta, kun salanimiä voi luoda foorumikohtaisesti.

Internetissä kaikki on suuremmassa mittakaavassa ja ihmiset voivat ylläpitää sellaista määrää sosiaalisia suhteita ja keskusteluja, joka offline-maailmassa olisi mahdotonta. Miksi siis tyytyä yhteen minään? Sitä paitsi, kuinka moni meistä ilmaisee itseään samalla tavalla työpaikalla ja kavereiden saunaillassa?

Pseudonyymin muotokuva

Ihmisinä haluamme myös muodostaa käsityksen kanssakeskustelijoistamme. Kuitenkin henkilön – pseudonyymi tai ei – historiaan tutustuminen vie aikaa. Yksi vaihtoehto voisi olla datavisualisointi, jossa henkilön lähettämistä kommenteista luodaan visuaalinen esitys hänen profiilistaan. Käydyt keskustelut päivittävät henkilön virtuaalista, palvelu- tai salanimikohtaista muotokuvaa ja saamme hänestä nopean ensivaikutelman.

Avoimuutta toitotetaan joka yhteydessä ja kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. Valitettavasti aito avoimuus on monin paikoin utopiaa. Kenellä meistä ei ole ennakkoluuloja? Toivottavasti jonakin päivänä nettikeskustelua voi käydä omalla nimellä ilman pelkoa sosiaalisista sanktioista. Sitä odotellessa pseudonyymit ovat kenties paras tapa pitää yllä asiallista keskustelua turvaten samalla keskustelijoiden yksityisyys ja sananvapaus.

No_image

Miksi koodausta pitää opettaa?

Peruskoulun opetussuunnitelmaan hyväksytään koodauksen myötä kokonaan uusi oppiaine. Uudistus avaa uskomattoman ideapankin ja rakentaa ymmärryksen siltaa asiantuntijoiden ja sovelluskehittäjien välisen kommunikaatiokuilun ylle.

 

Koodauksen opetus sisällytetään perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuonna 2016. Aika opetukselle lohkaistaan matematiikan tuntikiintiöstä. Tarkemmin on suunniteltu, että ainakin jakokulman opettelu jää unholaan.

Uudistusta vastustaneissa kommenteissa pelkoja ovat olleet esimerkiksi opettajien osaaminen sekä matematiikan opetuksen vähentäminen ja sen vaikutukset lasten osaamiseen.

Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja on hyvä, että keskustelua käydään. Muutos on kuitenkin voima, joka vie eteenpäin. PISA-tutkimusten tuomaan turvallisuuteen on vaarallista tuudittautua. Kehityksen on oltava jatkuvaa, ja koodauksen opetus on yksi selkeä askel eteenpäin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Koodauksen kieli on yhtä tärkeä kuin englanti. Asiantuntevat koodarit ovat niitä harvoja, jotka työllistyvät läpi kielimuurinkin. Itse olen havahtunut vasta viime vuosina todellisuuteen, jossa ymmärrys koodauksen periaatteista olisi äärimmäisen tärkeää. Jo tällä hetkellä monissa paikoissa on huutava pula ihmisistä, jotka toimisivat siltana asiantuntijoiden ja sovelluskehittäjien välillä. Kommunikaatio ei toimi, jos yhteistä kieltä ei ole.

Koodausta yli oppiainerajojen

Ohjelmien ja sovellusten kehittäminen ei ole pelkkää koodausta tai matematiikkaa. Tarvitaan luovaa silmää, asiantuntemusta eri aloilta sekä uusia ideoita. Juuri siksi koodauksen opettaminen ala-asteelta lähtien on erinomainen uutinen.

Jokaisella lapsella on oma lempiaineensa tai jokin missä kokee olevansa hyvä. Lapset ovat välittömiä, rehellisiä ja innostuvat aidosti pienistäkin asioista. Jos ohjelmoinnin perusideasta keskustellaan heidän kanssaan jo alakoulussa, on luvassa uskomaton määrä oivalluksia ja ideoita liittyen kaikkiin aineisiin ja aloihin – aivan mihin tahansa.

Juuri tämän takia koodauksen opetusta pitäisikin mielestäni sisällyttää myös muihin aineisiin. Vähimmäisvaatimuksena on, etteivät koodaus ja sovelluksia synnyttävä luova ongelmanratkaisu jää atk-luokkaan, vaan niistä keskustellaan muillakin oppitunneilla. Positiivinen suhtautuminen ohjelmointiin rohkaisee ideoimaan ja keskustelemaan kavereiden kanssa omista oivalluksista.

Koodaus on kansalaistaito

Koodauksen periaatteiden ymmärtämistä voi pitää kansalaistaitona siinä missä medialukutaitoakin. Valtavan informaatiotulvan keskellä on tärkeää osata suhtautua sisältöihin kriittisesti. Miksi siis teknistyvässä e-maailmassa ei tarvitsisi ymmärtää sen rakentumisen perusteita?

Kaikista ei tarvitse tulla koodareita. Aivan kuten kaikista ei tarvitse tulla äidinkielenopettajia, matematiikan professoreita tai ympäristötieteilijöitäkään. Kuten opettajaisäni minua aikanaan valisti: ”Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.” Peruskoulu valmistaa lasta tulevaan ja opettaa perusteet asioista, joihin lapsi tulee myöhemmin elämässään törmäämään. Uskallan väittää, että koodaus täyttää tuon kriteerin. Jopa paremmin kuin jakokulma.

 

Kuva: Maija Tammi/ Koodi2016 -opas

Näyttökuva 2014-8-8 kello 10.36.25

LUE AIHEESTA