Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

canada goose coats toronto retailers canada goose expedition parka euro parajumpers canada goose montebello parka price canada goose store in nyc

How to get your digital magazine funded (and still complain about it)

How to get your digital magazine funded (and still complain about it)

Today Tommaso De Benetti shares his experiences of online publishing with us: ”For reasons mostly unknown, me and the French never got along very well. It’s history, it’s soccer, it’s Carla Bruni cowardly changing her citizenship: I cannot say.”

Recently, however, I found a reason to love appreciate them once more: Ulule.

As US based comptetior Kickstarter, Ulule’s idea is to help people fund their projects, being them short movies, music records, or, in my case a digital magazine.

Players, that’s the name, is – simply put – the magazine me and the rest of the editorial team wanted to read. Incidentally, an Italian magazine like that just didn’t exist, so putting it together was a no-brainer. Players speaks about media: movies, music, books, games, web. More specifically, the idea is to select stuff we find amusing and offer it to our audience. If we review something bad (and we do), it’s probably because it’s just spectacularly bad.

Before launching we were torn about the business model to adopt. We wanted to make it visually beautiful, and written with quality in mind. All this requires a lot of work: we didn’t want to make money out of it, but at least we wanted not to lose money in the process. How to get something back when people are used to have everything for free on the web? Luckily enough, most of the collaborators had other projects or initiatives going on: some are renown journalists, some are running podcasts, others made their name on forums where users were overlapping our target audience. We then decided to see if we could inspire trust in at least a core group of followers and get them to support us with some expenses. The bet was won: we reached (and surpassed) our goals in both the fundraising campaign we set up on Ulule (see Campaign 1 and 2).

In our model supporters get special rewards, the most important of which is preview access to the new issues of Players. All the others get the magazine for free, but 15 days later.

All nice and good then? Not quite.

First of all: Ulule protects the identity of supporters slightly too well. Despite the instructions in the FAQ and reminders everywhere, most of them forgot to leave their data in the form. Since you do not even get their emails before the project is fully founded, we faced the problem of understanding who is who before granting preview permissions for the new issues of Players.

Secondly: the project does not get funded and there is no exchange of money if the goal is not reached within the deadline. It does make sense (if you need 5000€ for a movie and you collect 1000€, most likely you have to change your plan), except that the deadline has to be agreed with Ulule’s team. Don’t get me wrong: they are extremely kind, but I have the feeling they do not completely understand how hard is to get Italians to pay for anything. As a matter of fact, we reached our goals just in time in both cases, and we had to help it a bit.

Third and most important reason for malcontent: a project like ours need a fundraising without a deadline (we are selling subscriptions, in a way), and crowdfunding platforms are simply not flexible enough for that (yet).

So, as much as I am amazed that we collected more than 1100€ in just two months from voluntary donations, we will try something different from now on. What we found out so far is that freemium models can work even for small projects, if people trust you and the product is exciting enough. Justhow long we can keep new supporters coming, that’s a story you will read here in a few months.

Tommaso De Benetti  is a young and dynamic lover of media and communications living in Helsinki. Spending most of his time discussing the industries of games and music, he runs Writing Bold, a freelance copywriting service about technology. He’s also a regular employee at Microtask, one of the leading companies in the field of crowdsourcing and distributed work. 

10.02.2011
Tommaso Debenetti

Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Big data, datajohtaminen ja se eka kerta

Big datan on kuvailtu olevan tällä hetkellä kuin teiniseksi. Kaikki siitä puhuvat, harvat ovat oikeasti kokeilleet ja ne jotka ovat, liioittelevat suuresti.

Big data tekee tuloaan liiketoimintaan. Useasti ison datan ongelmana on kuitenkin epävarmuus siitä, miten datamassoja voitaisiin omassa liiketoiminnassa hyödyntää. Selvääkin selvempää näyttää olevan kuitenkin se, että big data tulee muuttamaan kaiken.

MIT Sloanin kesällä 2013 teettämässä tutkimuksessa, johon osallistui 2037 yritysjohtajaa, 87% vastaajista piti analytiikan hyödyntämistä tärkeänä organisaation kehityksen kannalta. Jo aiemmassa tutkimuksessa havaittiin, että 67% yritysjohtajista näkee analytiikan käytön luovan ainakin kohtuullista kilpailuetua yritykselle. Datalla johtamisen nähdään olevan tehokas vaihtoehto työntekijän kokemukseen ja intuitioon perustuvalle johtamiselle.

Paljon dataa, paljon mahdollisuuksia

Nykyään dataan kiinnipääseminen tai datan hankinta ei olekaan ongelma, vaan päinvastoin. Tiedon määrää saattaa olla valtava ja ongelmaksi muodostua datamassan järkevä hyödyntäminen. Vaikka tiedon seasta saatetaan löytää kaavamaisuuksia, tulee liian äkkipikaisesti muodostettujen johtopäätösten kanssa olla tarkkana, varsinkin ennustuksia tehdessä.

Millaisia mahdollisuuksia valtavat datamassat, olkoot ne Facebook-tykkäyksiä tai verkkokaupan myyntidataa, sitten tarjoavat liiketoiminnan kehittämiseen tai asiakkaiden kohtaamiseen verkossa?

Usein datan arvo nousee esiin vasta muussa yhteydessä tai käyttötarkoituksessa kuin mihin sitä on aiemmin tarkoitettu sovellettavan. Esimerkiksi liikuntasuorituksista lokaatiodataa keräävien sovellusten, kuten Sports Tracker ja Moves, data, jonka alkuperäinen tarkoitus on helpottaa urheilijaa parantamaan liikuntasuorituksiaan, on otettu hyötykäyttöön kaupunkisuunnittelussa. Datan avulla voidaan tarkasti selvittää, mitä reittejä ihmiset käyttävät kulkiessaan kaupungissa. Ratkaisevaksi tekijäksi datan käytössä nouseekin analyytikon terävä ajattelu sekä datasta löytyvien kaavamaisuuksien luova hyödyntäminen mitä erilaisimmissa konteksteissa.

Useimmat kanavat ja alustat, kuten Facebook, tarjoavat jo käyttökelpoisia mittareita esimerkiksi käyttäjädatan seurantaan. Pelkkä alustakohtainen mittarointi ei välttämättä kuitenkaan riitä, mikäli yritys toimii monikanavaisesti verkossa. Useasta kanavasta dataa yhdistettäessä analytiikkadatan luonne muuttuu big datan kaltaiseksi ja tämän analysoimiseksi tarvitaan jo järeämpiä työkaluja. Samalla analytiikka kuitenkin mahdollistaa liiketoiminnalle merkityksellisempien ilmiöiden, kuten vaikkapa sisältöjen vaikutuksen seuraamisen, pelkän kanavakohtaisen mittaroinnin sijaan.

Esimerkiksi kampanjoiden vaikuttavuutta mitattaessa verkkoliikenteeseen, sosiaalisen median käyttäjiin tai ostokäyttäytymiseen liittyvästä datasta voidaankin löytää esimerkiksi brändille tärkeitä sanansaattajia, ehdotuksia uusille tuotteille tai jopa täysin uudenlaisia kohderyhmiä.

Analytiikan avulla parempiin sisältöihin ja asiakaskohtaamisiin

Kampanjoiden ja tempausten vaikuttavuuden analysoinnin lisäksi jatkuva mittaus auttaa yritystä seuraamaan oman viestintä- tai sisältöstrategiansa toteutusta ja tämän kautta parantamaan asiakaskohtaamistaan verkossa. Vapa Medialla tiimimme yhtenä tehtävänä onkin analytiikan avulla auttaa yritystä kehittämään jatkuvaa sisällöntuotantoaan ja tätä kautta parantamaan esimerkiksi asiakkaiden yritykseen liittämää brändimielikuvaa. Jatkuvan sisältöjen vaikuttavuuden analysoinnin tärkeimpänä tehtävänä on pyrkiä vastaamaan, kuinka yrityksen asettamiin strategisiin tavoitteisiin on ylletty ja kuinka käytännön työtä tulisi kehittää, jotta tavoitteisiin yllettäisiin entistä paremmin.

Yrityksen ymmärtäessä analytiikan vahvuudet ja opettelemalla hyödyntämään niitä, pystyy se kartoittamaan asiakkaidensa todellisia tarpeita. Jopa sellaisia, joiden olemassa olosta yrityskään ei vielä tiennyt. Uusien tarpeiden tiedostaminen taas mahdollistaa täysin uusien ratkaisujen tarjoamisen asiakkaalle.

 

Kirjoittaja on Vapa Median sisältöanalyytikko, jolle pelkät Facebook-tykkäykset eivät riitä.

Social_Network_Analysis_Visualization

Aika palvella digitaalisesti? Kysy itseltäsi nämä kysymykset

Jos etsit yrityksesi asemaa digitaalisten ja fyysisten palveluiden väliltä, pidä huolta, ettet päädy tekemään lyhytkatseisia ratkaisuita tunnepohjalta.

Moni keskustelu digitalisaatiosta on keskustelua käyttötottumuksista. Tämä vuorostaan on tunnepohjaista ja kulttuurisidonnaista – lyhytkatseistakin.

Paperiin ja tavarataloihin tottuneet kuluttajat pitävät säilyttämisen arvoisena jotain sellaista, mistä näiden digitaalisiin vastineisiin mieltyneet eivät ole kiinnostuneita.

Aidosti toimivia ratkaisuita etsittäessä haksahdetaankin helposti laastariratkaisuihin, jotka tukevat tuttuja, totuttuja tarpeita. Lähtökohta on tietenkin väärä. Siksi kannattaa ottaa etäisyyttä omiin lähtökohtiinsa ja kysyä itseltään pari kysymystä.

1. Ketä tavoittelet, ja miksi?

Painetun lehden eduiksi mainitaan usein se, että lehden voi taittaa kainaloon tai sivuja voi repiä talteen. Nämä ominaisuudet voivat menettää arvonsa, jos mietitään sitä, mitä tuotteella halutaan saavuttaa.

Painettu lehti ajaa asiansa, jos sillä tavoitellaan syventymistä tai viihtymistä. Uutisen välittämisen nopeudessa ja tavoittavuudessa internet on ylivoimainen.

Mieti siis toimintasi perimmäistä syytä. Mitä tavoittelet, keiden parissa? Miten eri jakelukanavat edistävät tavoitteitasi?

2. Mitkä ovat toimintasi vahvuuksia?

Fyysiset ja digitaaliset toiminnot kilpailevat eri vahvuuksilla. Nettikauppa on auki vuorokauden ympäri, vaihtoehtojen määrä on loputon. Silti ostopäätöksen tehtyään tuotetta joutuu odottamaan muutamasta arkipäivästä viikkoon. Kivijalasta voi kävellä ulos tuotteen kanssa.

Siksi murrosvaiheessa kannattaa pitää mielessä eri jakelukanavien luontaiset vahvuudet. Niillä ominaisuuksilla ei kannata lähteä kilpailemaan, joilla jo lähtöviivalla jää jälkeen.

Viime vuosina myymälätilojen uudistajiksi on ehdotettu digitaalisten sovituskoppien kaltaisia ratkaisuja, jotka päästävät myymälään tulleen asiakkaan vaatteen sovittamisen vaivasta.

Tämänkaltaiset toiminnot eivät ole vastauksia vaan leluja. Niihin päädytään, kun kysytään, miten myymälässä voitaisiin jäljitellä digitaalisen shoppailun tuntua. Sen sijaan pitäisi etsiä ratkaisuita, jotka tukevat molempien kauppapaikkojen parhaita puolia pintaa syvemmältä.

3. Voisitko kokeilla?

Digitaalisuuden vahvuus on keskeneräisyydessä. Mikään ei ole kerralla valmista.

Mieti siis, voisitko itsekin pilotoida. Lopullisia ratkaisuita ei tarvitse löytää heti, sillä jo kevyellä testauksella voidaan saada tarkempi kuva siitä, mitä oikeastaan tulisi tehdä.

Testiversioon tehty investointi maksaa itseään takaisin jokaisen sellaisen asiakkaan muodossa, joka kokee päässeensä osalliseksi ja tulleensa kuulluksi kehitysmatkalla – sillä hänellehän palveluita tuotetaan.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 15.10.2014.

anne+ventelä

Kaikki rakastavat Raymondia

RAY on pitänyt huolta itsestään ja digistrategiastaan. Sen asiakaslehti Raymond säväyttää verkossa niin toteutuksellaan kuin sisällöilläänkin.

Raha-automaattiyhdistys RAY on lanseerannut asiakaslehdestään Raymondista digitaalisen version, joka näyttää ja tuntuu hyvältä. RAY:n digilehden toteutus lyö laudalta monen mediatalon verkkolehdet ja onnistuu tarjoamaan myös mielenkiintoista sisältöä.

Kolikon kaksi puolta

RAY toimijana tuntuu sisältöstrategian kannalta ristiriitaiselta ja ongelmalliselta. Sen monopoliasema raha-automaattitoiminnan harjoittamisessa asettaa sille kaksijakoisen roolin toisaalta uhkapelien promoottorina ja toisaalta peliongelmien ratkojana. Toimituspäällikkö Tero Salonen kertoo, että Raymondissa RAY:n kaksi puolta yhdistyivät luontevasti.

– Raymondissa lähestymme molempia ääripäitä voimakkaasti tarinan kautta. Yhteiskunnallisten aiheiden puolella sisällöt ovat kiteytyneet sydäntä särkeviin tarinoihin, kun taas pelaamiseen ei suhtauduta mitenkään glorifioivasti vaan sitä tarkastellaan uteliaasti kulttuurisena ilmiönä, Salonen avaa lehden lähestymistapaa.

Elämä on peli

Raymondin sisällöissä on laadukkaalle lehdelle vaadittavaa syvyyttä. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja artikkeli tuloerojen vaikutuksesta ruokavalioon istuu luontevasti penkkiurheilua ja pokeriturnauksia käsittelevien kolumnien viereen. Vaikutelma on niin onnistunut, että useampikin on erehtynyt luulemaan Raymondia joksikin aivan muuksi kuin RAYn asiakaslehdeksi.

– Raymondin ydinajatuksen voisi ehkä tiivistää lauseeseen ”elämä on peli”. Monet aiheet kumpuavat pelaamisen maailmasta. Yhteiskunnalliset teemat linkittyvät näihin luontevasti, eikä teennäisiä aasinsiltoja ole tarvinnut luoda. Ylipäätään Raymond katsoo maailmaa avarasta ja uteliaasta näkökulmasta, jossa peli on usein mukana, Salonen kiteyttää.

RAYn asema kahden maailman kansalaisena tiivistyy täydellisesti sivuston pääartikkeliin The Strip, joka esittelee Las Vegasin kahta puolta. Yhteiskunnan ongelmat elävät pääkadun alla viisi metriä amerikkalaisen unelman alapuolella kun taas kolikon kääntöpuolelta löytyy loputonta luksusta ja jetset-elämää.

Konsepti jättää tilaa luovuudelle

Raymondia on ollut tekemässä suuri joukko freelancereitä, jotka ovat Salosen mukaan olleet avainasemassa lehden synnyssä. Juttujen konseptit ovat tarkkaan mietittyjä, mutta jättävät tekijöille luovaa vapautta ja vastuuta.

– Kukat kukkivat kun niitä hoitaa. Suomessa on mahtavia freelance-tekijöitä, joita aivan kaikki eivät kohtele hyvin. Raymondissa ja sen vision toteutuksessa näkyy mielestäni ilmapiiri, jossa työ on parhaimmillaan vapaata leikkiä, Salonen analysoi.

Sana asiakaslehti tuo mieleen väkisinväännetyn, puisevan omakehulehden, jota ei juuri tee mieli avata. Raymondissa tästä ei näy jälkeäkään, vaan sen visuaalisuus ja sisältöjen monipuolisuus tekevät siitä houkuttelevan kokonaisuuden. Raymondin printtiversio onkin voittanut palkintoja eri yhteisöjä ja niiden pelimaailmoja käsittelevillä jutuillaan.

Samaa menestystä on helppo povata myös sen digitaaliselle versiolle, joka yhdistää printeistä tutun laatusisällön ansiokkaaseen tekniseen toteutukseen. Viimeperjantaisen lanseerauksen jälkeen Raymond on ehtinyt saada runsaasti ylistävää palautetta, eikä ihme. Raymond toimii jokaisella tasolla.

 

Kuva: kuvankaappaus sivulta raymond.fi

Näyttökuva 2014-10-14 kello 13.24.21

Ja sitten #viski tapahtui

#viski on osoitus siitä, miten erilaisessa maailmassa osa viranomaisista ja kansalaisista elää. Ilona Hiila analysoi viikonlopun viski-gatea.

Viski-sana kiersi kulovalkean tavoin sosiaalista mediaa viime lauantaina. Taustalla oli Helsingin Sanomien uutinen, jonka mukaan Aluehallintovirasto oli kieltänyt kahdelta bloggaajalta sanan ”viski” käytön. Uhkana oli Kaapelitehtaalla järjestettävän Olut ja –viski –expon lupien takaisinotto ja näin ollen koko tapahtuman peruuntuminen. Myös tapahtuman rekisteröity nimi jouduttiin muuttamaan pelkäksi Olut-expoksi.

Ensin muutamme messut, sitten puistot

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko uusi laki alkoholimainontaa järkevällä tasolla vai ei, lähestyi viranomaisten väitetty käytös orwellimaisia mittasuhteita. Ensinnäkin, tapahtuman nimen oli rekisteröinyt ja hyväksynyt Patentti-ja rekisterihallitus. Toisekseen, bloggaajat olivat saaneet terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta hyväksynnän tapahtumasta kirjoittamiseen.

Sosiaalisessa mediassa herännyt närkästys ei näkökulmani mukaan johtunutkaan vain uudesta alkoholilaista vaan viranomaisten tulkinnasta sekä Helsingin Sanomien kuvaamasta mielivaltaisesta käytöksestä. Aluehallintoviranomaisten käyttämän logiikan mukaan joudumme nimittäin miettimään uusiksi myös muun muassa Sinebrychoffin puiston, Finlandia-talon sekä Koskenkorvan kunnan nimet. Ne kaikki kun ohjaavat vaikutuksille altista suomalaista viinapirun saloihin.

Uusi vaikuttaminen ei tavoittanut viranomaisia

Vaikka sunnuntaina mediaan ilmestyi artikkeleita, joiden mukaan koko juttu oli Helsingin Sanomien huonoa uutisointia, on ilmiö kiinnostava kuluttaja- ja kansalaiskäyttäytymisen kannalta. Viski-ilmiö ei nimittäin ole vain esimerkki alkoholilain kiemuroista vaan todellinen herätys siitä, miten erilaisessa yhteiskunnassa osa viranomaisista ja kansalaisista elää. Mitä nuoremmasta ikäpolvesta on kyse, sitä enemmän he ovat valmiita kyseenalaistamaan valtiovallan, organisaatioiden tai yritysten päätöksiä ja tuomaan ne esiin myös julkisesti. Sosiaalista mediaa on haukuttu ”tykkäysvaikuttamiseksi”, mutta onko kansalaisilla tai kuluttajilla ennen Facebookia, Twitteria tai Instagramia ollut parempia mahdollisuuksia tuoda mielipiteitään julkisuuteen ja löytää samanlaisesti ajattelevia ihmisiä?

Verkon vaikutusmahdollisuuksien vähätteleminen juontaa juurensa aikakaudelle, jolloin vaikuttaminen oli synonyymi äänestämiselle, mielenosoituksille tai fyysiselle avustamiselle. Tänä päivänä vaikuttaminen on kuitenkin myös asioiden julkituomista, keskustelua sekä sitä, että joukkoistamme osaamistamme asioiden taakse, joilla ei välttämättä ole edes virallista organisaatiota tai järjestöä takanaan. Yritysten ja valtiovallan on herättävä uuteen aikakauteen ja mietittävä miten he voivat organisoida omaa toimintaansa vastaamaan muuttunutta maailmaa. Parhaassa tapauksessa joukkoistamisen voimat voidaan valjastaa yhteiseen hyvään tai esimerkiksi brändin kehittämiseen.

Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja viikonlopun viski-gate ovat osoituksia siitä, että vaikuttaminen on tiedon levittämistä, ajatuksen tasolla yhteisenä rintamana seisomista ja lopulta fyysisessä tilassa tapahtumaa osallistumista. Veikkaan nimittäin sitä, että Olut (ja v*ski) –expo tekee tänä vuonna kävijäennätyksensä – kiitos Aluehallintoviranomaisten tehokkaan piilomainontakampanjan.

Kirjoittaja on Vapa Median perustaja ja yrityksen kehitysjohtaja, joka aikoo vierailla lokakuun lopussa järjestettävässä olut- ja v*skitapahtumassa.

 

Kuva: Filckr.com/Sam Howzit

9215637633_92ec17eb8f_z

Growth hacking – kasvua keinolla millä hyvänsä

Growth hacking on trendikäs termi. Niin trendikäs, että sitä käytetään usein ilman sen tarkempaa määrittelyä.

Growth hacking on monelle tuttu, mutta silti kovin vieras termi. Kasvun hakkerointia on määritelty monilla eri tavoin. Suurin osa määritelmistä asettaa growth hackerit jonnekin markkinoinnin ja bisneskehityksen välimaastoon, ja yhteistä määritelmille on erilaisten, innovatiivisten työkalujen yhdistäminen kasvun ehdoilla.

Avoimuutta uudelle ja väsymätöntä kokeilua

User intelligencen Janne Lohvansuu näkee growth hackingin avoimuutena omalle tietämättömyydelle toimivista malleista. On ymmärrettävä miten vähän oikeastaan tietää ja kokeiltava rohkeasti.

–Growth hacking merkitsee minulle palavaa halua löytää optimaalinen toimintamalli. Tämä ei rajoitu vain markkinointiin vaan optimaalista mallia on etsittävä kaikissa liiketoimintaa tukevissa toiminnoissa, Lohvansuu selittää.

Kokeileva, uusia keinoja etsivä asenne on yksi kaikkia growth hackingin määritelmiä yhdistävä tekijä. Lohvansuun mukaan sisältömarkkinoinnin ja growth hackingin suhde on läheinen. Laadukas, rohkea sisältö on tehokas tapa päästä yleisön tietoisuuteen ja tehdä omaa tuotetta tai palvelua tunnetuksi.

–Sisällöillä on aina ollut iso rooli, kun asiantuntija haluaa käydä keskustelua yleisönsä kanssa. Asiantuntijan mielipiteet ja näkemykset ovat niin arvokkaita, että lukija on valmis maksamaan saadakseen lisää, Lohvansuu valottaa sisältöjen merkitystä kasvun luomisessa.

Hakkerointi vaihe vaiheelta

Reaktorin Design Dayssä puhunut media- ja bisnestrategi Ryan Holiday määrittelee growth hackingin ”markkinoinniksi, jos se keksittäisiin nyt, eikä 150 vuotta sitten” ja growth hackerin työtehtäviksi ”kaiken, mikä palvelee kasvua”. Holidayn mukaan growth hackingiä voi kuvata viisivaiheisena syklinä:

  1. Paras mahdollinen tuote kohdeyleisölle. Markkinointi on alkanut perinteisesti vasta tuotteen valmistuttua. Growth hacking aloittaa prosessin jo aiemmin. Kohdeyleisön tuntemus ja tuotteen muovaus sille sopivaksi helpottaa tulevia ponnisteluja.
  2. Growth hack. Seuraavaksi on keksittävä omalle tuotteelle sopiva growth hack, keino, jolla tuotteelle saadaan käyttäjiä. Keinot voivat olla mitä vain hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, joilla kasvua saadaan aikaan.
  3. Viraalinen noste. Ensimmäisen käyttäjäjoukon löydyttyä on kysyttävä, kuinka saada lisää mahdollisimman pienin resurssein. Hyödyntää voi esimerkiksi olemassa olevien käyttäjien joukkoa.
  4. Optimointi ja käyttäjien säilyttäminen. Jo voitettujen käyttäjien säilyttäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin uusien saaminen. Analysoimalla käyttäjäpalautetta ja tilastoja voidaan optimoida palvelua ja käytetyt voimavarat hyödynnetään maksimaalisesti.
  5. Aloita alusta. Growth hackingiin sisältyy ajatus jatkuvasta kehittymisestä ja kasvusta. Palvelua on kehitettävä edelleen ja keksittävä yhä uusia tapoja viedä oma toiminta uudelle tasolle.

F**k the system

Esimerkkejä uuden ajan growth hackingistä on paljon. Holiday listaa muun muassa Facebookin, Twitterin ja AirBNB:n malliesimerkeiksi uudenlaisten keinojen käytöstä kasvun ja menestyksen takaamiseksi. Lohvansuu puolestaan tiivistää growth hackingin esimerkkiin kirjailija Tim Ferrissin kirjasta ”4-hour Chef”.

–Ferriss selvitti kustannusyhtiön boikotin jakamalla eksklusiivisen paketin lisämateriaalia kirjaansa BitTorrentin kautta. Epätavallinen lähestymistapa toimi ja pakettia ladattiin yli 300 000 kertaa! Luovuttamisen sijaan Ferriss muutti pelin sääntöjä, Lohvansuu kertoo.

Growth hacking on yhdistelmä vallitsevan järjestelmän haastamista, yrittäjäasennetta, nykyaikaisia markkinointitekniikoita, liiketoimintamalleja, teknologian hyödyntämistä ja innovaatiota. Hieno nimi sisältää vähintään yhtä hienon viestin: kaikki vaikuttaa mahdottomalta ennen kuin joku sen tekee.

Aihetta käsitellään lisää Nordic Content Forumissa, jossa Lohvansuu käsittelee growth hackingin käyttöä ajatusjohtajuuden tavoittelussa.

keyboard-65042_640

Endgame – Google keksi kirjan uudelleen

Google on laittanut liikkeelle parhaat voimansa ja tavoitteena on projekti, joka muovaa koko viihdeteollisuuden tulevaisuutta.

Googlen omistama Niantic Labs lyö hynttyyt yhteen hittikirjailija James Freyn kanssa. Freyn uuden nuorille aikuisille suunnatun trilogian yhteyteen luodaan Augmented Reality –mobiilipeli, joka sijoittuu kirjan maailmaan. Endgame –trilogian ensimmäinen osa on julkaistu ja pian mobiilikauppoihin on odotettavissa myös uusi peli.

Kyseessä ei ole mikään tavanomainen pelihanke tai myyntikampanja.

 Peli yhdistää tarinan ja todellisuuden

Kunnianhimoisessa hankkeessa perinteinen kirjallisuus kohtaa huipputeknologian. Jokaisen kirjan mukana julkaistaan interaktiivinen ongelmanratkaisuun perustuva arvoitus, jossa lukija-pelaajat ratkovat kirjasta ja pelistä löytyvien vihjeiden avulla kadonneen avaimen arvoitusta. Oman älyn lisäksi tarvitaan myös muiden lukijoiden apua.

Kuukausia kestävän moniosaisen tehtävän ratkaisijalle on luvassa puolen miljoonan arvoinen kulta-aarre. Aarre tulee olemaan julkisesti esillä luodinkestävässä lasiarkussa, josta se jaetaan voittajalle, kun peli päättyy. Myös palkintojenjakotapahtumasta tulee oma mediaspektaakkelinsa, joka näytetään livenä Youtubessa. Tulevaisuudessa siintää myös Endgame-elokuva.

Viihteen tekemisen vallankumous

Hanke on valtava ja pyrkii luomaan täysin integroidun, kokonaisvaltaisen multimediakokemuksen, joka nivoutuu Freyn trilogiaan ja sen maailmaan sijoittuviin novelleihin. Google käyttää kokemuksen luomiseksi koko arsenaalinsa hakukoneen optimoinnista ja Youtube-videoista koordinaattien kartoittamiseen, sosiaaliseen mediaan ja mobiilipeliin.

Endgame-kokonaisuus on täysin uudenlainen tapa lähestyä julkaisua ja viihteen tekemistä ylipäänsä. Teknologia näyttelee projektissa valtavaa roolia, mutta se ei ole pääasia. Endgamen keskiössä on loistava sisältö, Freyn tarinankerronta, joka on rakennettu monia alustoja hyödyntäen.

Yritysten ja markkinoinnin kannalta Endgamen tarjoama sisäänrakennettu monikanavaisuus on huikea mahdollisuus kohderyhmän tavoittamiseen. Toisaalta uusi toimintaympäristö vaatii uutta otetta. Miten ujuttaa omia sisältöjä kirjaan tai peliin saati niiden yhdistelmään ilman häiritsevää mainonnan tuntua? Voivatko brändätyt sisällöt tulla luontevaksi osaksi kokanisuutta vai onko niiden tyytyminen oheistuotteen tai pakollisen pahan rooliin?

Tulevaisuuden tarinoita?

Projekti on mielenkiintoinen avaus uudenlaiseen sisällöntuotantoon lisätyn todellisuuden näkökulmaa hyödyntäen. Viime vuosina peliala on vallannut markkinoita elokuvan ja kirjallisuuden kustannuksella. Endgame pyrkii muuttamaan markkinoiden sääntöjä ja asettamaan näkyvän benchmarkin, jota lähdetään tavoittelemaan ja ylittämään.

Myös yrityksen näkökulmasta Endgamea kannattaa seurata tarkkaan. Pelien, tekstien ja kuvien kautta monissa kanavissa yhteen nivoutuva, entistä kokonaisvaltaisempi tarinankerronta voi hyvin olla myös brändätyn sisällön tulevaisuutta.

 

Kuva: Flickr/ Alexander Boden

411453602_49363adf71_z

5 askelta verkkosisältöjen kehittämiseen

”Meidän yritys haluaisi tuottaa laadukkaita sisältöjä verkkoon. Osaisitko auttaa?”

Onko verkkosivussa vikaa? Puuttuvatko jatkuvan sisällöntuotannon resurssit tai ideat?  Eikö somessa suju? Miten kohota Googlessa?

Oliko jotain neuvoja antaa?

On.

1) Verkkosivu

Verkkosivu on sisällön koti. Paikka, jonne sisällön on helppo mennä, ottaa vierailijoita vastaan ja viihdyttää heitä. Osoite, jota jakaa mielellään eteenpäin. Osoite, joka kutsuu vierailijat palaamaan. Jos verkkosivulle ei ole helppo tuottaa sisältöä, ei sinne sisältöä varmasti ilmestykään. Se on syytä laittaa ensitilassa kuntoon!

2) Kanavien rooli

Kun verkkosivulla on sisältöjä, niin muissa kanavissa toimiminenkin on helpompaa. Sisällöt eivät kuitenkaan tee kanavatyötä puolestasi. Kanaville pitää määritellä oma rooli: mitä yleisöjä puhutellaan, mitä yleisöjä halutaan puhutella ja millainen sisältö kanavaan sopii? Kanavakonsepti tai kanavaohjeistus pitää löytyä, jotta se on helposti esiteltävissä niin vanhoille kuin uusille työntekijöille.

Miettikää yleisöä ja kanavan alustaa. Facebook, Twitter, LinkedIn ja Instagram tarjoavat kukin oman mahdollisuutensa. Sen mahdollisuuden käyttäminen vaatii kuitenkin aina lisää työtunteja ja resursseja.

3) Edelläkävijän rooli 

Miksi se toinen yritys onnistuu profiloitumaan edelläkävijäksi, vaikka me teemme ihan samaa?

Toinen yritys on ottanut oman asiantuntija-alueensa keskustelun paremmin haltuun. He tuottavat laadukasta asiasisältöä heille tärkeän aiheen ympäriltä. Oikeilla avainsanoilla, oikeanlaisella äänellä sekä yhdistämällä oikealla tavalla substanssiosaamista ja tarinankerrontaa. He käyttävät sosiaalista mediaa myös uuden oppimiseen, kuuntelemiseen ja verkostoitumiseen. Keskustelun ylläpitämisellä on vaikutuksensa: vakuuttua voi yksi jos toinenkin asiantuntijoita ja hyviä lähteitä etsivä.

Tärkeät sidosryhmät kohtaavat yrityksen kaikkialla verkossa. Somessa, Googelssa, muiden sivustojen viittauksissa, median tekemissä jutuissa. Kukaan ei voi hallita, mistä ihminen saa ensikosketuksensa yritykseen.

4) Asennemuutos

Muutoksen pitää tapahtua myös asenteessa ja tekemisen kulttuurissa. Aktiiviset muutoksenviejät pitää löytää innokkaiden konsulttitoimistojen lisäksi yrityksen sisältä! Uuden kokeileminen ja aktiivinen tekeminen – myös epäonnistuminen – opettavat eteenpäin. Kun onnistumisia ja epäonnistumisia on takana, niin työn tuloksia on helpompi esitellä ympärilleen.

5) Sisältöjen kehittäminen 

Kun edellämaininut vaiheet ovat kunnossa, niin sisältömarkkinoinnin kehittäminen ja sisältösuunnittelmien rakentaminen on huomattavasti antoisampaa. Sisältöjen tehon mittaaminen ja jatkuva uuden kokeileminen on syytä pitää koko ajan sisältötyön keskiössä. Tämä on yksi niistä asioista, joissa on tälläkin hetkellä valtavasti eroa eri toimijoiden välillä. Osa kehityksen eturintamassa, osa kovasti kirimässä, joku vasta heräilemässä.

Missä vaiheessa koet itse olevasi?

5 askelta verkkosisältöjen tekemiseen

Ello pyrkii yhteisöllisyyden juurille

Facebookin antiteesiksi tituleerattu Ello kasvattaa suosiotaan ympäri maailmaa. Se on rehellinen pyrkimys yhteisöllisyyden juurille, mutta mainostajien lonkeroilta on hankala paeta.

Uusi sosiaalinen verkosto Ello on kohonnut suuren yleisön tietoisuuteen viime viikon aikana. Ellon taustalla on joukko taiteilijoita ja koodaajia, jotka loivat sen alun perin omaksi yksityiseksi verkostokseen. Se kuitenkin herätti ystävien uteliaisuuden ja lopulta kehittäjien joukko päätti luoda siitä julkisen, kutsupohjaisen version. Kysyntää tuntuu olevan ja joka tunti jopa 30 000 ihmistä pyytää kutsua palveluun.

Paluu aitoon yhteisöllisyyteen

Ello on pyrkimys sosiaalisen verkoston juurille. Tämä käy ilmi tekijöiden manifestistä, jossa he julistavat alustan olevan puhtaasti ihmisten kohtaamispaikka. Tietoja ei luovuteta kenellekään, eikä mainoksia ilmesty kenenkään uutisvirtaan. Palvelu sallii myös pseudonyymien käytön. Päivitysten suosiota ja käyttäjän uutisvirtaa eivät määrittele markkinamiehet, vaan oma yhteisö.

Tämän lisäksi Ellossa on lista ominaisuuksia, jotka vaikuttavat houkuttelevilta. Yksi mielenkiintoisista ominaisuuksista on kaksi erillistä uutisvirtaa Friends ja Noise. Friends-osioon voi laittaa ihmiset, joiden jokaisen päivityksen haluaa nähdä kokonaan. Noiseen puolestaan kuuluvat loput ja päivitykset näkyvät virrassa pienempinä, mikä mahdollistaa suuren päivitysmäärän seuraamisen. Kontakteja voi liikutella ryhmästä toiseen vapaasti.

Palvelu kehittyy jatkuvasti ja tulevien ominaisuuksien lista vaikuttaa lupaavalta.

Liian hyvää ollakseen totta?

Ellon eniten esillä ollut ominaisuus on vapaus mainosmiesten kahleista. Ajatus mainoksettomuudesta kiehtoo. Voiko verkossa kuitenkaan olla paikkaa, johon mainosmiesten lonkerot eivät ulotu?

Elloon voi ladata kuvia ja videoita, joten esimerkiksi Youtube-videoiden mainokset päätyvät käyttäjien uutisvirtaan. Joku oli tästä jo mielensä pahoittanut ja Ellon FAQ-osiossa kehittäjät vastaavat, etteivät puutu ihmisten tekemiin postauksiin. Toisin sanoen kuka tahansa voi mainostaa mitä tahansa.

Sisältömarkkinoinnin keinoin myös Ello on siis saavutettavissa. Suodatus on kuitenkin tiukka. Jonkun on oikeasti pidettävä sisällöstä ja sen on tarjottava yleisölleen jotain hyödyllistä. Yksi todennäköiseltä tuntuva mahdollisuus on käyttäjien sponsorointi blogityyliin. Jos Ello kasvaa riittävän suureksi, yritysten kätyreiden profiileihin voi hiipiä kuvia tuotteista ja päivityksiä niiden erinomaisuudesta. Jossain vaiheessa voidaan tulla tilanteeseen, jossa Ellon on tehtävä periaatepäätöksiä käyttäjien julkaisuvapauden ja selkeästi kaupallisten sisältöjen suhteen, mikäli nämä koetaan häiritsevinä.

Facebookin ja Ellon liioiteltu suhde

Facebookia ja Elloa on vertailtu julkisuudessa paljon. Budnitz kuitenkin väittää, ettei kilpailutilannetta ole. Facebook on mainosalusta, Ello puolestaan sosiaalinen verkosto, jossa käyttäjät kohtaavat. Vastakkainasettelu on syntynyt käyttäjien toimesta, eikä freemium-mallilla toimiva Ello ole Facebookin todellinen kilpailija. Tämä ei tarkoita, etteikö se kuitenkin voisi vaikuttaa Facebookiin. Jo tähän mennessä se on pelkällä olemassaolollaan nostanut esiin tärkeitä kysymyksiä yksityisyyden suojasta ja internetin tulevaisuudesta.

Huomionarvoinen sivujuonne Ellon ja Facebookin tarinassa on Ello-käyttäjien kehuskelu Facebookissa. Monet ovat jäsenyyskutsun saatuaan kirjautuneet ensimmäisenä Facebookiin kertomaan asiasta kaveripiirilleen. Tämä kertoo jotain voimasuhteista ja Facebookin asemasta, joka ei aivan heti horju.

 

Kuva: kuvankaappaus sivulta ello.co

Näyttökuva 2014-10-2 kello 9.17.31

Pienten puolella

Sisältömarkkinointi ja -strategia on Suomessa vielä sen verran nuori ala, että benchmarkkeja joudutaan yhä kaivamaan ulkomailta. Hyviä toteutuksia ei kuitenkaan tarvitse etsiä kovin kaukaa, kurkistus naapuriin riittää.

Me pohjoismaiset sisältömarkkinoijat elämme erityisellä markkinalla, jota yhdistävät pienet kielialueet, yhteinen historia ja kulttuuriperimä. Tosiasia on myös, että pohjoismaisilla yrityksillä on harvemmin samanlaista budjettia kuin monikansallisilla korporaatioilla. Upeita ison rahan toteutuksia on hienoa näyttää ja katsoa, mutta palaute on usein samaa. Tämä ei toimisi meillä. Miten sisältömarkkinointia tehdään onnistuneesti pienillä resursseilla?

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän täytyy tehdä asioita vain pienesti, vaan että meillä on samankaltaisia haasteita voitettavina.

Tästä näkökulmasta katsottuna on ihmeellistä, että yhteistyötä on tehty vielä aika vähän. Sen sijaan että kääntäisimme katseemme Atlantin yli, meidän tulisi kysyä enemmän neuvoa naapurilta: kuinka sinä tuon teit? Mitä minun ei ainakaan kannata tehdä?

Sisällöt jos mitkä ovat myös kulttuurisidonnaisia asioita. Kuinka lähelle kuluttajaa saa tulla? Kuinka läpinäkyvää natiivimainonnan tulee olla? Mikä on hyvää sisältöä ja missä muodossa sitä tulisi tarjota?

Yhteistyö on kaikkien etu

Me olemme itse oman markkinamme parhaita asiantuntijoita ja tunnemme omien kohdeyleisöjemme tarpeet. Pohjoismaissa tehdään myös hienoa sisältömarkkinointia ja upeita toteutuksia, mutta silti pohjoisten koulutusten ja seminaarien esimerkit ovat usein niitä samoja, vanhoja amerikkalaisia.

Toteutusten lisäksi pohjoisamerikkalaiset ovat hyviä myös kokemusten vaihtamisessa. Kansainvälisissä seminaareissa tapaa aina vahvan amerikkalaisyhteisön, jossa tieto ja kokemukset vaihtuvat. Vaikka sisältöala on siellä ihan eri kokoluokkaa kuin täällä ja etäisyydet osavaltioiden välillä pitkiä, on sisältöjen ammattilaisten välille syntynyt tiivis verkosto, joka tukee toisiaan.

Tällaisesta jatkuvasta kokemusten vaihdosta olisi hyötyä myös meille. Tarvitsemme enemmän yhteistyötä ja areenan, jossa voimme keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Välineistä ja kanavista se ei ainakaan ole kiinni.

Tämän vuoksi järjestämme myös Nordic Content Forumin, seminaarin jossa esitellään sisältömarkkinoinnin case-esimerkkejä pohjoismaista. Seminaarit yksinään eivät kuitenkaan riitä; yhteistyöstä on saatava jatkuvampaa ja monikanavaisempaa. Toivottavasti se on kuitenkin ensimmäinen askel kohti tiiviimpää yhteistyötä.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 1.10.2014

Hilkka_Marmai

LUE AIHEESTA