Vapa Media opastaa sinua matkalla halki verkon viidakon. Mikäli haluat saada verkkopresenssisi kerralla kuntoon, tiedät olevasi oikealla sivulla.

How to get your digital magazine funded (and still complain about it)

How to get your digital magazine funded (and still complain about it)

Today Tommaso De Benetti shares his experiences of online publishing with us: ”For reasons mostly unknown, me and the French never got along very well. It’s history, it’s soccer, it’s Carla Bruni cowardly changing her citizenship: I cannot say.”

Recently, however, I found a reason to love appreciate them once more: Ulule.

As US based comptetior Kickstarter, Ulule’s idea is to help people fund their projects, being them short movies, music records, or, in my case a digital magazine.

Players, that’s the name, is – simply put – the magazine me and the rest of the editorial team wanted to read. Incidentally, an Italian magazine like that just didn’t exist, so putting it together was a no-brainer. Players speaks about media: movies, music, books, games, web. More specifically, the idea is to select stuff we find amusing and offer it to our audience. If we review something bad (and we do), it’s probably because it’s just spectacularly bad.

Before launching we were torn about the business model to adopt. We wanted to make it visually beautiful, and written with quality in mind. All this requires a lot of work: we didn’t want to make money out of it, but at least we wanted not to lose money in the process. How to get something back when people are used to have everything for free on the web? Luckily enough, most of the collaborators had other projects or initiatives going on: some are renown journalists, some are running podcasts, others made their name on forums where users were overlapping our target audience. We then decided to see if we could inspire trust in at least a core group of followers and get them to support us with some expenses. The bet was won: we reached (and surpassed) our goals in both the fundraising campaign we set up on Ulule (see Campaign 1 and 2).

In our model supporters get special rewards, the most important of which is preview access to the new issues of Players. All the others get the magazine for free, but 15 days later.

All nice and good then? Not quite.

First of all: Ulule protects the identity of supporters slightly too well. Despite the instructions in the FAQ and reminders everywhere, most of them forgot to leave their data in the form. Since you do not even get their emails before the project is fully founded, we faced the problem of understanding who is who before granting preview permissions for the new issues of Players.

Secondly: the project does not get funded and there is no exchange of money if the goal is not reached within the deadline. It does make sense (if you need 5000€ for a movie and you collect 1000€, most likely you have to change your plan), except that the deadline has to be agreed with Ulule’s team. Don’t get me wrong: they are extremely kind, but I have the feeling they do not completely understand how hard is to get Italians to pay for anything. As a matter of fact, we reached our goals just in time in both cases, and we had to help it a bit.

Third and most important reason for malcontent: a project like ours need a fundraising without a deadline (we are selling subscriptions, in a way), and crowdfunding platforms are simply not flexible enough for that (yet).

So, as much as I am amazed that we collected more than 1100€ in just two months from voluntary donations, we will try something different from now on. What we found out so far is that freemium models can work even for small projects, if people trust you and the product is exciting enough. Justhow long we can keep new supporters coming, that’s a story you will read here in a few months.

Tommaso De Benetti  is a young and dynamic lover of media and communications living in Helsinki. Spending most of his time discussing the industries of games and music, he runs Writing Bold, a freelance copywriting service about technology. He’s also a regular employee at Microtask, one of the leading companies in the field of crowdsourcing and distributed work. 

10.02.2011
Tommaso Debenetti

Kommentoi artikkelia

Viimeisimmät blogaukset

Opi rakastamaan muutosta

Olisi lapsellista todeta, että kaikki muuttuu. Teen sen silti, kirjoittaa Vapan toimitusjohtaja Ida Hakola.

Muutos jyllää ympärillämme. Verkko uudistaa globaalilla tasolla ansaintalogiikkaa. Markkinointi muuttuu ja ostetun mediatilan roolia koetellaan.

Yritykset muuttuvat markkinoiden mukana. Ihmiset odottavat yrityksiltä uusia asioita. Olisi lapsellista vain todeta, että kaikki muuttuu. Teen sen silti.

Myös vuoteen 2014 on mahtunut paljon muutoksia. Microsoft niittasi naulan Nokia-brändin arkkuun. Mainostoimistot ja mediat jatkavat partneroitumistaan digitaalisten osaajien kanssa.

Syksyn mittaan olemme nähneet lukemattomien sisältötoimistojen esiinmarssin. Tämä tarkoittaa, että myös yritykset haluavat ottaa käyttöönsä yhä enemmän sisältömarkkinoinnin käytäntöjä.

Sisältömarkkinointinäkökulma, eli paremman asiakaskohtaamisen suunnittelu, tarkoittaa myös itsessään muutosta. Yhtäkkiä markkinointia ja viestintää tulisi draivata vahva ymmärrys kohderyhmistä, heitä kiinnostavista teemoista, kanavista ja trendeistä. Tekemisen luonne muuttuu samalla kampanjamaisesta jatkuvaksi ja tarvitaan uudenlaisia tavoitteita sekä mittareita.

Sosiaalisen yrityksen luominen edellyttää ennen kaikkea sisältäpäin tapahtuvaa muutosta. Muuttuminen asiakaslähtöisesti viestiväksi organisaatioksi ei kuitenkaan ole helppoa. Se on usein valtava kulttuurinen muutos.

Muutos on ollut läsnä myös omassa elämässä viime vuoden aikana kun entinen lilliputtiyritys on kasvanut ulos pienistä vaatteistaan.

Vuoteen on tapahtunut monta ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen irtisanominen ja irtisanoutuminen, ensimmäinen tiimirakenne ja sen tuoma sisäinen uudelleenorganisoituminen, ensimmäinen fuusio.

Kasvukivut olivat välttämättömiä, kun reilun kuuden hengen ympärille rakennettua kulttuuria asetettiin 20-henkisen organisaation päälle.

Piti luoda uusia käytäntöjä, prosesseja, keskustella avoimesti. Todeta, että yrityksessä on nykyään aika erilaisia ihmisiä, toiveita ja tarpeita.

Lähtötilanteen tarkastelu onkin ensimmäinen tärkeä ensiaskel kohti muutosta.

Mitä olen oppinut muutoksesta?

Muutoksen tekeminen ja tukeminen ei ole aina helppoa, mutta se on usein välttämätöntä.

Jos olet yrityksessäsi tilanteessa, jossa ajat sisäistä muutosta, muista nämä kolme keskeistä asiaa kulkiessasi kohti uutta.

1. Se on kivuliasta

Muutosta voi lähteä tekemään joko uudistumismielessä tai pakon edessä. Toki ensimmäinen vaihtoehto on mieluisampi, mutta molemmissa tapauksissa uutta toimintamallia peilataan aina vanhaan.

Muutos tarkoittaakin aina jossain määrin luopumista vanhasta. Ja vanha merkitsee monelle tuttua ja turvallista toimintamallia. Tämä tekee muutoksesta myös usein kivuliasta. Kipuilua ilmenee lähes aina silloinkin, kun muutosta todella halutaan.

Muutoksen tekeminen vie aina aikaa ja se vaatii jaksotetun konkreettisen suunnitelman siitä, mitkä asiat täytyy olla toisin, jotta muutos on mahdollinen.

Kuva kokonaisuudesta pitää siis piirtää, mutta samalla matka tulee palastella ja toteuttaa jaksotetuissa erissä: On mahdotonta muuttaa kaikkea yhtä aikaa. Aivan kuin on järjetöntä odottaa yrityksen verkkopresenssin muuttuvan päälaelleen yhdessä yössä, tai sitten kun ”uudet sivut ovat auki”.

2. Siitä pitää viestiä paljon

Muutoksesta tulee viestiä henkilöstölle ja muille ihmisille, joiden halutaan sitoutuvan uuteen toimintamalliin. Liikaa tuskin voi viestiä.

Visio organisaation tavoittelemasta ihanteellisesta toimintamallista ja määränpäästä on tärkeä välittää eteenpäin. Ihmiset tarvitsevat myös näkyviä tuloksia ja osoituksia siitä, että muutos tapahtuu.

Muutos pitää konkretisoida. Se pitää tehdä näkyväksi.

Parhaillaankin on käynnissä liian monta digitaalista uudistushanketta, joista organisaation jäsenet eivät ole tietoisia. Kuitenkin paljon puhutaan strategiasta jossa koko organisaation odotetaan osallistuvan yrityksen sisällöntuotantoon.

Tämän toteutuminen on vaikeaa, elleivät ihmiset näe omaa rooliaan kokonaisuudessa.

3. Se puhdistaa

Kaiken kaikkiaan suuri muutos edellyttää pysähtymistä ja inventaariota.

Mitä meillä on nyt? Missä olemme hyviä? Mikä on meille tärkeää?

On helpottavaa tehdä valintoja ja todeta, mitä olemme ja mitä emme ole. Tämän jälkeen on myös helpompaa myös pyytää mukaan osapuolia, jotka jakavat samat arvot.

Muutos on lopulta aika puhdistavaa. Siinä päästetään irti huonosti toimivista käytännöistä ja suunnataan katse tulevaan. Se edellyttää sisäistä sitoutumista ja rohkeutta uusiutua.

Tässä vaiheessa vuotta on aika suunnata katsetta tulevaan ja matkata muutosvimmaisesti kohti uutta vuotta.

Onneksi muutosta voidaan kutsua myös kauniimmin kehitykseksi.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 11.12.2014.

Ida+Hakola_web

Neljä porrasta luovuuteen

Miten olla äärimmäisen luova, mutta samalla tehokas? Kuinka ideointi yhdistetään järkevään analyyttisyyteen ja tulokselliseen tekemiseen? Vapa Median tuore konseptisuunnittelija Jyri Rasinmäki pohtii näitä kysymyksiä työkseen, ja elääkseen. Opi, kuinka järki ja tunne paiskaavat iloisesti kättä nelivaiheisessa luovuuden portaikossa.

Maailma tarvitsee rakenteita ja hierarkioita, muuten ei elämästä tule mitään. Vanhan kansan oppien mukaan työ pitäisi erottaa huvista, eikä se ole yhtään pöljempi ajatus. Itse pyrin erottamaan luovuuden järjestä, intuition ratiosta. Näin ne tukevat parhaiten toisiaan.

Erään määritelmän mukaan intuitio merkitsee tietämistä tai ymmärtämistä, sellaista, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan johdatuksenomaisesti ja ilman järkeilyä. Rationaalisuus taas tarkoittaa järjen, eli ration, käyttöä päätöksentekoon tunteiden, vaistojen ja tradition ohella. Intuition varaan heittäytyminen mahdollistaa luovuuden, kun taas rationaalisudella saavutetaan suunnitelmallisuutta ja perusteltuja ratkaisuja. Miten näitä kannattaa hyödyntää projektin työstämisessä?

WHAT WOULD JACK BAUER DO?

Kun minun pitää valita toteutus satojen tai tuhansien ideoiden joukosta (toim. huom. niitä on aina vähintään näin paljon), turvaudun neliportaiseen malliin, jossa edetään askelittain täydellisestä vapauden tilasta perusteltuun rajaukseen. Tämä tapahtuu vastaamalla järjestyksessä alla oleviin kysymyksiin:

1. What could we do?
Ensimmäisessä vaiheessa luovuus juoksee vapaana, pitelemättömänä. Toimintaa ohjaa halu keksiä vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävä. What could we do, mitä kaikkea voisimmekaan tehdä?! Tässä vaiheessa ei pidä rajoittaa vaihtoehtoja. Myöhemmin ajatukset voivat sulautua toisiinsa tai muuttua, tulla alkuperäistä ideaa oikeammiksi. Mutta tässä vaiheessa ei ole tuomaria. Nyt ei tehdä kuningasjakoa, jossa etupenkin pojat jäävät valitsematta. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on uuttaa julki kaikki mahdolliset ideat ja toteutusvaihtoehdot.

2. What should we do?
Seuraavaksi kysytään: ”Mitä meidän pitäisi ja kannattaisi tehdä?” Nyt palautetaan uudestaan mieleen asiakkaan määrittämät tavoitteet, luetaan taustamateriaali tarkemmin ja mietitään, mistä ideoista olisi hyötyä. Mikä osa tästä ajatuskasasta on kelvollista? Mitkä ideat ovat todella hyödyllisiä, toteuttamiskelpoisia ja toimivia? Osa ideoista karsiutuu pois omaa mahdottomuuttaan tai siksi, ettei niillä ole kosketuspintaa tavoitteiden kanssa. Lopulta kasassa on joukko mahdollisesti jo hyvin valmiita tapoja toteuttaa työ. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että toisen vaiheen läpäissyt massa ei ole riittävää, on palattava lähtöruutuun.

3. What can we do?
Ideoiden jalostuessa on selvitettävä, mitä voimme tehdä? Mahdollisuuksia rajoittavat toimiston ja sen kumppaneiden osaaminen sekä valmius uudenlaisten toteutusten tekemiseen. Toinen merkittävä rajoite on resurssit. Budjetti karsii automaattisesti ideoista osan pois. Ja niin sen pitääkin olla.

4. What do we do?
Viimeinen vaihe on kaikkein kriittisin. Tässä pisteessä on todennäköisesti jouduttu luopumaan omista suosikeista. Samoin niistä kutkuttavista ideoista, joilla ammuttaisiin todennäköisesti vähän ohi maalin. Lopulta jäljelle jää se, mitä tehdään. Kiipeämällä neljä porrasta lopputuloksena ei ole pelkästään timanttinen luova idea, vaan myös dokumentaatio siitä, mitkä toteutusvaihtoehdot jäivät rannalle, ja mistä syistä.

Luovuuden jäsentely on paras tapa paitsi parantaa ajattelutyötä, myös selittää asiakkaalle ja tiimille miten ja miksi ratkaisuja tehdään.

Kirjoittaja on Vapa Median konseptisuunnittelija ja aktiivinen luovuusportaikon hyödyntäjä.

Luovuuden neljä porrasta

Sisällöntuottajan ohjenuora: Ei minä, vaan me!

Taitava sisällöntuottaja herättää kuluttajassa tunteita ja asettaa asiakkaan tarpeet oman näkyvyydensä maksimoinnin edelle. On aika unohtaa minä-lähtöinen monologi ja luoda vastavuoroinen välittämisen kulttuuri brändin ja asiakkaan välille.

Muutaman viikon takaisessa Nordic Content Forum -seminaarissa pohdimme pohjoismaisin voimin sisältömarkkinoinnin nykytilaa ja tulevaisuutta. B2B-työpajassa keskityimme analysoimaan erityisesti brändilähtöisen sisällön roolia ja funktioita sosiaalisen median eri kanavissa.

Antoisan päivän teoria- ja tilastokatsaus vahvisti sen, minkä kokemuksen tuoma intuitio ennestään jo tiesi: oman navan ympärillä pyörivät brändisisällöt ja karkeat mainoslauseet eivät läpäise vaativan sisältökuluttajan seulaa. Päästäkseen osaksi kohderyhmänsä kaveriverkostoa yrityksen on tunnettava some-ympäristönsä ja siellä operoivat kohderyhmät sekä välitettävä aidosti näiden sisältötarpeista.

Laadukas sisältö herättää kuluttajassaan tunteita ja asettaa tämän edun oman brändinäkyvyyden maksimoinnin edelle.

Sisällöntuottajan nyrkkisäännöt someviidakon valloittamiseen

1. Sosiaalisessa mediassa brändikin on ihminen – siis yksi ystävä muiden joukossa. Koska merkittävin syy sosiaalisen median käyttämiseen on yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen tarve, myös brändisisältöjen lähtökohtana on oltava vuorovaikutteisuus, ystävyyssuhteen rakentaminen. Sisältö saa parhaillaan aikaan dialogia. Monologit sen sijaan on syytä unohtaa, sillä minä, minä, minä -ajattelu vieraannuttaa yleisöt alta aikayksikön.

2. Brändisisältö ei saa keskeyttää saumatonta somekokemusta. Toisin kuin perinteinen markkinointiviestintä, joka keskeyttää jonkin muun toiminnan kuten lehden lukemisen, somessa sisältöjen on toimittava luonnollisena osana sosiaalisen median todellisuutta eli vaikuttaa häiritsemättä käyttäjää. Sisältöjen on liikuttava sosiaalisen median ekosysteemissä roskaamatta ympäristöään tyhjillä merkityksillä.

3. Sisällön on oltava aidosti kohderyhmälähtöistä. Brändin on tunnettava ystäväpiirinsä somessa, välitettävä sen tarpeista ja oltava aidosti kiinnostunut kohderyhmänsä maailmasta, muutoinkin kuin omasta näkökulmastaan. Some-seuraajistaan todella välittävä brändi tarjoaa kohderyhmilleen aina niille relevanttia ja arvokasta sisältöä, ja saattaa myös puhua myönteisesti muista alan toimijoista, jos se on kohderyhmän parhaaksi.

4. Tykkäys ei ole kingi. Dialogi on. Älä siis kalastele tykkäyksiä vaan ystäviä, jotka keskustelevat laatusisältöjesi kanssa sekä viihtyvät ja kuluttavat aikaa niiden parissa.

5. Yksi sisältö, monta kanavaa? Think again! Saman sisällön hyödyntäminen eri kanavissa saattaa tuntua hyvältä ratkaisulta: yhdestä sisällöstä saadaan moninkertainen käyttöhyöty. Mikä voisikaan mennä pieleen? Harva meistä kuitenkaan haluaa saada esimerkiksi samaa sähköpostia tai tekstiviestiä useampaan otteeseen. Reaktio on välitön: mikä mättää? Miten estän tämän tapahtumasta jatkossa? Sama pätee sosiaalisen median sisältöihin: miksi seuraisin lempibrändiä useissa eri kanavissa, jos jokaisesta tuutista puskee samaa sisältöä?

6. Aito lyö feikatun. Somessa kallis, tuotettu studiokuva on samalla lähtöviivalla hetkessä otetun, kaunistelemattoman kännykkäkuvan kanssa. Koska somessa tosi on valttia, joissakin tapauksissa voi olla parempi valita rosoinen tosi-räpsäisy kuin kiiltokuvamaisen kaunis mainoskuva.

7. Suhtaudu someen sen vaatimalla vakavuudella. Sosiaalisen median sisältöihin on suhtauduttava yhtä ammattimaisesti kuin mihin tahansa muuhun yrityksestä julkaistavaan sisältöön. Sisältöjä ei voi tehdä summanmutikassa, vaan tarvitaan tarkoin mietitty strategia. Summanmutikassa tehty brändisisältö saattaa päätyä käyttäjien mustalle listalle ja tiputtaa sisältöjen orgaanista näkyvyyttä ratkaisevasti. Sosiaalinen media on aina kuluttajan, ei yrityksen, puolella.


Kirjoittaja uskoo merkityksellisen ja viihdyttävän sisällön yhdistävään voimaan.

Kuva: Yasin Hasan / Lisenssi CC BY 2.0

flickr_cc

Aktivismia, avoimuutta ja rauhanneuvotteluja eli marraskuun parhaat sisällöt

Päätteen äärellä päivystävät Vapalaiset altistuvat päivittäin monenlaisille sisällöille. Keräämme kuukausittain listaa toimistolla puhuttaneista toteutuksista, joista jokainen sisällöntuottaja voi saada inspiraatiota omaan tekemiseensä.

Hyviä sisältöjä vaikuttaa syntyvän sitä enemmän, mitä lähemmäksi loppuvuotta pääsemme. Vuoden pimeimpinä aikoina on mukava kääriytyä vilttiin koneen edessä ja ilahtua toimivista verkkototeutuksista. Tämän kuun suosikkien lista on kirjava – sisältötärppejä löytyy niin poliittisen aktivismin, valtiohallinnon kuin kaupallisten toteutustenkin saralta.

1. Lego Star Wars Isänpäivä

Viitselijäs photoshoppaa virtuaalisen isänpäiväkorttinsa itse, mutta ne, jotka ovat metsästäneet juhlapäivän aamuna hauskoja suomenkielisiä e-kortteja, ovat saaneet todeta, että siedettävän näköiset virtuaalitervehdykset ovat harvassa. Mahtaakohan johtua siitä, että e-kortti ei ainakaan suomalaisten keskuudessa koskaan varsinaisesti ole lyönyt itseään läpi? Legon ja Prisman yhteistyössä toteuttama Star Wars -isänpäiväkampanja on kuitenkin piristävä tapaus: kahdeksasta legohahmoilla kuvitetusta videosta voi valita laulavat Chewbaccat lähetettäväksi suoraan isukin sähköpostiin tai jakaa sosiaalisessa mediassa pätkän, jossa Darth Vader ja Luke viettävät laatuaikaa. Kamppis antaa ymmärtää, että Legot eivät ainoastaan ole lasten juttu, ja liekö tämä kovin kaukana totuudesta, sillä tunnetustihan isät ostavat pojilleen lelujunia, jotta pääsevät itse leikkimään niiden kanssa. Oli isä Star Wars -fani tai ei, virtuaalinen muistaminen taikoo varmasti hymyn faijan huulille.

Kuvankaappaus 2014-11-30 kello 23.36.39

 

2. Ahtisaaren rauhanneuvottelut Angry Birds-maailmassa 

Possut ja linnut saivat itselleen astetta arvokkaamman mannekiinin, kun presidentti Martti Ahtisaari neuvotteli Rovion YouTube-videolla tilapäisen aselevon vihamiesten välille 11.–13. marraskuuta vietettyjen Ahtisaari-päivien kunniaksi. Videossa arvokkuus ja kaupallisuus paiskaavat hämmentävällä tavalla kättä, eikä katsoja  voi välttyä miettimästä, sopivatko todellisen maailman konfliktinratkaisu ja pelimaailman vihanpito samaan asiayhteyteen. Kampanjan pyrkimyksenä on kuitenkin lisätä tietoa rauhanvälityksestä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ja mikäli suosikkipelin keinoin onnistutaan kouluissa herättämään oppilaiden kiinnostus rauhantyötä ja sovittelua kohtaan, eivät Ahtisaaren ponnistelut virtuaalirauhan eteen ole menneet hukkaan.

 

3. Valtionhallinto avoimena – #kysySLMV

Julkishallintoa puhuttaa nyt avoin data, läpinäkyvyys ja lähestyttävyys. Merivartioston Twitter-tempaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka instituutio tehdään kansalaisille tutuksi menemällä sinne, missä kansalaiset ovat. Suomenlahden merivartiosto (SLMV) piti 10. marraskuuta päivän kestäneen ”kysy merivartiostolta”-tempauksen, jonka määränä oli lisätä instituution tunnettavuutta kansalaisten keskuudessa. #kysySLMV-hashtagilla kysymyksensä esittäneiden kesken arvotiin Rajavartiolaitoksen tuotepalkinto ja päivän aikana kiinnostuneet kansalaiset lähettivät merivartiostolle yli 50 kysymystä. Tässäpä yksinkertainen ja kustannustehokas tapa lisätä sekä läpinäkyvyyttä että näkyvyyttä, josta muutkin julkiset toimijat voisivat ottaa mallia!

 

Kuvankaappaus 2014-11-30 kello 18.55.26

 

4. Grumpy Catin jouluelokuva

Olipa kerran yhdysvaltalainen nainen, jonka veli latasi verkkoon kuvan hänen mutaatiosta kärsivästä munchkin-kissastaan. Loppu on tietenkin historiaa. Maailman vihaisin kissa, oikealta nimeltään Tardar Sauce, joka paremmin tunnetaan nimellä Grumpy Cat, syöksähti viraalisuosioon ja esiintyy kärttyisissä meemeissä ympäri internetiä. Hellyyttävä mutrukuono on poikinut kissalle paitsi mainosroolin myös lukuisia oheistuotteita mukeista paitoihin. Näiden luonnollinen jatkumo on koko illan elokuva Grumpy Cat’s Worst Christmas Ever. On kiehtovaa, kuinka yhdestä kissakuvasta voi kasvaa uuden ajan suosikkihahmo, joka yhdistää pessimistejä, joulun inhoajia ja maanantaivihaajia ympäri maailman. Grumpy on kuin luotu rooliinsa, mutta, rehellisesti, kuka olisi kuvitellut katin puhuvan tuollaisella äänellä?

 

5. Tahdon 2013 -verkkoaktivismi

Tämän kuun, ja luultavasti koko vuoden, näyttävin poliittinen aktivismi huipentui muutamaa päivää ennen eduskunnan äänestystä tasa-arvoisesta avioliittolaista, kun sosiaalinen media täyttyi ”tahdon”-iskulauseella varustetuista profiilikuvista. Ohjelmisto-osaaja Ilkka Hännisen kehittämä, alun perin pienelle piirille tarkoitettu profiilikuvan muokkaustyökalu keräsi yli 86 000 vierailijaa, eikä yksikään verkkoaktiivi voinut välttyä somekansan villinneeltä tempaukselta. Vaikutettiinko profiilikuvilla äänestyksen kulkuun? Ehkäpä ei. Silti kuvavyöry tuki hyvin analyysia, jonka mukaan tasa-arvokehitys versoi kansalaisyhteiskunnasta itsestään ylhäältä johdetun poliittisen agendan sijaan. Myönteisen ilmapiiriin syntyyn vaikutti verkossa toiminut Tahdon 2013 -kampanja, keräsi näkyvyyttä haastamalla riveihinsä yrityksiä ja organisaatioita metahdomme.fi:ssä sekä kampanjan vanavedessä Facebookissa syntyneellä, 96 000 henkilön antamalla tasa-arvoisella äänestyslupauksella. Verkko osoitti voimansa ja viime viikon perjantaina Arkadianmäellä sanottiin kyllä tasa-arvolle. Tällaiset tapahtumat elvyttävät toivon mukaan ihmisten uskoa demokratiaa kohtaan ja rohkaisevat aktivoitumaan tärkeinä pitämiemme asioiden äärellä.

Kuvankaappaus 2014-12-1 kello 21.18.20

 

Ensi kuussa kuumien sisältöjen lista lienee jouluisissa tunnelmissa. Jaa kanssamme sinua viime kuussa liikuttanut verkkototeutus kommenttiosiossa, Facebook-sivullamme tai Twitterissä!

Kuvakaappaukset: starwarsisanpaiva.lego.com, Twitter ja metahdomme.fi

Kuva

Pelastakaa News Feed

Koukutumme sosiaalisessa mediassa yhdestä asiasta ylitse muiden: toisistamme. Parin vuoden takainen ajatukseni herää mielessäni, kun mietin, minne Facebookin lumo on kadonnut.

Yritykset ovat sitä oppineet käyttämään. Samoin äidit, isät, isoäidit. Sponsoroitu postauskin voi olla jo nerokas. Se herättää hilpeyttä tai muita tunteita.

Kaverit sen sijaan herättävät entistä vähemmän hilpeyttä. Vähemmän kuvia, vähemmän keskustelua, vähemmän humalaisia ilmoituksia, vähemmän oivalluksia. Ylipäätään vähemmän sitä yllätyksen tunnetta ja viehätystä, jota refresh-painallukselta eniten odottaa.

News feedini on täynnä laskelmia. Algoritmi laskelmoi, ystävät laskelmoivat, minä laskelmoin. Olemme hajaantuneet useampaankin kanavaan laskelmoimaan – uusi suosittu kanava on tietenkin aina toiselta pois.

Facebookin sisältöannos, nykypäivän ruokaympyrä, on yhtä kyseenalainen kuin muinoin kotitaloustunnilla. Tämä prosentti mainosta, tämä prosentti ”suosittua timanttista sisältöä”, tämä prosentti kavereita ja tämä prosentti arvaamatonta skeidaa.

Ei kukaan enää puhu oksennuksesta. Häät ja valmistuminen kyllä raportoidaan, kunhan on ensin porukalla sparrattu sopivaa kuvatekstiä.

Facebookin tehtävä on edelleen kirkas: se takaa yhteydenpidon ihmisiin, tarjoaa kontakteja ja yhteen liittymistä sekä kerää yhteisten asioiden äärelle. Kaikenlaiset haasteet ja Tahdon-julistukset luovat yhteistä totuutta. Se ei kuitenkaan elämyksenä riitä. Tarvitaan muutakin, kuin massakampanjoita.

Facebook on edelleen tärkeä, vaan ei yhtä viihdyttävä. Se on samanlainen, kuin mikä tahansa muu massamedia, joka hakee paikkaansa uudestaan. Hetken se oli paikka, jossa kaikki tapahtui – ystävät puhuivat ja elämät muuttuivat julkisiksi. Nyt se on paikka täynnä kaikkea tavallista. Elämä on julkisesti turvallista, eikä rajoja rikota.

Uho on turhaa. Me tahdomme kuitenkin olla siellä, missä saamme olla muiden kanssa. Facebookissa kokoontuvaan massaan haluamme kuitenkin olla yhteydessä alati vähemmän – tai ainakin siltä näyttää. Se verottaa jokaisen kokemusta.

Mietin Facebookin seuraavaa liikettä, mutta palaan vanhaan ajatukseeni. Mikään muu taho ei voi tarjota mielenkiintoisempaa tietoa, kuin tuntemani ihmiset. Se, joka pitää heidät lähelläni, ja sopivasti äänessä, voittaa luottamukseni – mutta vain hetkeksi.

Kirjoittaja ei usko Facebookin joukkopakoon, mutta odottaa news feedilta lähivuosina todellista kehitystä.

twitter-292989_640

#ncf14 sen todisti: sisältömarkkinointi on jo osa menestyvien yritysten arkea

Pohjoismaiden suurin ja kaunein, kaksipäiväinen sisältömarkkinointitapahtuma Nordic Content Forum osoitti, että monet yritykset ovat siirtyneet sisältöjen suhteen sanoista tekoihin. Ammattilaisten avainsanoma oli: kaikki lähtee asiakkaiden tarpeista.

Vain tekemällä oppii, tämä koskee myös sisältöjä. Siksi oli luonnollista, että vuoden parhaat sisältömarkkinointikarkelot, Nordic Content Forum, potkaistiin käyntiin käytännönläheisellä workshop-päivällä, jonka aikana yritys- ja organisaatiomaailman viestintänikkarit pureutuivat sisällöntuotannon tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin oman työnsä näkökulmista.

Seuraavana päivänä Finlandia-talolla opittiin suoraan alan kovimmilta tekijöiltä. Puhujakaarti koostui sekä kotimaisista että ulkomaisista sisällöntuotannon rautaisista ammattilaisista, jotka onnistuneiden esimerkkien kautta johdattivat osallistujat hyvien käytäntöjen äärelle.

Menestyviä brändejä yhdisti poikkeuksetta kiinnostava sisältö. Vaan mikä sitten on kiinnostavaa sisältöä? Jos case-esimerkkejä on uskominen, sellainen, joka on kohderyhmälleen aidosti hyödyksi, ja jonka ihmiset kokevat lukemisen arvoisena. Hyvät jutut synnyttävät spontaaneja tykkäyksiä ja jakoja, ja niissä pikemminkin ratkaistaan ihmisten ongelmia, kuin tehdään suoraa myyntiä.

NCF_2

Vaan kuka synnyttäisi hyvät jutut? Backstage-lehden ja kitarakauppa Custom Soundsin tulisielu, yhden miehen tarinatehdas Kimmo Aroluoman mukaan sisältöjä syntyy vain tuottamalla.

– Ei kannata pantata ideoitaan tai viilata tekstejä viimeiseen asti – silloin intohimo katoaa, hän totesi.

Kokeellisella linjalla oli myös länsinaapurimme brändäämisestä vastuussa oleva Ruotsi-instituutin digimanageri Per Gårdehall, jonka rohkeisiin sisältötoteutuksiin kuuluvat ruotsalaisesta kulttuurista humoristisesti kertovat videot, kiinnostavasti muotoillut tietopankit, Ruotsin ikioma fontti ja tavallisten kansalaisten hallinnoima Twitter-tili.

NCF_22

Tee omannäköisiä sisältöjä

Persoonallisuus on sisällöissä eduksi. Oman tuottamisen lisäksi menestyksekkäät viestijät kommunikoivat ulkomaailman kanssa ja profiloituvat ajatusjohtajiksi aiheista, joista heillä on asiantuntemusta. Janne Lohvansuu hankki itselleen Bitcoin-verkkovaluutan asiantuntijan statuksen kirjoittaessaan kirjaa aiheesta ja hyödynsi asemaansa vauhdittaakseen opuksen myyntiä.

Yleisön mielenliikkeistä ei saa selvää arvailemalla; niitä on tutkittava. Yleisötutkimus on tähän oiva keino – tai sitten teet, kuten Fazer: kysyt asiakkailtasi suoraan.

Parhaassa tapauksessa brändiä rakastetaan niin paljon, että siitä tulee paljon enemmän kuin tavaramerkki. Jollan viestintäjohtaja Juhani Lassilan mukaan yrityksestä voisi pikemminkin puhua liikkeenä. Sitoutuneen yhteisönsä ansiosta yritys säästää markkinoinnissaan pitkän pennin, kun yleisö tuottaa ja jakaa yritysaiheista sisältöä oma-aloitteisesti ja koodaustaidoilla varustetut fanit auttavat kehittämään tuotteista loistavia.

Näillä eväillä on hyvä lähteä miettimään ensi vuoden markkinointiviestintäsuunnitelmaa!

NCF_115

Bongaa puhujien parhaat opit Vapan Twitter-tililtä ja Facebookistamme. Pitäkää sisältötehtaanne käynnissä, ehkäpä törmäämme samoissa merkeissä taas ensi vuonna!

NCF_11

Brändättävänä 338 424 km2 metsää ja järveä

Maabrändit ovat siirtyneet digitaalisiin kanaviin. Haastattelimme ammattilaisia mielikuvan rakentamisesta verkossa ja siitä, kuinka Suomikuvaa välitetään somessa.

Kylmä ja kaukainen maa täynnä pelkkiä poroja. Tällaisesta Suomikuvasta Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT) tahtoo hankkiutua eroon kertomalla suomalaisen elinkeinoelämän menestystarinoista ja innovaatioista. TAT:iin kuuluva Finnfacts tekee suomalaisia pk-yrityksiä ja startupeja tunnetuksi kansainvälisellä kentällä ja Good News Finland-uutispalvelu tuottaa positiivissävytteisiä yritysuutisia verkkosivullaan ja sosiaalisessa mediassa.

– Emme markkinoi yrityksiä, vaan luotamme journalistiseen tarinankerrontaan. Hyvien uutisten ja laadukkaan sisällön kautta on helppo lähteä liikkeelle. Tarinat nuorista, innostuneista yrittäjistä ovat aina suosituimpia, kertoo verkkoviestintäpäällikkö Sara Vihavainen.

Vihavaisen mielestä Suomi on hyvä tuote, jota on helppo myydä. Maan tunnettavuuden lisääminen on hänen mielestään tärkeää, sillä Suomesta ei voi kiinnostua, ellei ensin tiedä, mistä on kyse.

– Vahvistamme mielikuvia edelläkävijyydestä ja innovaatioista. Vaikka Nokialle kävi kuten kävi, mielikuva teknologisesta osaamisestamme säilyy, ja sen päälle on helppo rakentaa, hän sanoo.

Kohderyhmänä modernit humanistit

Visit Finlandin tärkein tehtävä puolestaan on inspiroida matkailijoita jo haaveiluvaiheessa. Markkinointitoimet pohjaavat tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

– Meillä on rajoitetusti resursseja, joten olemme panostaneet kohderyhmätutkimukseen. Tulosten pohjalta olemme ristineet ideaalikohteemme moderniksi humanistiksi, eli yli 25-vuotiaaksi korkeakoulutetuksi, joka on jo käynyt läpi perusmatkakohteet, ja haluaa kokea jotain aitoa, sanoo sosiaalisesta mediasta vastaava sisällöntuottaja Eva Kiviranta.

Yksi Visit Finlandin keskeisistä toimintakentistä on sosiaalinen media. Kohderyhmiin kuuluvat englanninkieliset, japanilaiset, venäläiset ja kiinalaiset, ja jokaisella kohdekielellä on omat somekanavansa.

– Japanilaisessa Facebookissa on aivan kreisi meininki. Siellä käyttäjät ovat todella sitoutuneita ja kaikki, mitä ylläpito postaa, saa tuhansia tykkäyksiä, kertoo Kiviranta.

Vuorovaikutus ja dialogi entistä tärkeämpiä

Visit Finlandin nimi ponnahtaa yleensä pinnalle tempauksien yhteydessä. Niistä suosituin on Finngenerator, käyttäjälle suomalaisen nimen luova sovellus, joka lanseerattiin kampanjoinnin tueksi Aasiassa, ja jonka suosio yllätti tekijänsä positiivisesti.

– Tähän mennessä sivustolla on generoitu yli 2 miljoonaa suomalaisnimeä. Vaikka markkinointimme ei periaatteessa suuntaudu kotimaahan, ovat suomalaisetkin jakaneet sivua innokkaasti, Kiviranta sanoo.

Organisaatio käyttää edelleen vanhanaikaista printtimainontaa, mutta Kivirannan mukaan markkinointitoiminnot siirtyvät entistä enemmän verkkoon ja saavat uusia muotoja.

– Toki levitämme omaa sanomaamme, mutta nykyään vuorovaikutus ja dialogi ovat entistä tärkeämpiä. Nykyään matkailuorganisaatiot eivät enää hallitse mainettaan yksin. Tämän takia teemme yhteistyötä eri medioiden ja verkkovaikuttajien, kuten bloggaajien ja Instagram-käyttäjien kanssa, jotta saamme luotua maastamme mahdollisimman monipuolisen kuvan, Kiviranta summaa.

Ruotsalaiset ovat tyypillisesti meitä kaikessa valovuosia edellä, mutta kuinka länsinaapurimme on onnistunut tuotteistamaan itsensä? Tule kuulemaan 20.–21.11. järjestettävään Nordic Content Forumiin, kuinka Ruotsi-instituutin digitaalisen viestinnän manageri Per Gårdehall työskentelee sähköisissä kanavissa edistääkseen Ruotsikuvaa ympäri maailman. Ilmoittautumisaikaa on viikon loppuun asti: nordiccontent.eu.

Kuva

Niskalenkki verkkoasiakkaista – ja miten se otetaan oikein

Asiakkaalle tarjottu aito ilo, hyöty tai inspiraatio vaikuttaa voimakkaimmin ovipumpun lauluun, kirjoittaa Vapan sisältöstrategi Noora Tavares.

Mikä erottaa hyvän sisällöntuottajabrändin huonosta? Hyvä kohtaa asiakkaansa vähemmän itsekkäin motiivein.

Vaikka brändien sisältömarkkinoinnin tavoitteena on oltava myynnin lisääminen, täytyy sisällön vastata aidosti asiakkaan tarpeisiin ja tavoiteisiin. Tuotelätinä ei toimi vaan asiakkaalle tarjottu aito ilo, hyöty tai inspiraatio vaikuttaa voimakkaimmin ovipumpun lauluun.

Kutsun efektiä digitaalisen tunnejäljen luomiseksi: kun asiakas tuntee jotakin myönteistä sisältöjesi parissa, haluaa hän viettää brändisi kanssa aikaa – pitkäkestoisesti ja jatkuvasti.

Tämän helpon logiikan malliesimerkki on brittiläinen muoti- ja kauneusbrändien verkkokauppa Asos.com. Asos on loistava esimerkki myös erinomaisesta – ja menestyksekkäästä – liiketoiminnasta verkossa.

Asosin sivuilla vierailee kuukausittain yli 20 miljoonaa eri kävijää ympäri maailman ja aktiivisia asiakkaita sillä on yli 7 miljoonaa. Eikä ihme. Asos kun ei ole vain verkkokauppa, se on elämyssivusto, jolla sen asiakkaat inspiroituvat, saavat tietoa, kohtaavat mielipidevaikuttajia ja pääsevät itse osallistumaan keskusteluun.

Asosin digisuosion 4 kulmakiveä

1. Monipuolinen asiakaslähtöinen sisältö, monessa kanavassa

Asosin koko verkkopresenssi perustuu aktiiviseen sisällöntuotantoon useissa eri kanavissa.

Suuret massat on tavoitettu Facebookissa, jossa sisältö on helppoa selailtavaa. Instagramissa Asos hyödyntää useita eri tilejä, jotka yhdessä luovat kokonaisvaltaisen lifestyleuniversumin aiheista kiinnostuneille.

Twitter on puolestaan omistettu celebrity gossipille, jonka kyljessä muoti-ilmiöt seuraavat luontevasti. Asosilla on käytössään myös PinterestGoogle+Tumblr sekä blogi ja oma digilehti.

Tärkeintä on, että jokainen kanava vastaa asiakkaan tarpeeseen saada lisää – ja näinpä kaikkialta asiakas ohjataan Asos.comiin ostoksille.

2. Kuratoitu sisältö ja blogiyhteistyö

Kaikkea markkinointia ei tarvitse aina tehdä itse. Aikana, jona vertaisarvioihin perustuvat sivustot ovat useille tuote- tai palveluarvioiden ensisijaisia lähteitä, kannattaa paukut satsata oikeisiin puolestapuhujiin.

Asos tekee aktiivista bloggaajayhteistyötä. Se on myös nimennyt sivuilleen useita Asos-suunnittelijoita, joiden tyyliä, kuratoituja valintoja ja shoppailuvinkkejä voi seurata eri puolilla sivustoa. Lähestyttävyys ja samastuttavuus antavat kuraattoreiden sanalle usein brändin omaa sanomaa vahvemman painoarvon.

Asos antaa arvoa myös potentiaalisille puolestapuhujilleen. ”Blogger we love” -sivullaan se nostaa esiin mielestään kiinnostavia bloggaajia ympäri maailmaa. Ja ei, kyseessä ei ole mainosyhteistyö. Olettaa sen sijaan voi, että tällainen selänrapsutus toimii jopa mainosta parempana myynninedistäjänä.

3. Kuluttajien osallistaminen sisällöntuotantoon

Kukapa ei haluaisi kuulua some-uskottavan brändin sisäpiiriin? Tällaisen mielikuvan Asos on onnistuneesti luonut oman #AccessAllASOS-ohjelmansa ympärille. Ohjelman tavoitteena on saada aktiivisia sisällöntuottajia Asoksen äänitorviksi halki verkon kanavien.

Ohjelmaan valikoituvat Asosin mukaan vain harvat ja valitut Asos-fanit – mikä tekee sisäpiiriin pääsemisestä entistäkin houkuttelevampaa. Palkkioksi aktiivisesta sisältöjen tuottamisesta sisäpiiriläiset saavat kutsuja muotinäytöksiin sekä tuotepalkintoja.

Pieni hinta valtavasta näkyvyydestä ja arvokkaasta sitoutumisesta brändiin.

4. Toimiva mobiilisivu ja -sovellus

Asosin monikanavaisuus toteutuu myös mobiilissa. Sekä sen mobiilisivun että -sovelluksen käyttöliittymät ovat erinomaisia: helppokäyttöisiä, navigoitavia ja visuaalisia. Ja mikä parasta, sisältöjen selailu mobiilisivulla on ennennäkemättömän helppoa.

Mitä Asoksen verkkotekemisestä sitten voi oppia? Ainakin sen, että sitouttava sisällöntuotanto vaatii resursseja näkyäkseen myyntiluvuissa asti. Ne resurssit on lisäksi ohjattava sellaisten sisältöjen tuottamiseen, jotka tekevät asiakkaasi elämästä piirun verran parempaa.

Teksti on julkaistu myös Markkinointi & Mainonta -lehden Kuningassisältöä-blogissa 12.11.2014.

Noora+K-Tavares_Marmai_edattu

Vilpitön meininki viehättää suomalaisia sosiaalisessa mediassa

Eilisiltana valtakunnan suosituimmat sosiaalisen median sisällöt palkittiin toista kertaa Some Awardseissa. Mitä voittajat kertovat suomalaisten sisältömieltymyksistä?

Kotimaisten verkkoaktiivien kerma kokoontui eilisiltana Aller Median järjestämään Some Awards 2014 -gaalaan, jossa rankattiin kuluneen vuoden sosiaalisen median vaikuttajia. Tuomariston esivalinnasta yleisö sai äänestää suosikkejaan.

Gaalan pääpalkinnon, The Some 2014 -tittelin, eli parhaan sosiaalisen median ilmiön ja vaikuttajan pystin lunasti kyläkauppias Sampo Kaulasen luotsaama Jounin Kauppa. Yli satatuhatta Facebook-tykkääjää kerännyt, blogissammekin aiemmin käsitelty ilmiö vetoaa yleisöön kotikutoisuudellaan ja teeskentelemättömyydellään. Kaulanen heittäytyy spontaaneihin tempauksiin, juttelee Facebookissa niitä näitä ja lataa Instagramiin kuvia, joiden takana ei ole mainostoimiston stailausta tai Photoshop-filttereitä.

– Jounin kaupalla on hassutteleva kylähullumeininki. Kauppias voi ilmoittaa lähettävänsä yhden karkkipussin maailmalle, ja saa sillä tuhansia tykkäyksiä. Se on sellaista lapasenlämmintä tekemistä, josta tykkäämällä käyttäjä osallistuu eräänlaiseen sosiaaliseen yhteisöön. Vaikka en itse kuulu Facebook-sivun tykkääjiin, se on niin suosittu, että se nousee uutisvirtaani, kommentoi Kaarle Hurtig.

Persoonallisuus ratkaisee

Somea työkseen kuluttava viestintäyrittäjä Hurtig näkee palkittuja yhdistävänä tekijänä vahvan persoonallisuuden.

– Suomessa on vihdoin herätty siihen, että sosiaalisen median ydin löytyy henkilöistä itsestään. Mitä vähemmän annat valtamedian formatoida omaa tekemistäsi ja mitä enemmän ilmennät omaa persoonaasi, sen paremmin menestyt. Paras tulos syntyy, kun antaa itselleen luvan tehdä asioita vapaasti.

Vuoden someilmiöksi tituleerattu Musta Barbaari on Hurtigin mielestä tästä hyvä esimerkki. Vaikka Barbaarissa huomaa amerikkalaiskulttuurin vaikutukset, hän tekee omannäköistään mediaa.

– Hän on tajunnut hyödyntää koko pakettia: hyvännäköinen bodattu kroppa on edukseen kuvissa, kun taas musiikki ja mielipiteet taipuvat Facebookiin ja Twitteriin.

Ei some-eliitille

Suosituimman someaktiivin pystin napannut Alexander Stubb tekee Kaarle Hurtigin mukaan hyvää koko yhteisölle. Selfiet ovat omiaan antamaan pääministeristä, ja poliitikoista yleensäkin, helposti lähetyttävän kuvan.

– Stubbin voittoon vaikutti tietenkin se, että hän on ensimmäinen tweettaava pääministeri. Hän jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni poliitikkojen someaktiivisuus on yksinomaan positiivista. Se auttaa arkipäiväistämään päätöksentekijöitä ja rikkomaan suomalaista myyttiä meistä ja niistä, eli ”Arkadianmäen rötösherroista”.

Enemmistöä vuoden Some Awards -voittajista voisi luonnehtia viihdyttäviksi. Minkälaiset muut tyypit voisivat menestyä, pohtii Hurtig.

– Jos menestyksen kriteerinä on vain hauskuus ja viihdyttävyys, sosiaalinen media on ymmärretty väärin. Arman on viihdyttävä, mutta onko se somekäytön paremmuuden mittari? Mikäli keskitytään vain viihdyttävyyteen, silloinhan paras somepersoona on se, joka kääntää suomeksi netin hauskimmat internetvitsit, mutta tämä tuskin on oikeasti parasta somesisältöä, hän sanoo.

Hurtigin mielestä sosiaalista mediaa voi hyvin rankata, mutta suhtautuu some-eliitin syntymiseen varauksella.

– Pidän siitä, että somesisältöjä seurataan, mutta samalla kulttuuri pitäisi mielestäni pitää arkisena. Käyttäjille ei tulisi rakentaa julkkisstatusta, vaikka sitähän nämä gaalat tavallaan tekevät. Somen kauneus piilee kuitenkin sen demokraattisessa luonteessa.


Some Awards 2014 -voittajat
:

The Some 2014: Sampo Kaulanen ja Jounin Kauppa
Vuoden someyllättäjä: Sampo Kaulanen ja Jounin Kauppa
Vuoden someaktiivi: Alexander Stubb
Vuoden someviihdyttäjä: Arman Alizad
Vuoden someyritys: MTV
Yksittäinen sisältö: Smoukahontas – What languages sound like to foreigners
Vuoden someilmiö: Musta Barbaari
Vuoden Tubettaja: Mentaalisavuke
Vuoden Sometapahtuma: Tubecon
Vuoden TV-ohjelma: Docventures
Somen paras julkisyhteisö: Rakennusvirasto
Erikoismaininta 2014: Uusi Lastensairaala 2017

Pääkuva: AOP, Aller

Kuva: OP, Aller

LUE AIHEESTA